MAASTOESTEIDEN RAKENTAMINEN JA –RATOJEN SUUNNITTELU, PERUSTEET

1. MAASTOESTEIDEN RAKENTAMINEN JA –RATOJEN SUUNNITTELU, PERUSTEET Sisältö: • Perustietoa lajista • Maastoradan suunnittelu • Lähtökohdat • Tilantarve, maaston muodot • Pohjat, radan kulku • Maastoesteet • Perusestetyypit • Muita estetyyppejä • Kiinnittämisestä ja rakennusmateriaaleista Materiaali: SRL, Maastoradan suunnittelijan opas

2. KENTTÄRATSASTUS • Kutsutaan usein ratsastuksen kuninkuuslajiksi • Kenttäratsastuskilpailu koostuu kolmesta osakokeesta: kouluratsastus-, kestävyys- ja esteratsastuskokeesta, jotka kaikki ratsastetaan samalla hevosella. Kolmivaiheinen kilpailu vaatii hevoselta ja ratsastajalta saumatonta yhteistyötä, nopeutta ja kestävyyttä. • Maastokokeen tulos vaikuttaa lopputulokseen ylivoimaisesti eniten – yli puolet kokonaistuloksesta. • Kaikessa harjoittelussa on muistettava kaikkien kolmen osakokeen tavoitteet

3. KENTTÄRATSASTUKSEN KILPAILULUOKAT

4. MAASTORADAN SUUNNITTELU, aluksi Suunnittelun lähtökohta • Onko nyt tai tulevaisuudessa tarkoitus järjestää kilpailuja? • Tehdäänkö puhtaasti harjoitteluesteitä? Käytettävissä olevat alueet • Onko käytettävissä ”kenttä” (esim. pelto), johon voidaan sijoittaa muutamia kiinteitä esteitä? • Onko peltoa, metsiä, valmiita reittejä? • Voiko rakentaa kiinteitä esteitä? • Onko alueita mihin EI voi mennä? Säännöt • Alusta asti tärkeä tuntea kenttäkilpailusäännöt • Mitkä estetyypit sopivat mihinkin luokkaan? • Korostuu radan suunnittelussa pidemmälle mentäessä

5. HYVÄN TYÖTAVAN MALLI Hanki hyvä kartta alueesta, mittakaava noin 1:10 000, ilmakuva erittäin käyttökelpoinen. ”Valitse” suunnittelualue: mihin rataa / esteitä voidaan sijoittaa Aloita tutustumalla pohjiin Hahmottele reitin kulku kartalle Sijoita esteet reitille kartalla Kävele reitti ja alue useita kertoja Pohdi vaihtoehtoja Käytä aikaa alueeseen tutustumiseen

6. TILAN TARVE Mitä isompia kilpailuja / valmennuksia aiotaan järjestää, sitä enemmän tarvitaan tilaa Jos järjestetään kilpailuja myös muut toiminnat (koulu- ja rataestekentät, verryttelyt, tallialueet, yleisö, parkkialueet yms.) on mahduttava alueelle Hevoskuljetusautoille oltava tilaa myös harjoittelupaikoissa Suunnittelua ei kannata aloittaa kaikkein ahtaammassa paikassa, jossa ei ole laajentumisvaraa  LAAJENEMISVARAUS Harjoittelualueeksi riittää hyvinkin 2 ha Aluetason kilpailurata 2-3 ha Vaativa A kilpailurata 10 ha

7. MAASTON MUODOT, TOPOGRAFIA Alue voi olla vaikka aivan tasainen Jyrkkiä korkeuseroja kannattaa välttää Loivasti kumpuileva on paras Paras on aukea alue  yleisö ja valmentaja näkevät suurimman osan esteistä samasta paikasta Lyhyitä metsäpätkiä voi kuulua rataan Harjoittelu on hyvä aloittaa AVARASSA paikassa – tekee harjoittelutilanteesta helpomman hevosille, ratsastajille ja valmentajalle

8. POHJAT Pohjiin ei voi alussa kiinnittää liikaa huomiota! Pohjien on oltava kestettävä myös vaihtelevissa olosuhteissa • Vesisade, kuivuus • Runsaasti ratsukoita Alueita voi joutua hylkäämään, koska pohja on huono • hyvin kiviset (kivisyys ei haittaa, jos päällä pysyvä nurmi, jota ei kynnetä) • upottavat, suopohjaiset • hyvin saviset alueet (ovat joko liukkaita tai kovia) Paras: moreenityyppinen pohja: hyvä vedenläpäisevyys ja kantavuus Jos reittiä joudutaan pohjaamaan pintamateriaaliksi sopii 0-8 mm tai 0 – 16 mm sora.

