1 / 65

Nykyajan filosofia: Pragmatismi

Nykyajan filosofia: Pragmatismi. Henrik Rydenfelt henrik.rydenfelt@helsinki.fi. Luento 1: Pragmatismin perinne ja Charles S. Peircen pragmatismi. Pragmatismin nyky(väärin)käsityksiä. 1) Totta on se, mikä toimii 2) Teorioista pitää olla käytännön hyötyä

neona
Télécharger la présentation

Nykyajan filosofia: Pragmatismi

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Nykyajan filosofia: Pragmatismi Henrik Rydenfelt henrik.rydenfelt@helsinki.fi

  2. Luento 1: Pragmatismin perinne ja Charles S. Peircen pragmatismi

  3. Pragmatismin nyky(väärin)käsityksiä • 1) Totta on se, mikä toimii • 2) Teorioista pitää olla käytännön hyötyä • 3) Maailma jäsentyy ”käytäntöjen” mukaisesti

  4. Pragmatismi filosofisena perinteenä • Nimi peräisin Peircen suullisista esityksistä 1870-luvulta • James: ”Philosophical Conceptions and Practical Results” 1898 • Arthur O. Lovejoy jo 1908: ”Thirteen Pragmatists”

  5. Pragmatismi filosofisena perinteenä • Valtakausi 1900-luvun ensimmäinen puolisko • Deweyn kuolema 1952 • Sittemmin jäi loogisen positivismin / empirismin jalkoihin • Uusi nousu 1970-luvun lopulta alkaen • ”Nykyedustajia” erityisesti Hilary Putnam, Richard Rorty

  6. Pragmatismi Suomessa • Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kiinnostus kasvanut valtavasti samalla kun filosofian kenttä laajentunut • Sami Pihlström (väitöskirja 1996) • Helsinki Peirce Research Centre (http://www.helsinki.fi/peirce) ja Metafyysinen klubi

  7. Charles Sanders (Santiago) Peirce • 1839-1914 • Yleisnero: tiedemies, matemaatikko, loogikko, filosofi • Valtaisia määrä kirjoituksia aiheesta kuin aiheesta • Yhä huonosti tunnettu ja tutkittu

  8. Peirce 1860- ja 1870-luvulla • ”Kantilainen” vaihe: ”On a New List of Categories” (1867) • A priori -filosofiaa • ”Anti-kartesiolaiset” kirjoitukset: ”Questions Concerning Certain Faculties Claimed for Man”, ”Some Consequences of Four Incapacities” (1868) • Tieteen perustat: ”Illustrations of the Logic of Science” (1877–1878)

  9. Anti-kartesiolaiset kirjoitukset • 1) ei mahdollista lähteä liikkeelle metodisesta epäilystä • 2) ei erityistä intuition tai introspektion kykyä, jolla päästä (filosofisiin tai tieteellisiin) tuloksiin • 3) ei aksiomaattista tiedettä vaan monenlaisten todistusten ja erilaisten evidenssien tuki • 4) ei periaatteessa tuntematonta

  10. ”Fixation of Belief” (1877) • Peircen luetuin artikkeli ”How to” -tekstin ohella • Aloittaa sarjan, jonka nimi on Illustrations of the Logic of Science • Yhdessä seuraavan artikkelin kanssa pohjustus sille, mitä tieteestä ja sen toiminnasta pitäisi ajatella

  11. Osio III: Uskominen ja epäily • Peircen perusajatus: meillä tosiasiassa on uskomuksia ja epäilyä • Uskomukset toiminnan tapoja; toimimme tietyllä tavalla, kunnes jokin saa meidät epäilemään

  12. Osio IV: Tutkimus ja sen tavoite • Epäily saa aikaan tutkimuksen • Tutkimus päättyy, kun uskomus saavutetaan • Tärkeää: tutkimuksen päämäärä on siis (pysyvän) uskomuksen aikaansaaminen

  13. Osio V: Neljä tutkimuksen metodia • 1) itsepintaisuuden (tenacity) metodi: omissa uskomuksissa pysytteleminen • 2) auktoriteetin metodi: valtio tai instituutio päättää oikean kannan • 3) a priori -metodi: järkeilyn avulla saavutettavat, kaikkien jakamat kannat • 4) tieteellinen metodi: uskomukset meistä riippumattoman todellisuuden mukaisiksi

