Hyvinvointioppiminen, -osaaminen ja -opettaminen varhaiskasvatuksessa

1. Hyvinvointioppiminen, -osaaminen ja -opettaminen varhaiskasvatuksessa Katse lapseen -hankkeen seminaari Laurea/Espoo Matti Rimpelä 20.4.2012

2. Miten ymmärrämme ”ihmisen”? ”Ihmistä ei voi löytää yhden nahan sisältä” Olennaista suhde toisiin ihmisiin • vuorovaikutus • osallisuus yhteisöissä Esimerkki tulkinnan merkityksestä: Mitä tarkoittaa • ”asiakkuus” vs. ”asiakas” • ”asiakkaana” lapsi vai perhe Matti Rimpelä

4. Olemme epäonnistuneet lasten hyvinvoinnin edistämisessä • Kiireellisten sijoitusten lisääntyminen ilmaisee selkeästi 2000-luvun kehitystä • Lastensuojelun, erityisopetuksen ja lastenpsykiatrian voimavaroja on lisätty useilla sadoilla miljoonilla euroilla, mutta siitä huolimatta kuormitus kasvaa. • On kysyttävä, ovatko toiminnan perusteet olleet oikeita?

5. Häiriöstä hyvinvoinnin rakentamiseen • Lasten hyvinvoinnin edistämisen lähtökohtana on paljolti ollut häiriöihin keskittyvä asiantuntemus. • Esitän, että sen rinnalle olisi otettava lapsen hyvinvoinnin yleinen ja ”normaali” kehittyminen, jolle esitän kahta perustaa:

6. Kaksi lähtökohtaa yhdistettyinä • Ekologinen tulkinta lapsen kasvusta ja kehityksestä • Hyvinvointia ja pahoinvointia opitaan samalla tavalla kuin lukemista ja laskemista -> Hyvinvointioppiminen Lapsi oppii hyvinvointia ja pahoinvointia kehitysyhteisöissään!!!

7. 1. Ekologinen tulkinta Lapsi varttuu samanaikaisesti useissa rinnakkaisissa kehitysyhteisöissä Lapsen • kehitysympäristö(”hyvinvointiekosysteemi” muodostuu • kehitysyhteisöistä(olennaista osallisuus, ei asiakkuus) ja niiden • kasvatuskumppanuudesta

8. Kehitysyhteisö vs. palvelut • Kehitysyhteisössä tärkeintä osallisuus • Lapsi kokee kuuluvansa yhteisöön • Hän on sen jäsen • Yhteisöillä on oma ”kulttuuri”, johon tutustuminen välttämätön tuen järjestämisessä • Palveluille ominaista asiakkuus • Useimmiten virikkeenä häiriö/ongelma • Osaaminen/asiantuntemus perustuu häiriöön

9. Lapsi yksinään asiakas vain poikkeustapauksissa • Lapsi ei ole asiakas varhaiskasvatuksessa tai peruskoulussa – vaan yhteisön jäsen • Alle 12-vuotiaan lapsi voi olla yksin asiakkaana vain lastensuojelussa, kun ristiriita vanhempien kanssa siihen pakottaa • Neuvolassakaan lapsi ei yksilönä asiakas • Asiakkaana vanhemmat ja lapsi -> lapsiperhe

10. Tärkeimmät kehitysyhteisöt • Perhe • Asuinalue/yhteisö • Varhaiskasvatus/päivähoito • Media • Harrastukset • Peruskoulu • ”Katu”

11. Mitä kysyisin, kun tehtävänä on arvioida lapsen hyvinvointia? • Millaisissa kehitysyhteisöissä hän on kasvanut ja varttunut? • Millaisissa kehitysyhteisöissä hän on osallisena juuri nyt? • Millainen kokonaisuus muodostuu, mikä on vanhempien rooli kasvatuskumppanuudessa? • Millaisiin kehitysyhteisöihin hän on todennäköisesti matkalla?