9. RADAN KULKU Aukeilla, hyväpohjaisilla alueilla voi valita useampia reittejä (hyvänurmiset pellot) • valmennustilaisuudet • eri luokat kilpailutilanteessa • vaihtoehtoiset lähestymiset esteille Viljelysteiden / metsäautoteiden pohjia voi käyttää Kävellessä kannattaa pohtia miltä reitti tuntuu laukatessa • ei liian jyrkkiä mutkia Leveys min. 4-6 metriä

10. HYVÄ MAASTORATA • Hyvä reitin kulku • Esteiden sijoitus ja estetyyppi (aloitus, keskivaihe, loppu) • Hevosta ei tule yllättää – hevosen täytyy ymmärtää annettu tehtävä • Pohjat on oltava hyvät kaikissa olosuhteissa • Taso: oikeat esteet ja oikeat tehtävät eri luokissa Tavoitteena on kiinnostava rata oikealla tasolla. Rata testaa ja kouluttaa ratsukkoa kohti korkeampia luokkia. Hyvä rata kasvattaa hevosen luottamusta.

11. MAASTOESTEET • Pääasiassa kiinteitä, pysyviä maastoradalle jääviä rakenteita. • Nykyään yhä enenevässä määrin myös siirrettäviä esteitä, joiden paikkaa radalla voidaan tarpeen mukaan vaihtaa. • Voidaan käytännössä rakentaa melko mielikuvituksellisia, jolloin rakennusmateriaalit voivat olla hyvin vaihtelevia ja monipuolisia.  • Hyvin suunniteltu, tukeva ja kestävä este edistää ratsukon kehitystä ja parempaa hyppäämistä sekä ennalta ehkäisee onnettomuuksia ja loukkaantumisen riskiä. • Huonosti suunnitellut esteet vievät hevoselta haluan hypätä - joskus lopullisesti. • Hyvän esteen ei kuitenkaan tarvitse olla monimutkainen tai kallis. • Perustieto esteiden rakentamisesta, maalaisjärki, sopivasti mielikuvitusta ja paljon työtä riittää ja tallille saadaan jo rakennettua hyviä esteitä kenttäratsastuksen harjoitteluun. Mikäli tontilta löytyy seuraavat viisi perusestetyyppiä: tukki, pystyeste, pituuseste ja nousueste sekä hauta, pystytään tekemään jo monia erilaisia harjoituksia. Useimmat muut estetyypit ovatkin näiden perustyyppien eri variaatioita.

12. PERUSESTETYYPIT: TUKKI Kaatuneen puun kaltainen tukkieste on hevoselle mieluisa hypättävä. Useimmat hevoset kunnioittavat tukevaa puunrunkoa ja tuskin hipaisevat sitä. Tukkieste on erinomainen ensimmäinen harjoittelueste. • Yksittäisenä hypättävän tukin halkaisijan tulee olla vähintään 50 cm. • Pienempää tukkia voidaan nostaa asettamalla se aluspuiden päälle. • Jos tukkia nostetaan maasta 40 cm tai enemmän tukin eteen tarvitaan maalinja. • On tärkeää, että tukki on hyvin kiinnitetty paikoilleen, ettei se missään tilanteessa pääse pyörähtämään.

13. PERUSTUKKI

14. PERUSESTETYYPIT: PYSTYESTE Pystyeste voidaan toteuttaa ohuemmista tukeista, pölkyistä, lankuista tms. Se voi olla esimerkiksi puomiestetyyppinen, aitaelementti tai portti. • Pystyesteessä on oltava aina maalinja. • Myös maapuomin on oltava tukevasti kiinni joko maahan kiilattuna tai esteeseen kiinnitettynä. • Maapuomin etäisyys on 80-100 cm korkuisessa esteessä noin 60 cm esteestä. • 60 cm korkuisen esteen maapuomi on lähes esteessä kiinni. • Pystyesteessä voi olla maalinjat molemmilla puolilla, jolloin se on hypättävissä molemmista suunnista.