  14. Menetelmän valinta? • 1) A priori? • Mutta metodit eivät sisäisesti ristiriitaisia • 2) Uskomuksen käsite johtaa menetelmään? • Mutta ei näytä sellaisenaan edellyttävän tiettyä käsitystä • Pikemminkin jokainen sisältää oman (substantiivisen) ”totuuskäsityksensä” • Peirce ennakoi deflationismia: ”uskon, että p” <-> ”uskon, että p on tosi”

  15. Menetelmän valinta? • 3) Historiallinen / yksilön kehitys • Ei uskottava tapa lukea Peircea • Vrt. Humen giljotiini: ei ”pitäisi” siitä, että ”on” • 4) ”Luonnollinen” • Esimerkiksi evoluutio johtanut tiettyihin menetelmiin • Ei uskottava • Jälleen ”naturalistinen virhepäätelmä”

  16. Menetelmän valinta • 5) Aidosti normatiivinen kysymys • Menetelmän vaihtamisen taustalla tunne tai tuntemus • Tuntemus luonteeltaan sosiaalinen • Menetelmä tyydyttää ”sosiaalisen impulssin” vain, jos se tekee uskomuksista kenen tahansa ”mausta” riippumattoman • Tekstissä ei ”argumenttia”: se selventää lukijalle jotakin, jonka tämän tulisi jo tietää

  17. Tieteellinen menetelmä • Pyrkimys siihen, että sama uskomus tulisi kaikille vallitsevaksi • Näin uskomukset täytyy tehdä sensitiiviseksi meistä riippumattomalle todellisuudelle • Tämä ei onnistu a priori vaan empiirisesti • Tieteellisen menetelmän sisällä korjataan menetelmiä • Fallibilismi: mikä tahansa yksittäinen käsitys voi olla virheellinen

  18. Tieteellinen menetelmä • Totuuskäsitys moninainen, ei jokin tietty ”totuusteoria” • Tutkimuksen ideaali päämäärä (Peirceen yleisesti liitetty ”totuusteoria”) • Ei sisäisesti ristiriitainen (koherenssi) • Vastaa riippumatonta todellisuutta (korrespondenssi) • Ei johda yllätyksiin toiminnassa (”pragmatismi”)

  19. Tieteen normatiivisuus • Tieteellinen menetelmä valitaan normatiivisin perustein • Samoin tieteen sisällä normeja, parempia ja huonompia menetelmiä / teorioita

  20. Normatiivinen tiede • Jotta tiede ei subjektiivista, myös normeista saavutettava yksimielisyys sosiaalisessa tutkimuksessa • Arvot siis jollakin tapaa todellisia! • Todellisuus teleologisessa prosessissa: tietynsuuntainen kehitys • Peirce 1903: estetiikka, etiikka, logiikka • Välttää subjektivismin ja psykologismin • Lähestyy Platonin ajatusta: ideat vaikuttavat todellisuudessa

  21. How to Make Our Ideas Clear (1878) • Peircen toinen luetuin kirjoitus • Pragmatismin ydinajatus ensimmäistä kertaa julkaisussa • Pragmatismi käsitteenä saa yhä odottaa 20 vuotta

  22. Osio I: Kirkkaat ja selkeät ideat • Descartes: kirkkaat (clear) ja selkeät (distinct) ideat • Kirkkaus: tuttuutta, tuntemista • Selkeys: kykyä antaa määritelmä • Peirce: ”Nothing new can ever be learned by analyzing definitions.” • Ideoiden selkeyttäminen tärkeää paitsi tieteen, myös elämän kohdalla

  23. Osio II: Ajattelu ja uskomus • Ajattelu kokemukset läpäisevä ”jatkumo” • Ajattelun tarkoitus saada aikaan uskomus • Uskomus: • 1) Jotakin tietoista • 2) Lakkauttaa epäilyn • 3) Muodostaa toiminnan tavan

