Kirjasto 10:n lempilevyt

1. Kirjasto 10:n lempilevyt Soman kirjastomme henkilökunta valitsi levysuosikkejaan. Tässä satoa.

2. Antti Kaikkien aikojen lempilevyjä enosannut/halunnut nimetä, joten tässä lista levyistä, jotka nyt viime aikoina ovat asustaneet tiiviisti soittimessani. Nick Drake - Five leaves left Island Records, p1970 Nusrat Fateh Ali Khan & Party Yeh Jo Halka Halka Jaro, p1991 John Frusciante – Niandra Lades and usually just a T-shirt American Recordings, p1994 Misfits – The Misfits (hauta-arkun mallinen neljän cd:n boksi) Caroline Records, p1996

3. Antti jatkaa…. Albert Ayler – Holy Ghost (kymmenen cd:n boksi) Revenant, p2004

4. Arja Igelsias, Alberto (säv.) – Todo sobre mi madre: banda sonora original (Universal Music Spain, 1999) Pedro Almodóvar sai Oscarin ohjattuaan elokuvan Kaikki äidistäni. Elokuva ja palkinto ovat kunnianosoitus Barcelonan kaupungille, jonka vapauden ilmapiiri on ihailtavaa. Juuri Barcelona on mahtava paikka elokuville, joihin tarvitaan historiallisia yksityiskohtia ja näyttävää taustaa tarinan kehykseksi. Leffa kannattaa katsoa mutta ennen kaikkea kuunnella sen musiikkia. Smith, Bessie (esitt.): The essential Bessie Smith Roots n´ Blues (Columbia/Legacy, 1997) Tässäpä Kaksois-cd:n verran ehdotonta eri äijien säveltämää perusbluesia ja vähän jazziakin 1920 - 30 – luvuilta.Yhdistelmä blues ja nainen toimii pettämättömästi! Kuulin levyllä olevan lempikappaleeni Nobody knows you when you´re downand out ensimmäisen kerranjo varhain 70- luvulla Elokuvan musiikki on melodramaattista ja samalla kauniin rosoista. Se on soitinmusiikkia, johon syvän vaikutelman tuovat viulut. Levyllä on vain yksi kappale Tajabone, jossa on sanat. Tajabonen säveltäjä ja esittäjä on senegalilainen kitaristi-lauluntekijä Ismaël Lô. Muu elokuvan musiikki on Iglesiasin käsialaa. Lô (s. 1960) rakastui jo varhain amerikkalaiseen soulmusiikkiin ja rakensi ensimmäiset soittimensa afrikkalaiseen tapaan kotikutoisesti. Ismaël Lô tuli tunnetuksi mbalax bluesbändi Super Diamondin kitaristina ja loi sittemmin soolouran. Miestä on kutsuttu Senegalin Bob Dylaniksi. Olen lukenut, että Lô puhuu rasismista, puutteesta ja ihmissuhteista... Elementteinä ovat kitara, blueshuuliharppu ja lyriikka. Tajabone on maailmanmusiikkia, jota olen viime aikoina muutenkin paljon kuunnellut. Luultavasti Tajabonessa lauletaan jollain afrikkalaisella kielellä. Sanojen merkitystä en tiedä, olen löytänyt ne netistä vain translitteroituna ilman käännöstä. Näin ollen tähän surullissävyiseen vahvaan lauluun olen kulloisenkin fiiliksen mukaan kuvitellut omat sanani. Mielestäni tässä kappaleessa on se KAIKKI. Pärt, Arvo (säv.) – Tabula Rasa (ECM, 1984) Tämä on kamarimusiikkia. Levyllä on kolme teosta: Fratres viululle ja pianolle, Cantus Fratres 12 sellolle, Cantusin memoriam Benjamin Britten sekä lempisävellykseni Tabula Rasa. Musiikin luoja Arvo Pärt on tunnettu virolainen säveltäjä. Teos Tabula Rasa on minimalistinen. Se huokuu kumeaa pientä haurautta ja altistaa kuulijansa, minut ainakin. Viulisteina ovat virtuoosit Gidon Kremer ja Tatjana Gridenko. Teoksen läpikantava erikoinen instrumentti on preparoitu piano, jota soittaa Alfred Schnittke. Taustalla on Liettuan kamariorkesteri.

5. Arja (jatk.) Jarrett, Keith – The Köln concert (ECM 1975) Levy on jazz-konserttitaltiointi. Kuulee hyvin, kuinka klassistakin musiikkia paljon esittänyt säveltäjä-pianisti Keith Jarrett eläytyy. Hän soittaa improvisoiden, hymisee ja ärähteleekin. Musiikki on täynnä hiljaista voimaa ja sävellyksen osat, jotka on nimetty yksinkertaisesti Part I ja IIa-c, vain soljuvat luonnollisesti eteenpäin. Tällaisesta muotoutuu suloisen kuulas kokonaisuus. Madredeus – Antologia (EMI 2000) Madredeus on kirkko Lissabonissa. Samanniminen on myös portugalilainen laulu- ja soitinyhtye. Muusikot ja levyn Antologia säveltäjät ovat Pedro Magalhães, Rodrigo Leão ja Gabriel Gomes. Osittain Madredeuksen musiikki ammentuu fadosta, paikallisesta laulelmamusiikista, osittain aivan jostakin muusta. Laulaja Teresa Salgueirolla on ihanan enkelin ääni, jonka kirkas karheus tulee esiin parhaimmillaan levyn aloituskappaleella O Pastor; nimi tarkoittaa paimenta. Madredeuksen live-esitykset eivät yhtään kalpene verrattuna levytyksiin, päinvastoin. Olen kuullut heitä Huvilateltassa.

