Kädentaidot ikääntyneiden ilmaisun keinona

1. Kädentaidot ikääntyneiden ilmaisun keinona Nina Kankkunen; tekstiilimuotoilun opiskelija, Kuopion Muotoiluakatemia 21.10.2004 Ikääntyneiden masennus-päivä

2. Kädentaitojen merkitys hyvinvointiin  masennukseen

3. Luovuusprosessit, käsityö ja ihminen niiden vaikutuspiirissä Luovan käsityöprosessin mahdollisuudet: • ihmisten psyykkisen hyvinvoinnin lisäämistarkoituksessa, • henkisten kriisitilanteiden hoidossa, • vammaisten terapiassa, • syrjäytyneiden psyykkisessä hoidossa, • `pehmeänä` hoitomuotona, • vanhusten vireystilan ylläpitämisessä, • psykosomaattisten tilojen hoidossa ja • kasvatuksessa ( Eija Vähälä 12.6.04, Luovuusprosessit,käsityö ja ihminen niiden vaikutuspiirissä luentomoniste)

4. …Käsityö • Työn tekijäksi tarvitaan ihminen kokonaan: fyysinen ja henkinen puolensa, motoriset kykynsä ja kykynsä ajatella ja ratkaista ongelmia mielikuvituksensa ja kykynsä luoda uutta. Käden taidot, luonnonmukaisuus ja yksilöllisyys ovat inhimillisyyttä. (vrt. Suojanen 1991; Seitamaa-Hakkarainen 1999, 2000; Anttila 1993; Kojonkoski-Rännäli 1995)

5. Se mitä näemme nyt vanhuksista ei ole sitä mitä he ovat oikeasti olleet ja ovat sitä edelleenkin… Elämän ehtoopuolella elämykset ja onnistumisen tunteet ovat erityisen tärkeitä…

6. Jokainen ohjattava tulee olla ohjaajan silmissä yksilö

7. Sosiokulttuurisen (vygotskilaisen) teorian merkitys sosiodynaamiselle ajattelutavalle- tutkimuksesta • Mieli tai tietoisuus ei sijaitse vain yksilön aivoissa. Asiakkaan kohtaama todellisuus on osittain sisäinen ajattelu -, tuntemus -, kuvittelu – ja muistamisprosessi. Se koostuu kuitenkin myös kulttuurisista, välittyneistä artefakteista, kulttuurisesti tulkituista sosiaalisista ja luonnollisista ympäristöistä sekä konteksteista, joiden aktiivinen osa yksilö itse on. ( Ohjaus ammattina ja tieteenalana 1. Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus, aikaa huomiota, kunnioitusta.J.Onnismaa ja H. Pasanen. Ns Bookwell oy: Juva 2000. s.29–30 )

8. Vasemman aivopuoliskon osuus luovassa prosessissa varovaisesti arvioiden: ihminen käsittää oman itsensä toiminnan ja sen kautta minuuden vasemman aivopuoliskon avulla, mutta on aktivoitunut luovaan toimintaan oikean aivopuoliskonsa avulla. Näin minän vahva asema aivopuoliskoja koossa pitävänä voimana vahvistuisi luovassa prosessissa. Voidaan olettaa, että käsityö on omalta osaltaan auttamassa vahvan minän muodostumisessa. (vrt. Palo 1985; Vuorinen 1997) (Luovan käsityöprosessin yhteydet psyykkiseen hyvinvointiin.E.Vähälä. Kirjakas ky: Nurmijärvi 2003 )

9. Kokemuksia kädentaitojen ohjauksesta, Sunnen koti Oy päivärinteentie 31 ja 29

10. Valmiiden laudeliinojen painaminen leimasimien avulla • Helmikuussa -04 kaksi kertaa, tunnin ajan kerrallaan yhdessä Riikka Enäsuon kanssa • Tarvikkeet: • Valmiit laudeliinat ( toinen puoli muovia, toinen puuvillaa ) • kankaanpainannantarvikkeet (värit, painoemulsiota, leimasimet, vaahtomuovialustat) • Tavoitteet: • - lisätä ikääntyneiden virike-toimintaa ja kädentaitoja sekä hahmottamiskykyä. • edistää keskittymiskykyä ja antaa uusia kokemuksia. Arjesta poikkeava elämyksellinen ja kokemuksellinen oppimistapahtuma vaikuttaa aistitoimintaan ja muistiin. • Laudeliinat vanhustenkodin käyttöön asukas kokee itsensä tärkeäksi saadessaan tehdä yhteisön hyväksi.

11. - Osallistujat olivat dementiaa sairastavia ikääntyneitä sekä mielenterveyspotilaita - Toisilla on keskittymishäiriöitä, käsien tärinää, huononäköisyyttä sekä ns. kontrolloimattomia liikkeitä. Monella on dementiaa. Kuitenkin kellään ei ole pahoja liiketoiminnallisia häiriöitä ja he pystyivät osallistumaan hitaasti mutta varmasti ohjaukseen.