15. PYSTYESTE

16. PERUSESTETYYPIT: PITUUSESTE Pituusesteitä ovat erikokoiset okserit, arkut, pöydät, talot yms., jossa korkeuden lisäksi esteellä on pituutta muutamia kymmeniä senttimetrejä enemmän. • Mikäli este on ylhäältä suljettu ("kansi päällä") tulee kannen olla niin kestävä, että hevonen voi astua sen päälle rikkomatta estettä. • Avoimissa oksereissa ja muissa pituusesteissä puomien välien tulee olla enemmän kuin 20 cm, jotta hevosen kavio ei voi jäädä väleihin kiinni. • Pituusesteessä on oltava maalinja. Maalinja voi olla esteen molemmilla puolilla, jolloin este voidaan hypätä kummastakin suunnasta.

17. PITUUSESTE, OKSERI

18. PITUUSESTE, TORIPÖYTÄ

19. PITUUSESTE, MÖKKI

20. PERUSESTETYYPIT: NOUSUESTE Nousueste on pituuseste, jossa on selkeästi kallistettu yläosa eli se on edestä matalampi kuin takaa. Nousuesteitä ovat mm. trippelit, penkit, kolmiot. • Etuosan kaltevuuskulman ei tule olla yli 45 astetta. • Nousueste hypätään vain yhdestä suunnasta. • Nousuesteitä voidaan sijoittaa kaksi vastakkain, jolloin este on hypättävissä molemmista suunnista. • Nousuesteessä ei välttämättä tarvita maalinjaa.

21. NOUSUESTE, TRIPPELI

22. NOUSUESTE, PENKKI

23. NOUSUESTE, KOLMIO

24. PERUSESTETYYPIT: HAUTA Hyviä haudan paikkoja ovat luonnolliset ojat ja painanteet • Harjoittelu on hyvä aloittaa (40 cm) – 60 cm haudalla. • Sopiva syvyys 60 cm haudalle on 40 cm. Tätä matalampaa hautaa ei kannata tehdä, jotta hevonen ei luule, että pohjalle voi astua. • Haudan syvyyttä tulee periaatteessa kasvattaa pituuden kasvaessa, mutta yli metrin syvyistä hautaa ei kannata tehdä. • Haudan etulinja tulee vahvistaa kunnolla, jotta maalinjan eteen ei tule vaarallista rakoa hautaan. • Erikokoisia hautoja ei voikoskaan olla harjoittelu-paikassa liikaa (60 – 150 cm). • Trakhener on hauta, jonka päälle on sijoitettu tukki.

25. TRAKHENERHAUTA

26. MUITA ESTETYYPPEJÄ: RISUESTE Risueste voi olla muodoltaan pystyestetyyppinen, steeplechase – nousurisu tms. • Risuesteen alaosa on kiinteä ja hevonen hyppää yläosan risujen läpi. • Risuesteessä risuja tulee olla vähintään 20 cm. • Risujen tulee olla riittävän ohuita ja joustavia, maks. noin peukalonpaksuisia katkaisukohdasta. • Risujen tasoittamiseen kannattaa käyttää moottorisahaa, jolloin päät rispaantuvat. Oksasaksilla leikattuna risuista tulee teräväkärkisiä. • Jos risuestettä hypätään myös ilman risuja, risuja varten varattu rako ei saa olla yli 5 cm, jotta hevosen kavio ei voi jäädä rakoon kiinni.

27. RISUESTE

28. MUITA ESTETYYPPEJÄ: YLÖS- JA ALASHYPYT Alas- ja ylöshypyt kannattaa sijoittaa luontaisiin rinteisiin • Alas- ja ylöshyppyjen reunat vahvistetaan kyllästetyllä puulla • Rakenne tulee kiinnittää rautalangalla/vaijerilla maahan upotettuihin tolppiin, jotta rakenne kestää mm. roudan vaikutukset sortumatta. • Tukivaijerin pituus on oltava vähintään 4 m • Vaijerit on upotettava riittävänsyvälle (30 – 50 cm), jotteivatne tule esiin esim. pinnan kuluessa • Pohjan ennen ja jälkeen alastiputtautumista kannattaa olla rinteen suuntaisesti kalteva – ei täysin vaakasuora. • Alastiputtautumisen reunan tulee olla selvästi näkyvissä (2 -5 cm) eikä maata saa valua reunan yli.