6. Ate Mars Volta – Amputechture (Universal records, 2006) Uusimmista tärykalvoni kohdanneista levyistä, Mars Voltan albumi on selkeästi paras. Levy ei aukene hirveän monelle ensimmäisellä kerralla, mutta avautuessaan se on (nuotti)avaimesi onneen. Sama hitaasti avautuva salamyhkäinen proge mystisyys pätee myös bändin kahdella aikaisemmallakin levyllä. Soittajat osaavat hommansa ja laulaja Cedric Bixler-Zavala, kylmän korkealla äänellään tuo musiikkiin mahtavan lisän. At the drive-in oli aikanaan kovaakin kovempi, mutta ehkä oli ihan hyvä idea vaihtaa pari tyyppiä ja muuttaa bändin nimi Mars Voltaksi. Ainakin kaikki tähän asti ilmestyneet levyt toimivat hyvin! Radiohead - OK Computer (EMI records, 1997) Radiopään okei datski, on hyvä valinta cd-soittimeen, kun marraskuun pimeys ja työpäivän rankkuus painavat päällesi ja kotimatkasi on vasta aluillaan. Ajattelet mielessäsi kuinka on ihana päästä kotiin juomaan kuumaa kaakaota, syömään tuoretta korvapuustia, asettautua mukavasti viltin alle, avata kesken oleva kirja, laittaa puhelin äänettömälle ja antaa itselleen omaa aikaa. Tämä levy on kuin turkkilainen hyörysauna eukalyptus tuoksuilla, se puhdistaa ihohuokoset ja laskee päällesi lämpimän rauhallisuuden peitteen.

7. Ate jatkuu… Refused - The shape of punk to come, a chimerical bombination in 12 bursts (Burning hearts records, 2004) Aloitan vaatimattomasti sanomalla että lähes parasta ikinä! Jos ei aivan parasta niin kuitenkin parasta mitä Ruotsalaiset ovat tehneet! Herättää minussa paljon positiivisia virtauksia aina kun tätä levyä kuuntelen! Harmi että bändi hajosi ennen kuin heidät löysin, olisi varmaan ollut yksi elämäni kohokohdista nähdä heidät livenä.Tämä levy kolahti, kolahtaa ja tulee kolahtamaan! The shape of punk to come, a chimerical bombination in 12 bursts on ehdoton matkatavara lomaillessani autiollasaarella. The Distillers - Coral fang (Reprise Records, 2003) Laulajan Brody Dallen äänen kuuleminen saa minussa aikaan tuhansia mikro-orgasmeja. Brody got the, U know, Balls! Ja sellaset boltsit tytöllä onkin, että monet miesrokkarit voivat vain vastaavanlaisista haaveilla. Meininkiä ja rosoista kauneutta levyllä riittää, eikä pienet esikuva- lainaukset liikaa haittaa, sillä melkein kaikki mahdollinen tässä genressä on jo musiikillisesti tehty. Tämä levy on hyvä, kiva, suolainen, mansikkainen, raikas sekä karun kaunis. Voisinpa kutsua tätä vaikka hyvänmielen grungepoppipunkiksi.

8. Elina Motörhead – Ace of Spades (Sanctuary Records) ”Jos Lemmy ja Jumala ottaa matsin, kumpi voittaa?” - kompa: Lemmy ON jumala. Kingston Wall - levyt I, II ja III. (Zen Garden 1998) Stüldt Håjt everybody! Suomen, ja ehkä koko maailman psykedeelisin progesekoilubändi, jonka levyt tekevät päälle kummallisia asioita. Mercyful Fate – 9 (Metal Blade Records 1999) BM klassikko. King Diamond hyydyttää veret laulullaan, joka ei löydä vertaistaan edes (muusta) eläinkunnasta. Impaled Nazarene – Suomi Finland Perkele (Osmose Productions 1994) Kolme sanaa joihin tiivistyy suomalainen luonne. Iron Maiden: Seventh Son Of A Seventh Son (Wise 1988) Heavy Metalin kuninkaat Briteistä. Jos et diggaa Maidenia, et ole kaverini.

9. Harri Guano Apes – Walking on a Thin Line (Gun 2003) I had never followed this band before, and had only heard one song from this CD. But after listening to it, it became my favorite rock/heavy CD of this decade. Sandra Nasic can growl, scream, and still sing like an angel. The band is tight, funky, and aggressive while plowing through a range of styles. Maria McKee -- High Dive (Viewfinder Records 2003) Though classified as a pop record, the arrangments of the songs make it feel more like a recording of show tunes. What I find appealing is that the songs are like vignettes about life that make the simple and average seem intricate and grand. If you only know her from her rockabilly/punk days of Lone Justice, you will not easily recognise her here. The twang of her voice is gone and replaced by a more mature and full voice that shows great breadth of range. Tori Amos – From the Choirgirl Hotel (Atlantic Recording Corporation 1998) One of my all time favorite artists, I have followed her since her release of Little Earthquakes. I anxiously awaited this recording when I heard of its upcoming release. It was a radical change from her previous recordings in that it was heavy on effects. While I was at first disappointed (expecting her to make another record that sounded the same), these songs grew on me with each push of “play”. It is now my favorite of hers. PJ Harvey -- Stories from the City, Stories from the Sea (Universal Island Records 2000) Not known for an angelic voice (though it comes close on the last track of this recording), her melodies are so good that they make her voice sound great. Her strong point though is the tension she creates in her songs; sometimes erupting into a wraith-like rage while other times remaining constrained -sounding like a drill with dying batteries. If I do not know what I am in the mood to listen to, then I know it is time to put this CD on. Over the Rhine – Drunkard’s Prayer (Back Porch 2005) This duet I admire and find to be one of the best in terms of quality songwriting/lyrics. They are relatively unknown in the US and completely off the radar here, despite having released many CDs. Karin has such a mesmerizing voice -soft, sandy, and strong, and is definitely one of my favorite voices. She has me hooked and so does this recording. Built around a roots/country foundation, this CD is more varied than that first impression.

