1 / 63

Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät

Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät. Luento 5 Lineaarinen regressioanalyysi I Kaisu Puumalainen. Lineaarisen regression peruskäsitteet. Tavoite ja peruskäsitteet.

vina
Télécharger la présentation

Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript

  1. Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät Luento 5 Lineaarinen regressioanalyysi I Kaisu Puumalainen

  2. Lineaarisen regression peruskäsitteet

  3. Tavoitejaperuskäsitteet • Yksiselitettävämuuttuja (dependent, y) jayksi tai useampiaselittäviämuuttujia(explanatory, independent, regressor, x) • Selitettävä on jatkuvamuuttuja, selittävätpääasiassajatkuvia, mutta dummy-muunostenavullamyösnominaalisiaselittäjiävoikäyttää • Tavoitteenaennustaaselitettävänmuuttujan (y) arvoa, kun selittävien (x1 ja x2) arvottunnetaan • Regressioanalyysi perustuu muuttujien väliseen korrelaatioon, suhde voi olla joko positiivinen (kun x kasvaa, y kasvaa myös) tai negatiivinen (kun x kasvaa, y pienenee) • Mallin lineaarisuus tarkoittaa, että se on parametrien suhteen lineaarinen; muuttujien x ja y suhde voi alun perin olla epälineaarinen, ks. Excel-demo

  4. Esim. Tulojenvaikutusruokamenoihin Kirjoista Hill et al. UndergraduateEconometrics ja Principles of Econometrics

  5. Esim. Sirontakuvio Jokainen havainto on pisteenä kuviossa, positiivinen korrelaatio nähtävissä

  6. Esim. Y:n ehdollinenjakauma Kullakin x:n arvolla y:llä on ehdollinen jakauma, jonka keskiarvo kasvaa x:n kasvaessa, mutta varianssi pysyy samana kaikilla x:n arvoilla

  7. Esim. Y:n ehdollinenjakauma

  8. Esim. Regressiosuoranparametrit • Tuntemattomat β1, β2ja e estimoidaan aineistosta (esim. OLS-menetelmällä) Estimoidutparametrit (parameter estimates) Vakiotermi (intercept, constant) β1 on regressiosuoranja y-akselinleikkauspiste, arvojonka y saa kun x saaarvonnolla Regressiokerroin (regression coefficient) β 2 on regressiosuorankulmakerroin (slope), kertoomontakoyksikköä y muuttuujos x kasvaayhdelläyksiköllä

  9. Esim. Residuaalit • Jäännöstermi eli residuaali e (residual, error) • Teoreettisesti se on mallin selittämättä jäänyt osa, jonka suuruutta ei voida tietää. Estimoitaessa sitä kuvataan y:n ja ennustetun y:n erotuksella • Hyvässä mallissa jäännöstermi on pieni ja täysin satunnainen

  10. Taustaoletukset

  11. I Y:n saama arvo jokaiselle x:n arvolla on: - X ja Y yhteyden oikea spesifiointi, lineaarisuus - Oikeiden X-muuttujien valinta - X-muuttujien täydellinen reliabiliteetti II Jäännöstermin odotusarvo on E(e)=0 koska oletetaan, että: III Jäännöstermin varianssi on vakio: - homoskedastisuus Yhden muuttujan lineaarinen Regressiomalli: oletukset

  12. IV Minkä tahansa jäännöstermiparin kovarianssi on nolla: - Havaintojen riippumattomuus - Virhetermin (auto-)korreloimattomuus Yhden muuttujan lineaarinen Regressiomalli: oletukset V Selittävä muuttuja x ei ole satunnaismuuttuja, ja se saa vähintään kaksi erilaista arvoa VI Jäännöstermit noudattavat normaalijakaumaa, jos y noudattaa normaalijakaumaa (ja päinvastoin) (tämä ei ole välttämätön oletus)

  13. Yhden muuttujan lineaarinen regressiomalli: oletukset • Jos oletukset eivät päde estimoidun mallin kertoimet ovat harhaisia (biased) ja/tai niiden keskivirheet (standarderrors) vääriä tai epäluotettavia • Oletusten paikkansapitävyyden tarkistaminen tärkeää • Yksittäisen muuttujien, muuttujien välisten suhteiden sekä estimoitujen virhetermien tarkastelu • Silmämääräisesti sirontakuvioilla (”scatterplot”) • Tilastollisesti testaamalla • Jos käy ilmi että oletukset eivät päde, voidaan tilanteesta riippuen käyttää esimerkiksi muuttujamuunnoksia, mallimuunnosta, tai poikkeaman edellyttämää estimointimenetelmää.