29. PORTAAT

30. MUITA ESTETYYPPEJÄ: BANKETTI • Banketti on vahvistettava joka puolelta. • Banketin rakenne on vahvistettava vaijerein, jotta rakenne kestää roudan yms. vaikutukset. • Banketti täytetään pohjalta kantavalla materiaalilla, kivillä tms. Täytössä ei tule käyttää maatuvia materiaaleja eikä multaa. • Banketin pinta pohjustetaan kuten kentän pinta esim. hiekalla. • Banketti voidaan rakentaa myösveteen

31. BANKETTI VESIESTEESSÄ

32. MUITA ESTETYYPPEJÄ: VESIESTE Nykyään suositaan luonnon lampien tyylisiä vesiesteitä • Vesiesteen tulee olla kooltaan vähintään 7 m = 2 laukka-askelta molempiin suuntiin – muutoin hevonen voi mieltää, että vedestä on tarkoitus hypätä yli • Vesiesteen luiskausten tulee olla loivat • Vettä ei tarvitse olla kuin 10-20 cm • Vesiesteen pohjan tulee olla kantava,esim. sora

33. LUONNON LAMPI VESIESTEENÄ

34. RAKENNETTU VESIESTE

35. MUITA ESTETYYPPEJÄ: TARKKUUSESTE Hevosen kuuliaisuutta voidaan testata kapealla esteellä • Tarkkuuseste voi olla tyypiltään periaatteessa mikä tahansa muu estetyyppi (okseri, pysty, kulma) – se on vain normaalia kapeampi • Kilpailutilanteissa tarkkuusesteen leveys voi olla 1,2 – 2 m luokan tasosta riippuen • Käyttökelpoinen harjoittelutilanteita varten on noin 1,4 – 1,7 m levyinen tarkkuuseste • Huom! avarassa maastossa, aloitteleville ratsukoille jo 3 metrin este on tarkkuustehtävä

36. MUITA ESTETYYPPEJÄ JA YHDISTELMIÄ Kulma • Kulmaeste hypätään vinosti kohti etuseinää, jottei hevonen ajaudu hyppäämään kulman ”päälle”. • Nykyisin suositaan kannellisia kulmia, kansi on oltava riittävän vahva. • Kannellisen kulman yläosasta tulee helposti painava, jolloin kulmaesteen kiinnittämisessä paikoilleen tulee olla erityisen huolellinen. Coffin • On kahden esteen ja haudan yhdistelmä. • Luonnollinen paikka coffinille on luontainen notkelma. • Esteiden ja haudan väli 2-3 laukka-askelta.

37. MUITA ESTETYYPPEJÄ JA YHDISTELMIÄ Piknik-pöytä • Piknik-pöytään tehdään vain ”etupenkki” • Pöytä kallistetaan Pyöröpaali • On upotettava osittain tai tuettavatoiselta puolelta

38. ESTEIDEN KIINNITTÄMINEN Kaikkien maastoesteiden tulee olla niin tukevia ja riittävän hyvin paikoilleen kiinnitettyjä, etteivät ne missään tilanteessa esim. hevosen jalkojen osuessa niihin liiku pois paikoiltaan. • Kiinteät esteet on paalutettava riittävän syvälle maahan • Siirrettävät esteet on kiinnitettävä paikoilleen kiiloilla – erityisestikilpailutilanteissa • Myös maapuomit on kiinnitettävätukevasti joko esteeseen tai maahan

39. KULMA

40. VARO NÄITÄ Älä aiheuta hevoselle optista harhaa • Maalinja ei saa olla pystylinjan takana, esim. mökkiesteen maalinjan on aina oltava räystäslinjan etupuolella Älä käytä esteen osia tai elementtejä, joita hevonen ei näe • Ei ikinä risujen taakse kiinteää esteen osaa • Ei hautaa esteen taakse Älä kikkaile pohjamateriaaleilla • Erilainen / erivärinen pohja esteen takana yllättää hevosen • Mikäli estealuetta vahvistetaan esim. soralla, levitä se riittävän laajalle alueelle Älä käytä kiinteissä esteissä hevosen ”pehmeiksi” mieltämiä materiaaleja, kuten olkipaaleja

41. RAKENNUSMATERIAALEISTA Luonnontukit • Paksuista tukeista (halkaisija 50 – 120 cm) saa erinomaisia esteitä sellaisenaan • Ohuempia tukkeja voi käyttää oksereiden yms. materiaalina • Käytettävien tukkien minimipaksuus 15 cm Lankut ja laudat • Rakenteissa käytettävien lankkujen tulee olla vähintään 2”*4” mieluummin 2”*5”, jopa 2”*6”. • Lautaa käytetään vain koristelussa paikoissa, joihin ei kohdistu rasitusta / iskuja. Kyllästetty puu • Maan tai veden kanssa kosketuksissa olevissa osissa kannattaa käyttää kyllästettyä puuta Kiinnityksiin • Nauloja, köyttä, teräslankaa, kierretankoa Esteitä voi rakentaa myös muista hyvin vaihtelevista materiaaleista!