1 / 37

Osa 2. Tavoiteltava kieli

Osa 2. Tavoiteltava kieli. Mikä helppoa, mikä vaikeaa?. Seija Korhonen (2001) kysyi oppijoilta (n 325) kielen rakenteen solmukohtia. Helpointa: ortografia ja ääntäminen

gary
Télécharger la présentation

Osa 2. Tavoiteltava kieli

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Osa 2. Tavoiteltava kieli

  2. Mikä helppoa, mikä vaikeaa? • Seija Korhonen (2001) kysyi oppijoilta (n 325) kielen rakenteen solmukohtia. • Helpointa: ortografia ja ääntäminen • Vaikeinta oikean sijan valinta (23 % oppijoista), verbien rektio (14 %), partitiivi (13 %), astevaihtelu (11 %), puhe- ja kirjakielen erot (11 %), suomen kielen erilaisuus muihin kieliin verrattuna (11 %) ja taivutus (10%)

  3. Miks nyt on partitiivi? (Huikari 2010) • Partitiivi esiintyy subjektin, objektin ja predikatiivin sijana, numeraalien ja mittayksiköiden kanssa sekä tervehdyksissä • Kysymys: Mikä suomen kielessä oli alussa kaikkein hankalinta? • Klaudia: Alus varmaan se objekti tai muullekin hirveän niinku sekava et hää mistä tiedän milloin tulee mitä ja miksi jotkut sanoo, että minä vaikka minä tapaan

  4. pekan ja toinen sanoo minä tapaan pekkaa et miks nyt on partitiivi ja tollasta et niinku ajattelen et se on koko henkilö.

  5. Opetussuunnitelmat • 1980 Pakolaistoimikunnan mietintö • 1989 Pakolaisasiain neuvottelukunta • 1994 Pakolais- ja siirtolaisuusasiain neuvottelukunta • 2009 Ulkomaalaislaki • Varsinaiset opetussuunnitelmat • 1993 Luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten maahanmuuttajien laajennetun alkuopetuksen opetussuunnitelma • 1994 Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet • 1996 Lukion opetussuunnitelma • 1999 Päättöarvioinnin kriteerit • 2003 Lukion opetussuunnitelman perusteet • 2004 Perusopetuksen opetussuunnitelma • 2008 Opetushallituksen kotisivu • Opetushallituksen oppaat • Koulukohtaiset, kuntakohtaiset opetussuunnitelmat • Turun normaalikoulun kotisivu

  6. Funktionaalista vai formaalista? • Funktionaalinen kielenopetus tähtää toiminnalliseen kaksikielisyyteen • Kieli nähdään viestinnän välineeksi • Ymmärrettävyys on tärkeämpää kuin muodollinen hallinta

  7. Formalistit Funktionalistit • Kielen analyysi Kielen käyttö • Deduktio Induktio • Kieliopin säännöt Kielen rakenne • Oppimateriaali ja opettajaOppijan oma aktiivisuus • Kirjoitettu kieli Puhuttu kieli (Salmela 2011, 11.)

  8. Rosa Salmela (2011) • 30 opettajan, 22 oppijan haastattelu • Millaisia formaalisia ja funktionaalisia piirteitä S2-opettajien haastatteluvastauksissa on nähtävissä? Ovatko opettajat tietoisia opetuslinjauksistaan? • Mitä opiskelijat toivovat S2-opetukselta? • Onko eroja oppimistuloksissa?

  9. Funktionaalisuus • oppijalähtöistä, käyttöpohjaista ja kielen viestinnällisiä ominaisuuksia painottavaa • Formaaliseen kielenopetukseen liitetään sellaisia ominaisuuksia kuin teoreettisuus, rakennepainotteisuus, opettajalähtöisyys ja järjestelmällisyys

  10. Opettajaryhmät • 1) maahanmuuttajien valmistavan opetuksen parissa työskentelevät (n 5) • 2) perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen S2-opettajat (n 11) • 3) aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön S2-opettajat (n 12) • 4) suomi-koulujen opettajat (n 2)

  11. Tulokset • Opettajat soveltavat sekä funktionaalisen että formaalisen opetustavan periaatteita opetuksessaan, joskin painopiste oli funktionaalisuuden puolella. • Opettajat suosivat työtapoja, joissa korostuu oppijan sosiaalisuus (ryhmätyöt, keskusteluharjoitukset), mutta myös luennoivaa opetusta ja tehtävien tekemistä yksin käytettiin jonkin verran.

  12. Opettajat käyttivät itse tehtyjä materiaaleja ja oppikirjoja. • määrittelivät itsensä enemmän funktionaalisiksi (60 %) kuin formaalisiksi • Opiskelijat olivat enemmän formaalisen opetuksen kannalla kuin opettajat.