10. Heli Lenine: Na pressão (Disco e Cultura 1999) Brasilialaista Lenineä kuulin livenä Savoy-teatterissa pian tämän levyn julkaisemisen jälkeen. Portugalin kielen fanina musa jytisi heti kerralla, ja levy soi tauotta stereoissa jonkin aikaa ja silloin tällöin edelleen. Kate Bush – Lionheart (Hayes/EMI 1978) Kate Bushin ainutlaatuinen ääni teki vaikutuksen jo 70-luvun lopulla, kun isoveli kuunteli Bushia vinttihuoneessa niin että naapurihuoneeseen asti kuului. Siitä asti Bush on pysynyt kestosuosikkina Kauko Röyhkä & Narttu – Maa on voimaa (Euros 1985) Röyhkän tuotannosta juuri Maa on voimaa –levy käynnisti Röyhkä-vimmani. Ostin levyn pääsykoematkalla Tampereelta. Yliopistoon en päässyt sillä kertaa, mutta levy on jäänyt soimaan. Tuomari Nurmio – Kuu (Megamania musiikki 1998) Nurmion hienoa tuotantoa edustamaan nostan tämän levyn, jota kuuntelin korvalappustereoista 10 kilometrin työmatkaa pyöräillessäni Vantaan Koivukylään. Vieläkin pystyn paikallistamaan, millä kohtaa matkaa yleensä mikäkin kappale alkoi soida... Sielun veljet: Softwood music – under slow pillars (Poko 1989) Tätä levyä kuuntelin erityisen paljon 90-luvun alussa. Kun naapuri oli kyllästyksissään pitkäaikaislainaani noutanut omansa pois, kävin ostamassa levyn kaupasta. Ilman en voinut olla.

11. Ilja Leonard Cohen,: Songs of Leonard Cohen Joy Division: Closer Musta paraati: Peilitalossa Mana mana: Complete/Kaikki The Smiths: Queen is dead

12. Ilmari Squarepusher – Hard Normal Daddy (Warp 1997) KiireKiireKiireEiKerkii. Tokyo Ska Paradise Orchestra – Live (CBS 1991) LasVegas-henkistä Ska-Japsipoppia. Tulee aina hyvä mieli kun kuuntelee. Aika huonosti edustettu kirjastossa. Roisin Murphy – Ruby Blue (Echo Label 2005) Ihq viisarinvääntely bleep-blo-jo-jo-joiiing herkistely. Mulla on hellä ja lämpöinen kohta edesmenneelle Moloko yhtyeelle. Ne ei duunannu muiden juttui. Moloko on RASIAA. Nuyorican Soul – Nuyorican Soul (GRP Records 1997) Ihan kivaa lattarirynkytystä. Tullut kuunneltua useamman kerran. Remixit näistä biiseistä on mahtavia. Varsinkin 4heron remix biisistä Black Gold of the Sun- jota et tältä levyltä löydä :P

13. Jouko Fugs: Virgin fugs (Lyömätön korkeakirjallinen underground-klassikko) Grateful Dead. Blues for Allah ( Paljon ajankohtaisempi nyt ja pidin siitä alunperinkin oikeastaan aina enemmän kuin Mars Hotellista) Smack: On You (Olivat mukavia nuoria ja lukivat paljon)

14. Jouko jatkaa… Jingle Cats: Meowy Christmas ( Perheemme suosituin joululevy jo pitkään) Moreschi Alessandro: The last Castrato: complete Vatican recordings (Kiehtova äänite da`Vinci-koodin henkeen, tuo parhaimmillaan mieleen sufi-mystikkojen soundin)

15. Juha The Early Music Consort of London/David Munrow: The Art of Courtly Love – French Secular Music 1300 – 1475 Keskiajan ja varhaisrenesanssin ranskalaista, tai oikeammin franco-flaamilaista, maallista musiikkia, säveltäjinä mm. Guillaume de Machaut, Guillaume Dufay ja Gilles Binchois. Kolmeen osaan jaettu kokoelma tarjoaa hyvän käsityksen moniäänisen laulun kehityksestä musiikillisesti hämmästyttävän rikkaalta aikakaudelta The Early Music Consort of London –kokoonpanon mallikelpoisina esityksinä. Josquin Desprez: Motets et Chansons The Hilliard Ensemble/Paul Hillier Mestari Josquinin motetteja ja lauluja. Huikean ilmaisuvoiman sävyttämää polyfonian ja soinnullisuuden tasapainoa. Ajatonta kauneutta. Juha

16. Katja Tiesto: In the search of sunrise Los Angeles Tätä levyä kuunnellessa ei voi olla tanssimatta, vaikka odottaisi bussia. Ihan paras levy ikinä. Tiesto: In the search of sunrise vol. 4 Latin America Parasta lääkettä kaamosmasennukseen, suosittelen!

17. Katja jatkaa… Moloko: Statues Aivan nerokas levy, johon on mahdotonta kyllästyä. Karkkiautomaati: Suudelmilla Herkän koskettavaa ja käsittämättömän kaunista. Liekki: Korppi Surumielistä fiilistely musiikkia.

18. Kari Red Hot Chili Peppers: Blood sugar sex magik (Warner Bros. 1991) Tämä levy korvalapuissa tuli aikoinaan liftattua tuhansia kilometrejä ristiinrastiin Eurooppaa.