  14. Yhden selittäjän mallin estimointi ja parametriestimaattien tulkinta

  15. Pienimmän neliösumman estimointimenetelmä OLS • Estimointiin voidaan käyttää esim. • pienimmän neliösumman menetelmää (ordinaryleastsquares, OLS) • suurimman uskottavuuden menetelmää (maximumlikelihood, ML) • Pienimmän neliösumman menetelmä • minimoidaan havaintojen ja regressiosuoran (vertikaalisen) etäisyyden neliöt • estimoitu suora on nyt ŷ=b1+b2xi • vertikaalinen etäisyys regressiosuorasta kuhunkin havaintopisteeseen on jäännöstermi • êi= yi-ŷi= yi- b1- b2xi • Etsitään sellainen suora jossa näiden erotuksien neliösumma on mahdollisimman pieni. Matemaattisesti, minimoidaan neliösumma:

  16. Pienimmän neliösumman estimointimenetelmä OLS Derivoimalla edellisestä kaavasta saadaan estimaatit parametreille β1 ja β2:

  17. Esim. Tulojenvaikutusruokamenoihin Pienimmän neliösumman menetelmällä estimoidut regressiokertoimet. Miten kertoimet tulkitaan?

  18. Esim. Tulojenvaikutusruokamenoihin

  19. OLS-menetelmän ominaisuuksia • estimoitu regressiosuora kulkee x:n ja y:n keskiarvon kautta • virhetermien keskiarvo on nolla • kun taustaoletukset lineaariselle regressiomallille pätevät, estimaattoreilla b1 ja b2 on pienin varianssi vaihtoehtoisten lineaaristen ja harhattomien β1 ja β2-estimaattoreiden joukossa (Gauss-Markovin teoreema) →OLS-menetelmä on ”bestlinearunbiasedestimator” (BLUE) • Paras, koska pienin varianssi • Unbiased, harhaton: E(b2)=β2

  20. Parametriestimaattien keskivirheet, luottamusvälit ja tilastollinen merkitsevyys

  21. Virhetermin varianssi ja keskivirhe • Todelliset perusjoukon virhetermit (randomerror) ei ovat tuntemattomia, mutta voimme arvioida niitä pienimmän neliösumman jäännöstermillä (residuaalit, residuals), joka siis on: ei = yi- β1 - β2xi • jäännöstermin estimaatti saadaan kun korvataan tuntemattomat parametrit niiden OLS-estimaattoreilla: êi = yi – b1 – b2xi • nyt voidaan määritellä jäännöstermin varianssiksi Jossa nimittäjässä vähennetään otoskoosta regressioparametrien määrä, ja saadaan harhaton estimaattori. Joten: • Jäännöstermin keskivirhe on varianssin neliöjuuri (standarderror of regression)

  22. Parametriestimaattien varianssit • Estimaattorin varianssi kuvaa estimaattorin tarkkuutta, se kertoo siitä, kuinka paljon estimaatti vaihtelee eri otoksissa. Estimaattori on sitä täsmällisempi, mitä pienempi sen varianssi on. • Keskivirhe on varianssin neliöjuuri • Estimaattorien varianssien ja kovarianssin kaavat:

  23. Parametriestimaattien varianssit • Huomataan, että: • virhetermin varianssi σ2esiintyy jokaisessa kaavassa. • Mitä suurempi virhetermin varianssi • sitä epätarkempaa tieto koskien β1 ja β2 • sitä suurempaa on epävarmuus siitä mitä arvoja y saa verrattuna E(y):n • sitä suurempi on teoreettisen malliin liittyvä epävarmuus • Neliösumma esiintyy jokaisessa kaavassa: • kuvaa sitä kuinka kaukana havainnot ovat keskiarvosta, eli kuinka laajalle levittäytyneitä x- havainnot ovat • Mitä suurempi neliösumma on sitä pienempi on OLS estimaattorin varianssi