  24. Osio II: Pragmaattinen maksiimi • Uskomus toiminnan tapa (a habit) • Toiminta • 1) kokemuksen (sensation) motivoimaa ja • 2) tähtää koettavaan lopputulokseen (sensibleresult) • Toiminnan tavat erottaa toisistaan se, miten ja koska ne saisivat meidät toimimaan • Puolestaan toiminta viittaa siihen, mitä kokemuksesta odotetaan: mitä odotamme toiminnallamme tietyssä tilanteessa saavamme aikaan

  25. Osio II: Pragmaattinen maksiimi • ”Thus our action has exclusive reference to what affects the senses, our habit has the same bearing as our action, our belief the same as our habit, our conception the same as our belief;” • Käsitys -> uskomus -> toiminnan tapa -> toiminta -> kokemusta koskevat odotukset • ”Consider what effects, that might conceivably have practical bearings, we conceive the object of our conception to have. Then, our conception of these effects is the whole of our conception of the object.”

  26. Osio II-III: Esimerkkejä • Ehtoollinen: • Peircen tarkoitus ei ole hylätä ajatusta transsubstantiaatiosta vaan osoittaa katolisten ja protestanttien debatti turhaksi • Kovan käsite: • Peirce myöhemmin korjasi käsitystään: timantti on kova, jos sitä ei voisi raaputtaa • Molemmat vrt. loogisen positivismin / empirismin verifikaatioperiaate • Ei pyri julistamaan metafysiikkaa aina mielettömäksi • Dispositiot (kuten kovuus) mahtuvat mukaan: ei tarvitse olla aktuaalisesti verifioitavissa

  27. Pragmatismi ja myöhempi merkkiteoria • Merkin triadi: Merkki – Objekti – Interpretantti • Merkki mikä tahansa, mikä kykenee herättämään tulkitsijassa interpretantin sen objektista • Pragmatismi koskee merkkejä, joilla looginen interpretantti • Perimmäinen (ultimate) looginen interpretantti toiminnan tapa

  28. Osio IV: Todellisuus ja totuus • Todellisuuden määritelmä ”that whose characters are independent of what anybody may think them to be ” • Totuus ja todellisuus: ”The opinion which is fated to be ultimately agreed to by all who investigate, is what we mean by the truth, and the object represented in this opinion is the real. That is the way I would explain reality.” • Nämä silti jälleen sanoin annettuja määritelmiä • Vastaavatko toimintaamme?

  29. Teemoja pragmatismista • Pragmatisteille lähtökohtana se tilanne, jossa ollaan, ilman teeskenneltyä epäilyä tai uskoa • Epäuskoisia pragmatistit ovat a priori -ajattelun ja filosofisen ”intuition” suhteen. • Klassisessa pragmatismissa arvojen todellisuutta ei pyritty kiistämään (vrt. positivismi)

  30. Peircen pragmatismi • Peircen kapea pragmatismi: • 1) looginen maksiimi ja • 2) käsitys tietynlaisten (keskeisten) merkkien perimmäisestä tulkinnasta • Peircen ”käsitys” totuudesta yhdistää piirteitä nykyään eri ”teorioina” pidetyistä näkemyksistä.

  31. Nykyajan filosofia: Pragmatismi Luento 2: William James

  32. William James • 1942-1910 • Psykologi, suurteos Principles of Psychology (1890) • Toi pragmatismin tunnetuksi • Teemoja pluralismi, radikaali empirismi, pragmaattinen käsitys totuudesta, uskonnonfilosofia, ”eksistentiaaliset” kysymykset

  33. ”The Will to Believe” • Esitelmä 1897 • Vastaa W.K. Cliffordin esseeseen ”The Ethics of Belief” • Cliffordin teesi: On aina ja kaikkialla väärin uskoa ilman riittävää evidenssiä • James kutsuu intellektualismiksi • Lähellä nykyuskonnonfilosofian evidentialismia • Teemana uskomisen etiikka

  34. Jamesin johtopäätös • ”Passionaalinen luontomme ei ainoastaan saa vaan sen täytyy ratkaista valinta propositioiden välillä, kun valinta on aito eikä sitä voida luontonsa puolesta ratkaista intellektuaalisin perustoin.” • ”Our passional nature not only lawfully may, but must, decide an option between propositions, whenever it is a genuine option that cannot by its nature be decided on intellectual grounds” • - James myöhemmin: ”The Right to Believe” – passionaalisella luonnolla (pikemminkin vain) oikeus ratkaista