12. Yhteensä asukkaat painoivat laudeliinoja 11 kappaletta

13. Valmiiden laudeliinojen painaminen leimasimien avulla

14. Yksi mummeli halusi laudeliinansa täyteen kaikkia eloisia värejä Toinen taas tahtoi laudeliinastaan pelkistetyn

15. Saunaan laudeliinoja lisää taiteili myös henkilökunta

16. Ja vieläpä hymyssä suin….

18. Kankaanpainannan keinoin oviverhon teko yhdessä • Oviverho tulee yhteisiin tiloihin, yhdessä tehden, jossa vanhus kokee ja näkee kädenjälkensä ja saa sosiaalisen kontaktin toisiin. • Aika: Helmi-maaliskuussa kaksi kertaa viikossa / 1 tunti kerrallaan. Jaettu viiteen ohjauskertaan

19. Ennen ohjaustuokiota oli tärkeätä, että laitoimme aina tarvittavat välineet esille. Näin ei tarvinnut varsinaisen ohjaustuokion aikana niitä etsiskellä  kaikki energia ohjaamiseen

20. Riikka auttaa siveltimen käytössä asukasta

21. Oi sitä tekemisen riemua ! Jee!

22. Työhön keskittymistä

23. Viimeinen kerta. Kuvassa eivät ole kaikki ohjaukseen osallistuneet asukkaat, mutta kovasti ylpeitä ollaan!

24. Viimeisellä kerralla: • Katsoimme yhdessä valmiita tilkkuja ja hieman suunnitellaan oviverhoa. Millaiseen järjestykseen palat tulisivat. Yhdessäoloa ja palautetta kurssista • Kurssin jälkeen kiinnitimme vielä hyvin värit kankaisiin ja ompelimme tilkuista verhot. • teimme lain vaatiman palosuojauksen • -> kutsuimme kurssilaiset ja paikalle. • pieni taulu, muistuttaa jatkossa asukkaita, omaisia ja henkilökuntaa projektista

25. Oviverho ennen …ja nykyään

26. Yksilöiden kehittyminen: alussa joillain vanhuksista sivellin ei pysynyt kädessä. Jo muutamien kertojen jälkeen käden ja aivojen yhteistoiminta oli parantunut. • se taiteilu mikä kesti ennen tunnin kesti enää puoli tuntia, jos sitäkään • Käytännössä tuntisuunnitelma muuttui , sillä vanhukset kehittyivät nopeammiksi kurssin aikana • mahdollinen levottomuus unohtui ohjaushetken ajaksi • kysyimme ovatko asukkaat saunoneet painamillaan laudeliinoilla, vastaus oli kyllä ja kivaa kun ei tarttunut väriä peppuun • ihastelua ja ylpeitä ilmeitä • kommentti: En jaksa enää tehdä. Vastattiin ettei ole mitään kiirettä, lepää välillä. Asukas ummistin parin sekunnin ajaksi silmät ja jatkoi tarmolla samantien • kun tulimme uudestaan Sunnelle ”sieltä tuleekin meidän tyttöjä” • ”Mitä tehdään ensi kerralla? Millon” • ”Hyvä, että tehdään näitä juttuja. On erilaista” • eräs pappa sai nuorten tyttöjen taas näkemisestä niin paljon iloa ja voimaa, että kantoi ohjaustuokioon rollaattorinkin ilmassa

27. Kädentaitoja iäkkäälle afasiapotilaalle, opinnäytetyö • Afaatikoilla sanaton viestintä häiriintynyt tai ei kykene lainkaan  itsensä ilmaisu non-verbaalisesti kuten maalaamalla kankaalle • masennus liittyy usein aivohalvaukseen • käsiä harjoitetaan kuntoutuksissa, miksei kuntoutuksesta tehtäisi mielekkäämpää, jos henkilö kykenee avustettaessa siihen? Motivointi mahd. lisääntyisi

28. Kuinka tärkeää kädentaitojen tekeminen on afaatikoiden kuntoutuksen kannalta verrattuna fyysisen kunnon parantamiseen?”Ei voi verrata näin! molemmat erittäin tarpeellisia. Terapiassa kiinnitetään huomiota kädentaitoihin, se on tärkeää päivittäisten toimintojen suorittamisessa. Afaatikon kuntoutuksessa tulisi lähteä halvauskättä harjoittamaan nopeasti. Halvauskäden toiminnalla on yhteys puheeseen. Kättä harjoittamalla voidaan stimuloida myös aivokuoren ’puhealueita’. Kuntoa tarvitaan taas, jotta jaksaminen ja kestävyys paranevat: jaksaa tehdä niitä käsijuttujakin.”, Päivi Liippola, fysioterapeutti

29. Mahdollisia lisäkysymyksiä otetaan vastaan myös: nina.kankkunen@luukku.com Kiitoksia valtavasti kaikille osallistujille sekä Sunnen kodille!