19. Koukku Koukun Parhautta Osa 2 : Sielun Veljet : Suomi-Finland (1988) ” Maailman maku myrkyllinen, mutta syödä täytyy ihmisen maailman ääni metallinen tunkee läpi kuulosuojaimen, maailma haisee helvetiltä, hetken rauhaa siltä anelen maailma tuntuu tunkiolta, jolta kultaa tongin kiroillen valheen verkoilla kuningas kalastaa irtisanouduin, paskat haistatin jätin pahan baletin ei pieni pää saa hetken rauhaa, aivot jauhaa kurjaa laulua ei pieni pää saa hetken rauhaa, aivot jauhaa lauluaan voi kunpa olisin joku toinen voi kunpa olisin poliisi vanhat valvoo, nuoret ohjelmoi yksin on lainsuojaton” Lainsuojaton, sanat: Ismo Alanko Kumikameli : La Serenada (1999) Mainoskasa viikkoja vanha pysäyttää jo kynnyksellä naulakko heti oikealla näyttää jotenkin alastomalta tyhjääkin, tyhjempää - hiljaista, ja hämärää adios kusipää, me ei nähdä enää ikinä lappu ruttuinen pöydällä, en ehtinyt edes selitellä nukka vihreä leivän peittää matto ruskea tiskialtaassa sokeritoukka hopean harmaa tulpanreikään piiloon pujahtaatyhjääkin, tyhjempää - hiljaista, ja hämärää ” Adios, sanat : Toppo Koponen

20. Koukku jatkaa… P.J.Harvey : To bring you my love (1995) “I was born in the desert I been down for yearsJesus, come closerI think my time is nearAnd I've travelled overDry earth and floodsHell and high waterTo bring you my loveClimbed over mountainsTravelled the seaCast down off heavenCast down on my kneesI've lain with the devil Cursed god aboveForsaken heaven To bring you my loveTo bring you my loveTo bring you my loveTo bring you my loveI know he's gonna be hereYou know he's gonna be hereYeah alrightForsaking heavenCurse god aboveLay with the devilBring you my loveTo bring you my loveTo bring you my loveTo bring you my love” To bring you my love, lyrics : Polly Jean Harvey

21. Koukku jatkaa edelleen… Nick Cave And The Bad Seeds : No more shall we part (2001) “I left by the back door With my wife`s lover`s smoking gun I don`t know what I was hoping for I hit the road at a run I was your lover I was your man There never was no other I was your friend Till we came along this road Till we came along this road Till we came along this road I ain`t sent you no letters, Ma But I`m looking quite a trip The world spinning beneath me, Ma Guns blazing at my hip You were my lover You were my friend There never was no other On whom I could depend Then we came along this road We came along this road We came along this road” We came along this road, lyrics : Nick Cave Sielun Veljet : Softwood Music Underslow Pillars (1989) “I wanna be a frog Kill the dragon now! The acid breath of the dragon kills the wind and kills the trees The acid breath of the dragon kills the seas and kills the earth Open your eyes, let’s kill the dragon now! There is no time, let’s kill the dragon now! It’s now or never Smoke the frog and you will see the earth and man will be as one Smoke the frog and you will see all the creatures join the fun” I wanna be a frog, lyrics:Sielun Veljet

22. Leo Raptori – Moe! (Megamania 1990) Tämmöinen kotimaisen säveltaiteen klasikko löytyy myöskin Kirjasto 10:n hyllystä. Kaivanneeko tämä kummempia esittelyitä, tämän rinnalla kalpenevat vaisut jälkipolvet aina Kallio Undergroundista kaiken maailman Fintelligensseihin ja Elastisiin (mistähän ne noita nimiä repivät?). Täytyy vain muistaa että tämä levy on yhtyeeltä ”yksittäinen helmi”, mikään heidän myöhempi tuotoksensa ei ole yltänyt lähellekään samalle tasolle. Erityismaininta Leppävaaran ja Tikkurilan kirjastoille, heiltä tämä löytyy LP-levynä. Vielä levyyn liittyvä kuriositeetti: samana vuonna ilmestyneellä Raptorin musiikkivideolla (Moe!) esittää näyttelijä Matti Pellonpää nutturapäistä mummoa.

23. Mace Hevin kuuntelu sittemmin jäi kuitenkin vähemmälle kun todellisuudessa sen kaipuuseen vastasi paremmin kurkkutulehdukselle ja kitaravalleille sovitettu kunnon hc-, krusti-, anarko- ynnä muu sellainen punkki. On se ajatusmaailmakin lähempänä omaani, ei niitä hevareiden juttuja kai kukaan loputtomasti jaksa. Tätä kautta tutuiksi kävivät Ekkaia, Tragedy, From Ashes Rise, Skitsystem, Unhinged, Discharge ynnä monet muut. Chaosphere on kuitenkin se linkkini oikean teknon ja näiden myöhempien aikojeni epäteknomusiikkivillitysteni välillä. Ø -- Metri (Sähkö 1994) Pitkän etsimisajan jälkeen ensimmäinen ostamani miniteknojunnauslevy. Enkä kadu, sillä tämän jälkeen ne tiiliset sähkönjakokaapit pitkin perisuomalaista maisemaa tai sokeita ajatellen rakennetut liikenneristeykset eivät ole enää kuulostaneet samalta. Meshuggah – Chaosphere (Nuclear Blast, 1998) Lohduttoman ja ankaran miniteknopuritaaniuskauteni kypsyessä kysyin asiantuntevalta kirjasto-kollegaltani tarkoituksellisen provosoivasti, josko Metallican "...And Justice For All" tai Sepulturan "Roots” levyjen jälkeen on tehty mitään mielenkiintoista, ronskiotteista heviä vai onko espoolaistyyppinen kalevalahevi todellakin hevin viimeinen kulminoituma. Chaospheren jälkeen tiesin että toivoa vielä on. Tämä levy on heville sitä mitä Circle on rokille tai Plastikman teknolle. Circle – Zopalki (Bad Vugum, 1996) Harvoja orkestereita, jotka hyvän riffin löydettyään ymmärtävät asialliseksi soittaa sitä minuuttikaupalla. Kun se lisäisku sinne sekaan nousee, sillä todella on merkitystä. Naurettavaa se tavallinen rock-musiikki, jossa pitää koko ajan mennä muuttamaan täysin hyviä kuvioita. Tämä lienee Circlen tykein, ja eniten höyläämäni levy. Tämä levy oli hyllyssäni pölyttymässä vuosia, ennenkuin tajusin mistä on kysymys.