  35. Keskeisiä käsitteitä • Passionaalinen luonto: ei-intellektuaalinen, ”tunteva” luontomme • Intellektuaaliset perustat: kysymyksen tieteellisesti ratkaiseva evidenssi • Aito valinta: • Jamesin kolme ehtoa: elävä (live), pakotettu (forced) ja ratkaiseva (momentous) • Lyhyesti: ratkaisun voi tehdä ”fiilispohjalta”, kun evidenssi ei näytä voivan ratkaista kysymystä ja kysymys on eksistentiaalisesti merkityksellinen

  36. Kysymyksiä, jotka ohitamme • Voimmeko uskoa ”passionaalisin” perustein? Voimmeko saada itsemme uskomaan sellaista, mitä evidenssi ei tue? • Kuka ratkaisee, milloin valinta todella on aito? Onko aitous subjektiivista? • Mitä jos kaksi yksilöä tekee päinvastaisen valinnan, esimerkiksi toinen valitsee teistisen uskon ja toinen ateismin?

  37. Jamesin argumentti • (P1) On kaksi keskeistä ajattelun periaatetta: sympaattinen ja agnostinen. • ”There are two ways of looking at our duty in the matter of opinion, - […]. We must know the truth; and we must avoid error, […]” • Sympaattista periaatetta noudattaen olemme valmiita uskomaan epätotuuksiakin, jotta totuus tulisi tavoitetuksi. • Agnostisen periaatteen mukaan uskomme mahdollisimman vähän, ettemme uskoisi epätotuuksia. • (P2) Joidenkin propositioiden totuusarvo jäisi meille tuntemattomaksi, mikäli emme (alustavasti) uskoisi noihin propositioihin (ilman riittävää evidenssiä). • (J1) Joten: agnostinen periaate estää meitä tavoittamasta tiettyjä totuuksia, sympaattinen ei.

  38. Jamesin argumentti (2) • (P3) Olisi epärationaalista seurata sellaista ajattelun periaatetta, joka estäisi meitä tavoittamasta tiettyjä totuuksia (varsinkin jos näillä totuuksilla on erityistä merkitystä). • ”[A] rule of thinking which would absolutely prevent me from acknowledging certain kinds of truth if those kinds of truth were really there, would be in irrational rule.” • (J2) Joten: meidän on rationaalista noudattaa sympaattista periaatetta erityisen merkityksellisissä valinnoissa. • ”Our passional nature not only lawfully may, but must, decide an option between propositions, whenever it is a genuine option that cannot by its nature be decided on intellectual grounds”

  39. Jamesin argumentin luonne • Teksti ei siis koske ”praktista rationaalisuutta”: James ei suosittele uskoa ilman evidenssiä sen ”hyötyjen” vuoksi • Kyse ei myöskään varsinaisesta ”moraalisesta” rationaalisesta tai oikeutuksesta • Vaan kyse episteemisestä rationaalisuudesta: James yrittää perustella valinnan tiedollisin perustein • Totuuksien tavoittamiseksi on joskus rationaalista uskoa ilman (riittävää) evidenssiä

  40. Premissi 2 • Joidenkin propositioiden totuusarvo jäisi meille tuntemattomaksi, mikäli emme (alustavasti) uskoisi noihin propositioihin (ilman riittävää evidenssiä). Taustalla uskomusten ja toiminnan yhteys: • A) Ensimmäisen persoonan kyvyt • B) Yhteistoiminta ja sosiaaliset tilanteet • C) Moraaliset käsitykset • Esimerkeissä joko: • 1) Vain uskomalla saavutamme evidenssiä tai • 2) Vain usko tekee proposition todeksi

  41. Premissin 2 ongelma • Mutta onko tuollaisia propositioita? • Uskoa ei tarvita hypoteesin testaamiseen • Voimme kokeilla, vaikka emme varsinaisesti uskoisi • Kokeiltavan hypoteesin valinnalla muut perusteet • Usko ei tee propositiota todeksi • Esimerkiksi se, kuinka pitkälle voimme hypätä, ei riipu sitä koskevista uskomuksistamme • James myöhemmin: ”The Right to Believe” • Mutta tarjoaako mitään? Joko uskomme tai emme?