12. Lapsen hyvinvoinnin asiantuntijat Kenen tulkinta/arvio ennustaa parhaiten lapsen hyvinvoinnin tulevaa kehitystä? • Vanhemmat • Terveydenhoitaja, lääkäri, perhetyöntekijä • Lastentarhanopettaja/luokanopettaja • on lapsen hyvinvoinnin paras yksittäinen arvioija • Tärkeintä yhdistää monta arvioita • Vanhemmat, lastentarhanopettaja • Esim SDQ/Vahvuudet ja vaikeudet mittari 4v ->

13. Lapsen hyvinvointioppimisen ydinteemat • sosiaalinen osaaminen (vuorovaikutustaidot), • vuorokausirytmit (levon ja kuormituksen vuorovaikutus, yms.), • ruokailu, • liikunta, • itsehoito, • oppimaan oppiminen, • elimistön ja mielen viestien tulkinta, sekä • oman ja ympäristön hyvinvoinnin arviointi.

14. 2. Hyvinvointioppiminen: Hyvinvointia ja myös pahoinvointia opitaan samalla tavalla kuin lukemista, laskemista ja vieraita kieliä Kolme ydinkäsitettä • hyvinvointioppiminen, • hyvinvointiosaaminen, • hyvinvointiopettaminen. Lapsi oppii, perheja muut kehitysyhteisöt oppivat (=”oppivat organisaatiot”)

15. 2.1 Sosiaalinen osaaminen (kompetenssi) • Vuorovaikutus -> puhuminen -> sosiaalinen osaaminen • Varhainen vuorovaikutus • Yli koko elämänkaaren ulottuva kehitystehtävä • Mahdollistaa integroitumisen yhteisöihin • Lapset tarvitsevat tukea ja ohjausta • Toiset enemmän kuin toiset • Ongelmakehitys tulisi havaita ja siihen puuttua mahdollisimman varhain

16. Nopeasti kasvavaa tutkimustietoa: Varhaisen vuorovaikutuksen tutkimus laajeni nopeasti 1990-luvulla • Vuorovaikutusta opitaan ensimmäisistä elinpäivistä alkaen • Kehityksen suuntaa voidaan tunnistaa jo neljän kuukauden iässä, ehkä aikaisemminkin • Selkeät portaat oppimisessa • Toinen tutkimusperinne nuoruudesta lapsuuteen • Paljon tutkimusta 5-10 -vuotiaista • Kasautuvaa tutkimustietoa, mutta edelleen monia tulkintoja/käsitemäärittelyjä

17. Mitä sosiaalinen osaaminen on?Keltikangas-Järvinen: Pienen lapsen sosiaalisuus (WSOY 2012) ”Psykologia erottaa toisistaan • halun tai tarpeen olla ihmisten kanssa eli sosiaalisuuden, ja • kyvyn olla heidän kanssaan eli sosiaalisen kompetenssin.” • ”Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamentti-piirre; • sosiaaliset taidot opitaan kokemuksen ja kasvatuksen kautta” (sivut 49-50)

18. Pelkistettyä yhteenvetoa Sosiaalinen osaaminen (Peritty + opittua) SosiaalisuusSosiaaliset taidot (Peritty)(Kehitysyhteisöissä opittuja ------------------------------------------------------------------ Hyvä käytös (Määräytyy tilannesidonnaisesti)

19. Esimerkki tutkimustuloksista, mittarina:Vahvuudet ja vaikeudet/SDQ:Sosiaalisuus-ulottuvuuden väittämät: • Pyrin olemaan ystävällinen muita ihmisiä kohtaan. Otan muiden tunteet huomioon. • Jaan mielelläni toisten kanssa tavaroitani (karkkeja, pelejä, kyniä jne.). • Haluan auttaa, jos joku on surullinen, pahoilla mielin tai voi huonosti • Olen kiltti pienempiäni kohtaan. • Tarjoudun usein auttamaan muita (vanhempiani, opettajia, muita lapsia tai nuoria).