24. Mace (jatk.) Philip Glass – Glassworks (CBS 1982) Siitä elokuvastakin tuttu. Osa Glassin laajasta tuotannosta on suoranaista soopaa, mutta nämä niukemmat hypno-junnailut toimivat minulle. Olisin voinut valita jonkun muunkin Glassin levyn kuten "Two pages", mutten valinnut. Rattus – Levytykset 1981 – 1984 (Poko 1993) Näiden minijunnauslevyjen lisäksi päätin nostaa esille tämän loistavan juoksupunk-koosteen Rattuksen eeppareista. Tahti on kasarityyliin varsin vilkas, ja rallien mitat ovat muista levyistäni poiketen sangen lyhyet. Tässä laulun Rumia ruumiita viehättävä sanoitus kokonaisuudessaan: KUOLEMA RAJU TULLESSAAN VIE KAUNEUDEN MUKANAAN POMMIN PUDOTTUA KAIKKI ON RUMIA RUMIA RUUMIITA, ME EI NIITÄ HALUTA SILPOUTUNEITA PALANEITA ETSI NIISTÄ KAUNEUTTA POMMIN PUDOTTUA KAIKKI ON RUMIA

25. Markku Grant Green – Retrospective 1961-1966 (Blue Note 2002) Rufus Thomas – The Funkiest Man 1967-1975 (Stax/Ace 2002) James Brown – Funk Power 1970 A Brand New Thang (Polydor 1996) ILL Bill – What’s Wrong Whit Bill? (Psycho-Logical 2004) Isaac Hayes – Ultimate Isaac Hayes: Can You Dig It? 1968-1972 (Stax 2005)

26. Marko Jeff Buckley: Grace Chriss Cornell: Euphoria Morning Iron Maiden: Powerslave Muse: Absolution Wigwam -- Being (Love Records 1973) Suomalaisen ns. progen erään aikakauden lakipiste. Teemalevy, keskipisteessä Ihminen, Being, kaikenlaisten –ISMIEN ristitulessa. Jukka Gustavsonissa meillä on suomen Winwood ja Wonder. 70-luvun alun Wigwamissa kolme vahvaa, erilaista säveltäjää; Gustavson, Jim Pembroke ja Pekka Pohjola.

27. Miikka Ramones -- Ramones (Sire 1976) Täysi 10. Paras punk-levy mitä on tehty. Kuuntele jos et usko. Ja kansi on mahtava. Viime kesänä kävin New Yorkissa Joey Ramone Placessa kunniottamassa Joeyn muistoa. R.I.P. Se on sellainen aukio ja lyhyt kadunpätkä CBGB’n vieressä. http://www.officialramones.com/ Näin Screaming Treesin Alice In Chainsin kanssa Tavastialla 93 tai 94. Silloin ei Lanegan vielä innostanut suuremmin, mutta nyt harmittaa kun ei silloin keikkaan perehtynyt. Lanegan pitäisi ehdottomasti nähdä livenä. www.marklanegan.com Joe Strummer & The Mescaleros – Streetcore (Hellcat Records 2003) Joe Strummer kuoli 22.12.2002 (…syntymäpäiväni) kesken levyn äänityksien, ja Mescaleros teki levyn loppuun ilman häntä. Olen aina jollain tapaa liikuttunut kun kuuntelen tätä levyä. Siitä tulee voimakkaita fiiliksiä. Strummerilta harmillisesti jäi ura kesken ja meiltä paljon hyvää musiikkia kuulematta. http://www.strummersite.com/ Manu Chao – Radio Bemba Sound System (Radio Bemba 2002) Paras live- ja bailulevy ikinä. Aivan järjetön meno levyn alusta loppuun. Keikka kattaa hyvin Manu Chaon uran. Näiltä keikoilta on myös julkaistu DVD ”Babylonia en guagua ”. Nuorena poikana missasin herran edellisen orkesterin Mano Negran keikan Lepakossa ja sekin vähän syö miestä. Onneksi RADIO BEMBA SOUND SYSTEM toimii himastrereoista ja kotisohvalla on mukava katsella hikistä keikkaa. www.manuchao.net Mark Lanegah – Bubblegun (Beggars Banquet Records 2004) Erilainen soololevy Laneganin tuotannossa. Muut levyt ovat enemmän mies ja kitara kamaa. Bubblegum on hieno.. on ne muutkin. Ja odotan innolla seuraavaa julkaisua.

28. Mikko Carlos – Switched-on Bach (CBS Inc. 1968) 15-vuotias rokkari ajatteli, että ehkäpä klassisessa musiikissa sittenkin voisi olla jotain järkeä... The Beatles – Sgt. Pepper's lonely hearts club band (Capitol 1967) Nykyään on muotia väittää, että Sgt Pepper ei ole maailman paras levy.

29. Nadia AC/DC – Powerage (Atlantic 1978) Angus Young oli ensirakkauteni ja tällä levyllä mielestäni tiivistyy se mistä koko bändissä yleensäkään on kysymys.