  42. The Pragmatist Account of Truth and Its Misunderstanders • Peirce: ideoiden merkityksen selkeyttäminen • Propositiot viittaavat toiminnan kautta kokemusta koskeviin odotuksiin • James: pragmatismi käsitys • A) Filosofisten käsitysten merkityksestä • B) Totuudesta

  43. James Pragmatism-teoksessa (1907) • James soveltaa Peircen ideaa ja selventää totuuden käsitettä: mitä odotamme tosilta käsityksiltä? • ”True ideas are those that we can assimilate, validate, corroborate and verify. False ideas are those that we cannot.” • ”’The true’, […] is only the expedient in the way of our thinking,[…]. Expedient in almost any fashion; and expedient in the long run and on the whole of course; […].”

  44. Jamesin selvennykset • 1) ja 6) Pragmatistinen totuuskäsitys koskee kaikkea totuutta • Totuus (tai todellisuus) ei ole periaatteessa tavoittamattomissa • Myös mahdollinen totuus pragmatismin piirissä • 2) ja 7) Pragmatismi koskee myös abstrakteja ja teoreettisia kysymyksiä • Ei ainoastaan rajoitu hetkellisen toiminnan (”rahalliseen”) hyötyyn • Ei rajoitu ainoastaan käytännöllisiin kysymyksiin

  45. Jamesin selvennykset • 3), 4) ja 8) Pragmatistinen totuuskäsitys on realistinen • Selventää, konkretisoi eikä kumoa totuuden määritelmää ”vastaavuutena” (agreement) • Toimivuus sitä, että idean objekti todella on olemassa ja vastaa ideaa • Ei sitoudu realismia tarkempaan metafyysiseen kantaan • 5) Pragmatistinen totuuskäsitys on konsistentti • Pragmatismi voi olla totta itsensä perusteella

  46. Jamesin ongelmia • Konkreettisuuden korostaminen abstraktiuden kustannuksella • Vrt. Peirce, jolle totuus pikemminkin ”verifioitavuutta” • James ajautuu kritisoimiensa ”intellektualistien” suhteen vastakkaiseen äärikantaan • Keskeisten termien (”satisfaction”, ”expedient” jne.) epämääräisyys ja moniselitteisyys • Onko lopulta parempi kuin esimerkiksi ”korrespondenssi”?

  47. Yhteenvetoa • Jamesin WB-argumentti: • Ei pyri oikeuttamaan uskoa sen ”hyödyn” pohjalta • Käsittelee episteemistä rationaalisuutta • Jamesin pragmatistinen totuuskäsitys: • Ei pyri kumoamaan totuuden ”nominaalimääritelmää” vastaavuutena, korrespondenssina • Ei redusoi totuutta hetkelliseen tai ”rahalliseen” hyötyyn

  48. Nykyajan filosofia: Pragmatismi • Luento 3: John Dewey sekä myöhemmät pragmatistit

  49. John Dewey • 1859-1952 • Juuret toisaalta hegeliläisyydessä, toisaalta empiriisessä psykologiassa • Peircen oppilas Johns Hopkinsissa • Vuoden 1900 tienoilla assimiloitui Jamesin ajamaan pragmatismiin, kannatti ”pragmaattista totuusteoriaa”, mutta myöhemmin esitti totuuden olevan ”oikeutettua väitettävyyttä” (warranted assertability) • Kirjoituksia psykologiasta ja kaikilta filosofian osa-alueilta: logiikka ja tietoteoria, oppimisen filosofia, uskonnonfilosofia, yhteiskuntafilosofia, estetiikka jne. • Valtava poliittinen vaikutusvalta ja kansainvälinen huomio

  50. Logic: The Theory of Inquiry (1938) • Deweyn pyrkimyksenä esittää systemaattisesti keskeisin tutkimuskohteensa • Logiikka käsitetty jossakin määrin Peircen tavoin tutkimusta koskevaksi tieteeksi • Sisältää laajassa mielessä epistemologian ja tietoteorian • Deweylle logiikka laajemmin empiirinen ja vähemmän normatiivinen

More Related