  24. Parametriestimaattien varianssit • Mitä suurempi otoskoko n sitä pienempi on OLS-estimaattoreiden varianssi • Mitä suurempi on havaintojen etäisyys origosta (Σx2) sitä suurempi on b1:n varianssi • vakiotermi β1 on y:n odotettu arvo kun x=0. Mitä kauempana havainnot ovat sitä vaikeampaa/epävarmempaa on vakiotermin tulkitseminen ja estimoiminen • Saamme siis sitä varmemmin oikeaan osuvat parametriestimaatit, mitä • Suurempi otos • Enemmän vaihtelua muuttujassa x • Pienemmät itseisarvoltaan ovat virhetermit eli residuaalit

  25. Parametriestimaattien keskivirheet • Keskivirheet saadaan ottamalla variansseista neliöjuuret • Keskivirhe kuvaa sitä miten paljon eri otoksista estimoidut parametrit eroavat toisistaan

  26. Esim. Keskivirheet Sijoittamalla ed. kaavoihin saadaan keskivirheet

  27. Parametriestimaattien keskivirheet • Vertaa estimaattien keskiarvoja esimerkissä laskettuihin 40,7676 ja 0,1283 • Vertaa estimaattien keskihajontoja esimerkissä laskettuihin 22,1387 ja 0,0305

  28. Kertoimien luottamusväli • Kertoimen luottamusväli: • [bk–tcse(bk), bk+tcse(bk)] • jossa bk=estimoitu kerroin, tc=taulukosta saatava raja-arvo (vapausasteet n-2), se(bk)=kertoimen keskivirhe • kapeampi luottamusväli → tarkempi informaatio • jos luottamusväli kattaa nollan, kerroin ei ole merkitsevä • Esim. kaksisuuntainen 5% t-arvo vapausasteilla 38 = 2,024 • Vakiotermin luottamusväli • 40,7676+/- 2,024*22,1387 = -4,04 …85,58 • Kulmakertoimen luottamusväli • 0,1283 +/- 2,024*0,0305 = 0,067 … 0,190

  29. Kertoimen merkitsevyyden testaaminen • Kun regressiosuora on estimoitu, voidaan testata tukeeko aineisto sitä että x-muuttujalla on vaikutusta y-muuttujaan (sillä tavoin kuten mallia muodostettaessa oletettiin). • Testataan kertoimen tilastollista merkitsevyyttä, testataan poikkeaako kerroin nollasta. • H0: βk= 0 ja H1: βk ≠ 0 • t-testi: • t=(bk-c) / se(bk) ~t(n-K) • koska c=0 →t= bk / se(bk) ~t(n-K) • jossa ”~t(n-K)” tarkoittaa: ”noudattaa t-jakaumaa vapausasteella (n-K)”, jossa n havaintojen lukumäärä ja K estimoitavien parametrien lukumäärä • Jos testisuure on suurempi tai yhtä suuri kuin taulukosta saatava kriittinen raja-arvo, nollahypoteesi hylätään.

  30. Kertoimen merkitsevyyden testaaminen • Ohjelmat laskevat kertoimen merkitsevyyden automaattisesti (the p-value, probability, prob., significancelevel, sig.) • p-arvo: ”tarkka merkitsevyystaso”, todennäköisyys ykköstyypin virheelle (hypoteesin hylkääminen kun se on tosi) • jos p-arvo on pienempi kuin valittu merkitsevyys/riskitaso α, H0 hylätään • esim. jos testataan 95% luottamustasolla, α=0.05; jos 99%:n α=0.01 • Esimerkissä vakiotermin merkitsevyys • t= 40,7676 / 22,1387 = 1,84 < kriittinen arvo 2,024 -> H0 jää voimaan • Esimerkissä kulmakertoimen merkitsevyys • t= 0,1283 / 0,0305 = 4,21 > kriittinen arvo 2,024 -> H0 hylätään

