150 likes | 406 Vues
P
E N D
1. Rauno Huttunen, Pivi Tynjl ja Hannu L. T. HeikkinenKasvatustieteen pivt 20.11.2003
3. Aidossa dialogissa nkemykset psevt tiiviiseen kosketukseen toistensa kanssa ilman ett ne sulautuvat toisiinsa, nielevt tai hvittvt toisiaan. Dialogi silytt nkemysten itsenisen merkityksen luomalla sellaisen ilmapiirin, joka antaa osallistujien sanoille mahdollisuuden avautua ja selkiyty. Keskustelijat pyrkivt aktiivisesti viemn jokaisen kiistelevn nkkulman loppuun saakka, maksimaaliseen voimaan ja syvyyteen, vakuuttavuuden rajoille.
(Puolimatka 2002, 333 334.)
4. Persoonasta riippumattomia ajatuksia ei ole, vaan jokainen ajatus ilment koko ihmist. Siksi ajatusten saattaminen yhteen on kokonaisten persoonallisten kantojen saattamista yhteen. () Ajatteleminen on kysymist ja kuuntelemista, kannanottojen koettelua, yhteensovittamista ja paljastamista. Mys hyvksyminen voi olla luonteeltaan dialogista, niin ettei se johda nten ja totuuksien sulautumiseen yhdeksi ainoaksi persoonattomaksi totuudeksi.
(Puolimatka 2002, 334.)
5. Persoonasta riippumattomia ajatuksia ei ole, vaan jokainen ajatus ilment koko ihmist. Siksi ajatusten saattaminen yhteen on kokonaisten persoonallisten kantojen saattamista yhteen. () Ajatteleminen on kysymist ja kuuntelemista, kannanottojen koettelua, yhteensovittamista ja paljastamista. Mys hyvksyminen voi olla luonteeltaan dialogista, niin ettei se johda nten ja totuuksien sulautumiseen yhdeksi ainoaksi persoonattomaksi totuudeksi.
(Puolimatka 2002, 334.)
6. Kasvattaja kokee eponnistuneensa, jos kaikista sivistyspyrkimyksist huolimatta tuloksena on ihminen, joka omistautuu oluttlkkien kerilyyn ja kokee sen elmns trkeimmksi asiaksi. () Omistautuessaan elmssn arvottomaan tai vharvoiseen toimintaan ihminen loukkaa oman persoonansa arvoa. (Puolimatka 2002, 150 151.)
7. Kasvattaja kokee eponnistuneensa, jos tuloksena on ihminen, joka omistautuu oluttlkkien kerilyyn ja kokee sen elmns trkeimmksi asiaksi.
8. Kasvattaja kokee eponnistuneensa, jos tuloksena on ihminen, joka omistautuu postimerkkien kerilyyn ja kokee sen elmns trkeimmksi asiaksi.
9. Kasvattaja kokee eponnistuneensa, jos tuloksena on ihminen, joka omistautuu papyruskrjen kerilyyn ja kokee sen elmns trkeimmksi asiaksi.
10. Kasvattaja kokee eponnistuneensa, jos tuloksena on ihminen, joka omistautuu keskusteluun konstruktivismista ja kokee sen elmns trkeimmksi asiaksi.
11. Emme voi tiet, osoittautuuko valintamme tulevaisuudessa merkitykselliseksi tai merkityksettmksi tai jopa vahingolliseksi tuleville sukupolville. Valtava tlkkien kokoelma saattaa 200 vuoden kuluttua nousta arvoon arvaamattomaan tai sitten ei.
12. Emme vit nihilistisesti, ett kaikki asiat ovat yht merkityksellisi tai merkityksettmi. Eksistentialismikin voi olla humanismia. Me synnymme ja kasvamme arvojen kulttuurilliseen todellisuuteen. Me uusinnamme ja konstruoimme arvoja valinnoillamme, joilla ei ole viimekdess muuta perustaa kuin eksistentiaalinen valitamme.
13. Kasvatuksen tehtv on vlitt ja uusintaa niit humanistisia perusarvoja, joista kulttuurissa vallitsee yksimielisyys.
Modernissa tilanteessa kasvattaja joutuu kuitenkin jttmn avoimeksi kysymyksen niden arvojen alkuperst.
14. Monikulttuurisessa opetustilanteessa kasvattaja voi uskoa tai olla uskomatta jumalaan. Hn voi luottaa arvojen reaalisuuteen tai hn voi pit niit sosiaalisina konstruktioina, mutta se seikka ei vaikuta arvokasvatuksen perustehtvn. Arvokasvatuksen mahdollisuus ei edellyt samaan jumalaan tai samaan arvojrjestelmn uskomista. Tst eteenpin me olemme tuomittuja monikulttuurisuuteen, joka ei ole arvokasvatuksen loppu vaan uusi mahdollisuus.
15.
Tervetuloa jatkamaan dialogisessa hengess keskustelua konstruktivistisista ja realistisista oppimisnkemyksist
Mukana mm. Tapio Puolimatka, Pivi Tynjl, Tomi Kiilakoski, Leena Kakkori, Pentti Moilanen(?), Vesa Huotari (?), Rauno Huttunen, Hannu Heikkinen
Ilmoittautumiset:
Hannu Heikkinen (hlheikki@jyu.fi)
Pivi Tynjl (paivi.tynjala@ktl.jyu.fi).