30. Reijo Tony Rice: Backwaters (1982) Kaunista, kotoista ja mietteliästä instrumentaalimusaa. Tony Rice on teräskielisen kitaran ehdotonta kermaa ja tunnetaan erityisesti bluegrass-piireissä. Tämä levy on kuitenkin yhtä paljon jazzia kuin bluegrassia. Spacegrassia, kuten Rice itse sanoo. Joni Mitchell: Hejira (1976). Amelia on ehdottoman koskettava laulu. Kertoo siitä lentäjänaisesta Amelia Earhartista, joka tippui ja upposi koneineen Atlantin valtamereen v. 1932. Singer-songwriter-kamaa, mutta jazzahtavasti sovitettuna. Muusikot viimosen päälle, mukana mm. Jaco Pastorius maalailemassa bassollaan. Anssi Tikanmäki: Maisemakuvia Suomesta (1981). Toinen mahtava instrumentaalilevy, hienoja sovituksia, säveliä ja tunnelmia tulvillaan. Eräänlainen ekolevy, johon tutustuin ensimmäistä kertaa nuorna miesnä. Klassista ja rockia samassa paketissa. J.J.Cale: Naturally (1971). Ensinnäkin komia levynkansi ja toiseksi mahtavaa calemaista rocktuhinaa, jossa on vaikutteita ties mistä, mm. countrysta. Täynnä tarttuvia, persoonallisia ja mehevästi sovitettuja lyhyitä kappaleita levyntäysi. Neil Young: Zuma (1975). Levynkantta haukuttiin ainakin aikoinaan rock-historian rumimmaksi, mutta tiedä häntä. Melodista ja rosoista rytmimusiikkia, ja taitaapa siellä olla pari akustista tunnelmapalaakin välissä. Cortez the Killer on henkilökohtainen suosikkini upean melodisen kitarasooloilun ansiosta, sanat ovat kylläkin täyttä potaskaa. Niilon ”lauluäänestä” ei kannata välittää, biisit ovat sen verran parempia.

31. Riitta Mozart, Wolfgang Amadeus Serenadit, puhallinork. KV370a=361, Ensemble Zefiro, ”Gran Partita”. 2 oboen, 2 klarinetin, 2 basettitorven, 4 käyrätorven 2 fagotin ja 1 kontrabasson yhteissoitosta syntyy serenadien serenadi, Gran partitaksi lisänimetty. Lotte Lenya sings Kurt Weill's The seven deadly sins and Berlin Theatre Songs Weillia ja Brechtiä legendaarisen Lotte Lenyan tulkintoina.

32. Samuli Hanoi Rocks – Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks Oli vuosi 1981. Kaverin äiti oli duunissa YLE:ssä ja tunsi radion pääkuuluttaja Pentti Fagerholmin eli Mike Monroen faijan. Pentti oli antanut uunituoreen levyn kaverin mutsille, että vie tosta omalle pojalles meidän pojan levy. Kaveri piti sitten joku perjantai kotibileet ja jossain vaiheessa iltaa pantiin Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks levylautaselle. Kun eka biisi eli Tragedy alkoi, putosin niin pahasti pyllylleni etten ole siitä vieläkään selvinnyt. Kuluneet vuodet ja sadat kuuntelukerrat ovat vahvistaneet käsitystäni, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista rocklevyistä. Ikinä.

33. Sanna Suosikit vaihtelevat, näitä kuuntelen nyt. The Cardigans: Long gone before daylight Red Hot Chili Peppers: Stadium Arcadium The Smiths: Singles Matisyahu: Youth

34. Seppo Valitsin levyn OMIN PÄIN, tv2:n produktio, jossa kaikki palaset hienosti mielestäni kohdallaan. Teos on kokonaisuutena tasapainoinen ja kaikilta osa-alueiltaan huomioiden ammattitaitoisesti ja lasten mielikuvitusta ruokkien tehty levy. OMIN PÄIN- levy ansaitsisi uuden paluun suuren yleisön tietoisuuteen. Levyn rytmikäs Röttö Höttönen on Härkösen ihanasti kuvaileva tarina leivänpaahtimen kokoisesta viikari- talonvahdista, joka jokaisessa taloudessa asustaa. Tämä pikku kovis kuvaa meidän kaikkien pinnan alla piilevää hellyyttä kaipaavaa lasta. Sinikka Sokka laulaa ja eläytyy upeasti kertojan rooliin. Puntti Valtonen on aivan mielettömän uljas, raspinen Röttö Höttönen ( Vau ). Kaiken kruunaa loistavasti soittava bändi. Varsinkin puhaltajat PenttiLahti ja Markku Luuppala saavat täydet pisteet upeasta kuvailevasta soitosta ja tunnelman luonnista. Nyanssit kohdallaan. Pieni on kaunista Hyvin Omin Päin Röttö-Höttönen Jos öisin kuulet joskus kummalista rapinaa/etkä peiton alla uskalla ees liikahtaa/On turha tuntea nyt pelkoa ja vapinaa/voin sulle huippusalaisuuden tässä paljastaa Se pieni karvaturri on ja Röttö nimeltään/ja siivouskomerossamme se asuu yksinään/Jokaisessa talossa on Röttö Höttönen/joka piileskelee alla luuturättien On nimeni Röttö-Höttönen, olen siivouskomeron värinen/teen joka yö muutaman rötöksen joista koskaan kiinni jää mä en/Olen leivänpaahtimen kokoinen ja vaikea luonne myönnän sen/olen kauhu kiireitten aikuisten ja varkaille vaarallinen Se öisin tekee asunnossa salaa tuhojaan/se hiipii hämärässä talon joka sopukkaan/Vaan korvaukseksi pitää tunkeilijat loitolla/ja kynsin hampain vahtii taloanne varkailta Syön öisin piparit purkista kun kukaan ei keittiöön kurkista/ja äidin minkkiturkista puren irti palasia/ Niistän nenäni ikkunaverhoihin ja kynsillä naarmutan parketin/käyn tiskialtaassa uimassa ja sekoitan kaappeja Jos joskus yöllä tunnet jaloissasi kutinaa/ja kuulet jalkopäässä kummallista mutinaa/Niin Röttö Höttönen sun vuoteessasi rötköttää/ ja peiton alta pilkottaa sen raskas lämmin pää Voit silloin varovasti sitä hiukan helliä/ Röttö Höttönenkin kaipaa silittämistä/ Ei ole olemassakaan niin suurta kovista/ joka tulis toimeen ilman iltasuukkoa On nimeni Röttö-Höttönen olen vaikea luonne myönnän sen/ja kauhu kiireitten aikuisten ja varkaille vaarallinen/On lievästi sanoen ikävää jos Röttö Höttösen kynsiin jää/sen jälkeen ei enää milloinkaan ole täysin ennallaan Sanat: Anna-Leena Härkönen Sävel: Pekka Ruuska