20. (Helsingin seutu, 7-luokat/13-vuotiaat, syksy 2011, N=8 551)Kaksi SDQ:n sosiaalisuusväittämää

21. SDQ/Sosiaalisuus: Summapistemäärä(Helsingin seutu, 7-luokat/13-vuotiaat, syksy 2011, N=8 551) 0-5 8-10 Pojat 33 % 26 % Tytöt 16 % 50 %

22. Suuret sukupuolierot • Poikien sosiaalinen osaaminen kehittyy hitaammin kuin tyttöjen • Erot näkyvät jo 5-6 –vuotiailla • Vähän tutkimusta nuoremmista • Sosiaalisen osaamisen hitaampi kehitys voi olla merkittävä tekijä poikien huonommassa koulumenestyksessä • Voitaisiin mitata jo 4-vuotiaana: • Vahvuudet ja vaikeudet –hyvinvointimittari/SDQ • Vanhemmat ja lastentarhan henkilöstö arvioivat

23. Toimintaympäristö reunaehtona Kulloinenkin sosiaalinen tilanne säätelee lapsen sosiaalisen osaamisen ilmenemistä • Sosiaalinen ympäristö asettaa lapsen toiminnalle reunaehdot, jotka ovat mahdollisia juuri hänelle tietyssä tilanteessa • Lapsen asema ryhmässä - maine ja rooli - säätelee, millaista käyttäytymistä häneltä odotetaan/pidetään sopivana: lapsen sosiaalista osaamista ohjaava noidankehä

24. Yhteenvetoa • Sosiaalisen osaamisen kehitystä voidaan havainnoida ja ongelmia tunnistaa varhaislapsuudesta alkaen • Sosiaalisella osaamisella on voimakas yhteys oppimistuloksiin/koulumenestykseen perusopetuksen alusta alkaen • Tyttöjen sosiaalinen osaaminen kehittyy keskimäärin paremmaksi kuin poikien jo varhaislapsuudessa. Sukupuolierot selviä oppivelvollisuuden alkaessa.

25. 2.2 Vuorokausirytmit • Lapsi oppii varhain tietyt vuorokausirytmit • tai ei opi • Nukkuminen, valveillaolo, ruokailu… • Toistuvat rutiinit esim. • hampaiden harjaus • rahoittuminen/valmistautuminen nukkumiseen illalla

26. Ulkoinen pakko puuttuu, siksi sisäistettävä • Aikaisemmin ulkoinen maailma pakotti tiettyihin ajankäytön rytmityksiin • 1950-luvulla ilta/yövalvomiseen ei virikkeitä • Aamiainen, päivällinen, illallinen, ei välipaloja • Nyt maailma auki 24/7 • TV, netti, yms • ”Koko päiväsyöminen” • Yöunen jatkuva lyheneminen

27. 2.3 Ruokailu • Makutottumukset • Homejuusto 3-vuotiaan herkkua! • Nälän ja ruokailun vuorottelu • Kylläisyys • Ruokailukulttuuri • Perheen yhteinen aika • Ruokavaliot

28. 2.4 Liikunta • Liikunnallinen aktiivisuus rakennettu lapseen varhain • Liikunnan tarve pyritään tyydyttämään ahtaissakin oloissa • Oman kehon hallinta, koordinaatio, yms. rakentuvat 1-5 –vuotiaina • ”Aivojen/hermoston ohjelmointi” • Suuret erot valmiuksissa ja varhain • Liikuntaosaamisen puutteita vaikea korjata myöhemmin

29. 2.5 Itsehoito • Jokapäiväinen hygienia • Peseytyminen, hampaiden harjaus, kynnet, vaatetus… • Pienet vammat, naarmut, haavat • Flunssat, yskät,… • Vakavampien sairauksien vaatima toiminta • Allergiat • Astma • Diabetes

30. 2.6 Oppimaan oppiminen • Oppimisen oppiminen alkaa varhaislapsuudessa • Harjoittelun sisäistäminen • Kokeilu ja erehdys – oppiminen epäonnistumisista • Pettymysten sietäminen • Lukivaikeudet havaitaan jo 4-vuotiaana • Matemaattinen osaaminen

31. 2.7. Mielen ja elimistön viestit Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/geeniperimä Vuorovaikutus + Ravinto + + Kuormitus + Lepo Mielen ja elimistön tasapainotilaa kuvaavat viestit Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

32. Vuorovaikutus Ravinto Kuormitus Lepo Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/geeniperimä Vanhemmat Viestit Vaistomainen - mieli korjausliike varhais- - elimistö lapsuudessa Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

33. Vaistomainen reagointi muuttuu tietoiseksi tulkinnaksi 2-5 vuoden iässä Vuorovaikutus Ravinto Kuormitus Lepo Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/geeniperimä Mielen ja elimistön viestit Lapsen omatietoisuus: - havaitseminen -tulkinta -sanoittaminen Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

34. Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/ geeniperimä Vuorovaikutus Ravinto Kuormitus Lepo Mielen ja elimistön viestit Tietoisuus - havaitseminen -tulkinta -sanoittaminen Toiminta Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

35. Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/ geeniperimä Vuorovaikutus Ravinto Kuormitus Lepo Mielen ja elimistön viestit Tietoisuus - havaitseminen tulkinta Toiminta Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

36. Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/ geeniperimä Mielen ja elimistön viestit Tietoisuus - havaitseminen tulkinta Toiminta Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

37. Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/ geeniperimä Vuorovaikutus Ravinto Kuormitus Lepo Mielen ja elimistön viestit Mielialan muuntelu: Päihteet, tupakointi, piristeet, lääkkeet Tietoisuus - havaitseminen tulkinta Toiminta Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

38. 2.8 Oman ja ympäristön hyvinvoinnin arviointi • Lapsen omaa tulkintaa hyvinvoinnista kuunneltava varhaislapsuudesta alkaen • Oma ja ympäristö • Havainnointi, tulkinta, sanoittaminen • Täydentää aikuisten tekemää arviointia • Oppimisen kriittinen vaihe 5-8. ikävuosina • Harkitumpi arviointi mahdollista noin 9-vuotiaana

39. Kriittiset vaiheet varhaislapsuudessa- jatkuu koko elämän • Lähes kaikissa teemoissa perusta ennen kouluikää • Tärkeää tunnistaa oppimisen vaiheet ja osata arvioida osaamista suhteessa kullekin ikävaiheelle tunnusomaiseen kehitykseen • Lasten välinen vaihtelu suurta • Varhaiskasvatuksen/neuvolan tehtävänä tukea vanhempia ja lasta

40. Yhteenvetoa hyvinvointioppimisesta • Hyvinvoinnin ja oppimisen yhteys voimakas • Hyvinvointi mahdollistaa oppimisen • Myönteiset kokemukset oppimisessa vahvistavat hyvinvointi • Kouluvalmiuksien arviointi ilman tietoa lapsen hyvinvointiosaamisesta tuskin antaa oikeaa kuvaa

41. Hyvinvointioppiminen, -osaaminen ja -opettaminen varhaiskasvatuksen haasteena • Lapsen varhaiskehityksen ydintehtäviä on hyvinvointioppiminen • Varhaiskasvatuksen päätehtäväksi voitaisiin harkita lapsen hyvinvointioppimisen tukemisen -> ”hyvinvointiopettaminen” • Tavoitteena on perusopetuksen alkaessa riittävä hyvinvointiosaaminen, joka mahdollistaa painopisteen siirtymisen perusopetuksen edellyttämään oppimiseen

42. Hyvinvoinnista ja oppimisesta monta arviointia 6-7 -vuotiaana • Kunnissa ollaan yhdistämässä varhaiskasvatusta, neuvolatyötä ja alkuopetusta yhteisiin tiloihin • Neuvolan hyvinvointitietoja siirretään oppilashuoltoon • Koulusijoitusten ja tuen näkökulmasta pedagoginen arviointi helmikuun loppuun mennessä • Kouluterveydenhuollon laaja terveystarkastus 1. vuosiluokalla • Perusopetuksessa arviointikeskustelu huoltajien kanssa

43. Esimerkiksi: Yhteinen oppimisen ja hyvinvoinnin arviointiprosessi 6-7 - vuotiaille Olisiko mahdollista yhdistää 6-7 –vuotiaana tehtävät arvioinnit yhteiseksi prosessiksi? • Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen yhteistyönä pedagoginen arviointi ja hyvinvointiarviointi yhdessä 6-vuotiaille • Ydintiedot perusopetuksen oppilashallinto-ohjelmaan rakenteellisina • Laaja terveyskasvatus ja arviointikeskustelun valmistelu/järjestäminen perusopetuksen ja oppilashuollon yhteistyönä • Ydintiedot perusopetuksen oppilashallinto-ohjelmaan rakenteellisina

44. Kiitoksia mielenkiinnosta!matti.rimpela@uta.fi Lopuksi: Vanhemmuus (…ei ole vain ongelmia, vaan se ennen kaikkea…) on isän, äidin ja isovanhempien iloa ja onnea!