  31. Mallin hyvyys, selityskerroin

  32. y:n vaihtelun komponentit • Toivottavaa, että selittävät muuttujat (x) selittäisivät mahdollisimman paljon selitettävän muuttujan (y) vaihtelusta • Selitettävän muuttujan (y) kokonaisvaihtelu keskiarvonsa ympärillä voidaan jakaa osiin neliösummien avulla siten, että: = total sum of squares = SST , kokonaisneliösumma Mittaa y:n kokonaisvaihtelua = explained /regression sum of squares = SSR Se osuus y:n vaihtelusta jonka malli selittää = error/residualsumof squares = SSE , jäännösneliösumma Se osuus y:n vaihtelusta jota malli ei selitä • Siis: SST=SSR+SSE

  33. Selityskerroin r2 on Pearsonin korrelaatiokertoimen neliö, ja samalla todellisen ja ennustetun y:n välinen korrelaatio toiseen

  34. Selityskerroin • r2 = selityskerroin eli selitysaste, coefficient of determination, r square • 0< r2<1, kertoo kuinka monta prosenttia y:n vaihtelusta malli selittää • Mitä lähempänä 1 sitä suuremman osan selitettävän muuttujan vaihtelusta malli selittää • Jos r2 = 1 kaikki havainnot ovat täsmälleen samoja kuin estimoidussa mallissa, SSE = 0 • Jos x:n ja y:n välillä ei ole mitään yhteyttä, SSR=0 ja r2=0 • Yhden selittävän muuttujan regressiossa pätee, että rx.y2=r2=ry.ŷ2 • Huom. • Eri mallien selityskertoimet ovat täysin vertailukelpoisia vain jos muuttujat ovat samat • Jos malli ei sisällä vakiotermiä, r2 ei ole mielekästä tulkita

  35. ANOVA-taulukko ja mallinmerkitsevyys • Vaihtelun komponentit on tapana esittää ANOVA-taulukossa • Taulukossa k on estimoitujen parametrien määrä • F on testisuure, jonka p-arvo saadaan F-jakaumasta • F-testin H0: r2=0

  36. Esimerkin selityskerroin ja mallin merkitsevyys Selityskerroin r2=25221,22 / 79532,55 = 0,317 Ruokamenojen vaihtelusta 31,7% selittyy tulojen avulla Malli on tilastollisesti merkitsevä, koska F-testin p-arvo jää alle 5% riskitason

  37. SAS ohjelmisto ja CAPM-malli

  38. CAPM-malli • Osakkeen tuotto lasketaan logaritmisten hintojen välisenä muutoksena ajanhetkestä t-1 ajanhetkeen t seuraavasti (hinnat ovat maksetut osingot, liikkeellelaskut ja splitithuomoiden korjattuja): Footer

  39. CAPM-malli Osakkeen hinnoittumista ja riskiä kuvataan markkinaperusteisesti Capital AssetPricing –mallilla (CAPM) seuraavasti: Riskitöntä tuottoa voi edustaa esim. Euribor-korko Footer

  40. CAPM-malli • Em. teoreettista CAPM- mallia voidaan testata empiirisesti Sharpen markkinamallilla (aikasarjamalli) seuraavasti Footer

  41. CAPM-esimerkki • Estimoidaan CAPM-malli Nokian ja Rautaruukin osakkeille aikaväliltä 1.1.2003 – 31.12.2005 käyttäen päivittäistä dataa • Markkinaportfoliota edustaa OMX Helsinki – indeksi • Alla hintaindeksien kuvaajat Pit ja Pmt Footer

  42. CAPM-esimerkki • Vasemmalla Rautaruukin logaritmiset tuotot (rit) • Oikealla Rautaruukin logaritmiset ylituotot (rit – rft) Footer

  43. Tunnusluvut logaritmisille tuotoilleSAS: describe – summarystatistics Footer

  44. Jakaumahistogrammit Footer

  45. Sirontakuviot (graph – scatter) Footer

  46. SAS: analyze – regression – linear regression Footer

  47. Mallin määrittely Footer

  48. Tulostettavat tunnusluvut ja testit Footer

  49. Tulostettavat kuviot Footer

More Related