35. Seppo jatkaa.. The Return of The Brecker Brothers Modernin jazz-funkin pioneereihin kuuluvat tumpetisti Randy ja saksofonistiveli Michael Brecker, jotka muodostavat The Brecker Brothersin runkokokoonpanon. Tämän levyn rytmi avaa kalkkiutuneetkin verisuonet ja saa rytmijalan vipattamaan. Schubert for two / Schubert ; Gil Shaham, Göran Söllscher Sovituksia viululle ja kitaralle sekä soolokitaralle Schubertin pianokappaleista (mm. 15 valssia kokoelmasta Tanssit, piano, D365), yksinlauluista Ständchen ja Ave Maria sekä viulu- & sellosonaateista. Esittäjä Gil Shaham (viulu), Göran Söllscher (kitara).Äänitetty helmikuussa 2002 Torontossa (Glenn Gould Studio). Kaunista ja rentouttavaa!

36. Tero Alphaville: Forever young Atlantic / Ada 1984 Pink Floyd : Wish you were here Capitol 1975 The Chemical brothers : Exit planet dust Virgin Records 1995

37. Tero jatkaa… Kate Bush Hounds of love EMI Records 1997 Bram Stoker's Dracula : original motion picture soundtrack Sony Music Entertainment 1992 You gotta say yes to another excess / Yello Warner Bros. Music 1983

38. Tia Wigwam: Nuclear Nightclub Seitsemänkymmentäluvun kotimaisen rockin ehdottomasti paras tuotos. Wimme Saari: Texas Hauska ja toimiva yhdistelmä joikua ja elektronista/akustista äänimaailmaa. Saamelaisartistin yhtyeessä soittavat mm. Tapani Rinne Jari Kokkonen, Matti Wallenius ja Pauli Saastamoinen.

39. Tommi Swollen Members – Bad Dreams (Battle Axe 2001) Underground musiikkia jenkkien länsirannikolta, kaksikko kuitenkin lähtöisin Kanadasta. Omia suosikkeja, hiukan muita enemmän kuunneltuja biisejä. Killing Spree, Bad Dreams, Deep End, Dark Riders ja High Road Canibus – Rip The Jacker (Babygrande 2001) Hardcore rappiä, eipä ole montaa artistia jotka nousee samalle tasolle tässä kategoriassa Canibuksen kanssa. Levyn ehdoton suosikkini on vika biisi Poet Laureate II, 7min 18sec kestävä biisi ilman kertosäettä pelkkää sanoilla leikittelyä. Leikki kylläkin on kaukana Canibuksen sanoituksissa. Sticky Fingaz – Black Trash: The Autobiography of Kirk Jones (Universal 2000) Onyx ryhmän jäsenen ensimmäinen soolo levy. Levy toimii tarinana ja sitä viedään eteenpäin biiseinä ja pieninä skitteinä. Päähenkilöön samaistuminen ei ehkä monelle tapahdu, sillä hän onnistuu tappamaan parhaan ystävänsä, hakkaa vaimoaan ja jättää lapsensa. Pari raitaa nostaakseni esiin, Money Talks jossa Sticky riimittelee kolmannessa persoonassa dollarin setelinä. What Chu Want ja Licken Off in Hip-hop ovat myös loisto tavaraa. Levyn viimeinen biisi Wonderful World on myös varmaan monelle tuttu biisi, tosin eri artistin esittämänä. Jedi Mind Tricks – Servants In Heaven, Kings In Hell (Babygrande 2006) Ryhmän kuudes levy, joka poikkeaa hiukan aikasemmista. Normaali tuska, viha ja agressiivisuus on edelleen mukana. Mutta levyssä on myös mukana biisejä joissa otetaa poliittisesti kantaa esim. pakkotyövoimaan Kiinassa (Shadow Business) ja väkivaltaisuuteen Amerikassa (When All Light Dies). The Beatnuts – A Musical Massacre (Relativity 1999) Sitten vähän valoisampi levy, synkkien joukkoon. Latino ryhmä joka on aloittanut jo 90-luvun alussa. He ovat tehneet 7:n levyä ja yhden kokoelman, kyseessä on ryhmän 4. ja paras levy. Levyllä ei paljo synkistellä vaan on enemmänkin hyvän tuulisia party biisejä. Näiden joukosta on vaikeata valita mitään yksittäistä, koska levy on täynnä loistavaa musiikkia.

40. Tossu Tommy McCook – Real Cool: the Jamaican king of the saxophone '65-'77 (Trojan 2005) Vuonna 1927 Havanassa syntyneen ja Jamaikalla vaikuttaneen saksofonistin ja The Skatalites –yhtyeen perustajajäsenen kokoelmalevy Real Cool viehättää monin tavoin. Viihteellistä ja letkeää, taitavaa musisointia. Aurinkoinen tunnelma, auttaa räntäsateella. Bluesound – Black (Johanna 1989) Bändillä hypnoottisen svengaava soitto. Kolme kovaa soittajaa: Dave Lindholm, Zape Lepänen ja Ari Vaahtera . Yksi parhaimmista, ehkäpä lyömätön kotimainen kokonaisuus. Hieno levy ja jo vuosia. Amadou & Mariam – Dimance à Bamako (All Other 2004) Musiikin ilosanomaa alusta loppuun. Tähän ei kyllästy ja aina tulee hyvälle tuulelle. Ensin rupeaa laulattamaan ja sitten tanssittamaan. Toimii niin lapsille kuin aikuisillekin. Tuomari Nurmio & Alamaailman Vasarat:Kinaporin kalifaatti (Johanna 2005) Omintakeista maailmanmusiikkia. Tässä riittää paljon kuunneltavaa. Queens of the Stone Age: Songs for the Deaf (Interscope 2002) Raivokas rock-levy. Ei taida olla mukana yhtään täytebiisiä, täyttä asiaa. Energiaa. Lapset ulos ja volumet täysille. Bändillä on yks hauskimmista pressikuvista. Se tässä vieressä.

41. Tuomas L. Voltas: Supermarket lights Vaikka tätä ei näyttelyn yhteydessä kirjastosta saakaan nostan tämän esiin, koska sen verran vahva debyytti on kyseessä. Joensuusta lähtöisin oleva Voltas saa soittonsa kuulostamaan helpolta ja biisit yksinkertaisilta, vaikkei asia aina niin ole. Kaikenpuolin mallikelpoista rokkia ja äärettömän tarkka rumpali. I Walk the line: Diamond eyes-EP Myöskin Joensuulaisia juuria omaavan bändi tuorein julkaisu. Punkkareiden rockbändi, jonka ilmaisu tuntuu ainakin allekirjoittaneen mielestä parantuvan samaa tahtia kun kitaroiden säröt vähenevät. Ei sillä etteikö bändin ”rankempikin” tuotanto toimisi. Seuraava levy lienee jo iskelmää. Suomibändien ehdotonta aatelia tällä hetkellä. Moses Hazy: The incredible flow of life show Jazzia, rokkia, soulia ja bluesia äkkiväärässä paketissa. Hienosti rönsyilevää ja ennen kaikkea iloista soittoa. Myöskin tämän vuoden hienoimpia (debyytti-)levyjä. Levyn kuunneltuaan kannattaa raahautua orkesterin keikalle, joka nostaa musiikin vielä hurjempiin sfääreihin.

42. Tuomas T. ”sano sinne että Piitles” Veikko Lavi: Autokolari Suomen Talvisota 1939-1940: Tehtaan vahtimestarit Beatles: Helter skelter Lightnin’ Hopkins: How Questionare Blues Country Joe McDonald: I Feel Like I’m Fixin’ to Die

43. Urpo Iron Maiden – Piece of Mind (Emi 1983) Iron Maiden ei edusta musiikkilajia mitä tänä päivänä säännöllisesti kuuntelisin. Levy on kuitenkin minulle sikäli tärkeä, että se oli ensimmäinen levyni, minkä ostin itse säästämilläni rahoilla. Muistan tarkasti sen kesäpäivän, jolloin vaadittu summa oli koossa. Suunnistin Raahen paikalliseen, jo edesmenneeseen, levykauppaan Kirjaan & Kasettiin. Pienen selailun jälkeen paikallistin levyn ja jo pelkän kannen perusteella tiesin, että luvassa on erittäin ankaraa meininkiä. Uutuuslevyn hinta oli tuolloin muistaakseni noin 40 markkaa. Pyörämatka kotiin sujui jännittävissä merkeissä: Olisiko lätty niin kova kuin ”isot pojat” olivat lupailleet? Kaatuisinko, ja rikkoisin levyn? Pääsin kuitenkin ehjänä kotiin ja jo ensimmäiset tahdit lunastivat kaikki odotukset. Levyn edetessä koin äärimmäistä ylivoiman tunnetta: ”tätä ei hiekkalaatikon kakarat tajua!” Jahka isäni saapui töistä kotiin, pyysin häntä kääntämään sanoituksia. Suomeksi tekstit olivat ehkä jopa hämmentävämpiä kuin englanniksi, joten päätin keskittyä vain musiikkiin. Nykyään Piece of Mindia pidetään klassikkona, eikä suotta. Mielestäni levy edustaa parasta kasariheviä sen kukkeimmalta kaudeltaan. Vaikka musiikkimakuni on vuosien varrella kovasti muuttunut, nostaa Piece of Mind minussa edelleen heviurpon esille ja vie minut siihen salaiseen paikkaan, missä viiksekkäätkin miehet voivat käyttää sukkahousuja.

44. xLLR3x Iso mies ja keijukainen, Loven lastenlauluja (Love 1992) Ältsin ääripähkä lätty ihmisen kaikkiin ikävaiheisiin! Sisältää lasten ja aikuisten viiripäisiä höpseitä, aidosti todella mainioita ja monesti myös täysin umpikahjoja lauluja ja sangen ansiokasta soitantaa. Kokonaisuutena erittäin runsas lajitelma hupihauskaa rouskuttelua. Beatles – Sgt. Pepper`s Lonely Hearts Club Band (Capitol 1967) Sisäavaruudellinen kaleidoskooppiäänite Kersantti Pippurin piippuhyllystä. Nerokkaasti vinksahdutettuja pop-hittejä sieltämissä turkin hihasta kasvaa muuankin maustekasvi. Vakaumuksellisena raittiusmiehenä esitän kuitenkin paheksuntani Kersantti Pippurin harjoittaman teen kulutuksen johdosta. Selfish Selfish – Puutarhurin pikku apulainen Maalimankaikkeuden ensteks söpöimmän spektaakkeliorkesterin puutarhatieteellinen CD-levyke. Hirmukauniita lauluja pikkiriikkisistä luontoötököistä ja isommistakin - kuten esmeks valaista - sekä myös jutskaa ihmisten jutuista. Jonas Hellborg – Adfa (Daye Eight 1989) Jonas Hellborg on Ruotsin lahja maailman basistiselle korkeakulttuurille. Hellborgin tuotanteeksi tällä levyllä tosin kuullaan basson lisäksi poikkeuksellisen paljon myös sähkökitarasta peräisin olevia ääniä. Adfa on tavallaan melko yllättävästikin erittäin toimiva, kylmän konemaisesta kiihkeydestä ja syyssateiden melankolisesta raukeudesta rakentuva kokonaisuus. Maritta Kuula – Jeesus Hollywoodissa (Lilith 1999) Täysi pussillinen Maritta Magdaleenan profeetallisia näkyjä tosielämän tapahtumakartalta. Loppumattoman ihastuttava kokoelma sympaattisia pikku tarinoita omintakeisten hittikipaleiden muodossa.