  13. Tutkimuksen lopussa olleesta prolatiivin (maitse, meritse, postitse) itseopiskelumateriaalin aukko- ja lauseselitystestistä selvisi kuitenkin paremmin formaalisen opetuksen ryhmä kuin funktionaalinen ryhmä.

  14. Sanaston opetusmenetelmien vertailu (Elina Närvä 2002) • sanalista • elaborointi (uusi asia nivoutuu siihen, mitä oppija tietää jo ennestään) • opettajan konteksti ja • Sanaperhe • kolme vertailuryhmää, joista selvitettiin, osataanko tutkimussanoja ilman opetusta

  15. Tutkimuksen sanamäärä oli 120, substantiiveja, adjektiiveja ja verbejä kutakin 40 kpl. • Jokaisella opetusmenetelmällä opetettiin 30 sanaa. • tunnissa opittavien sanojen määrä voi vaihdella 9—55 ja sanojen olisi toistuttava seitsemän kertaa, jotta ne jäisivät mieleen.

  16. Sanat oli valittu siten, että ne eivät kuulu oppikirjojen sadan yleisimmän sanan joukkoon • Sanalista • huhu, ien, liemi, lisko, meteli, mitta, polku, tarha, tuki, tungos • hassu, ihanteellinen, kostea, kunnollinen, kypsä, leuto, pyöreä, soikea, työläs, virkeä • aavistaa, huuhdella, kuivata, paukkua, pinota, purkaa, pyyhkäistä, toipua, viihdyttää, yllättyä

  17. Elaborointi • elämys, ilme, kaiku, kuilu, maku, mauste, navetta, perhonen, saparo, syli • ahdas, aito, edullinen, herkkä, lievä, mehukas, nihkeä, ontto, tilava, tunnollinen • anoa, arvostaa, haukotella, huitoa, katua, kyetä, pilkkoa, raapia, silittää, sujua

  18. Opettajan konteksti • kotelo, kuisti, kulho, köhä, lepo, penaali, ruumis, savi, tähti, uhka • ilkeä, kurja, lempeä, mieto, raikas, synkkä, tanakka, tiheä, totinen, villi • hermostua, inhota, kasvattaa, kierrättää, luetella, niiata, revetä, saastuttaa, toteutua, ulottua

  19. Sanaperhe • herkku — herkutella — herkullinen • kihara — kihartaa — kiharainen • oire — oirehtia — oireeton • säde — säteillä — säteittäinen •  itsenäisyys — itsenäistyä — itsekäs • raakile — raaistaa — raaka • väljyys — väljentää — väljä

  20. nielu — niellä — nieleskelevä • syy — syyttää — syyllinen • vihkiäiset — vihkiytyä — vihkimätön

  21. Sanalistojen opetus • Sanelu, oppilaat kirjoittivat sanat, • merkityksen sai tarkistaa paperista • Kotitehtäväksi tuli sanojen opettelu listasta.

  22. Elaborointi • Opiskelijat jaettiin pieniin ryhmiin ja he saivat tuottaa lauseita, joissa opiskeltavat sanat esiintyivät. Lopuksi koko ryhmän kanssa lauseet käytiin läpi ja kukin ryhmä selitti ja opetti toisille tuottamansa lauseet ja niissä esiintyvät uudet sanat. Lopuksi kaikki lauseet koottiin yhteen paperiin, jonka kaikki saivat itselleen. Kotitehtäväksi tuli kolmen pienen kertomuksen tuottaminen sanoista.

  23. Opettajan konteksti • Sanat opetettiin erilaisilla selittämiskeinoilla, mm. konkreettisia esineitä, piirtämistä ja sanan selittämistä. Harjoituksissa oppijan oma aktiivisuus on tärkeää, sanaa pitää käyttää uudessa kontekstissa. Kotitehtäväksi tuli muuttaa sanoja monikkoon.

  24. Sanaperheet • Oppijoita pyydettiin itse muodostamaan assosioimistaan sanoista uusia sanoja. Sanat kirjoitettiin taululle. Niitä tuli paljon enemmän kuin valitut 30 sanaa. Lopuksi valitut käytiin läpi ja niistä annettiin moniste. Kotitehtävänä oli taivuttaa sanoja tiettyihin muotoihin.

  25. Tulokset • elaborointi ja sanalista olivat tehokkaampia opetusmenetelmiä kuin opettajan konteksti ja sanaperhe • Parhaiten osattiin substantiivit ja heikoiten verbit. • Sanaperhe oli suurimmalle osalle liian vaikea opetusmenetelmä.

  26. Mielipideleikki 7. luokalla • Opettaja antaa oppilaille käsiteltävään tekstiin liittyvän provosoivan väitteet, johon oppilaiden pitää reagoida valitsemalla oma suhtautumistapa viidestä vaihtoehdosta: • Olen täysin samaa mieltä väittämän kanssa • Olen osittain samaa mieltä väittämän kanssa • En osaa sanoa • Olen osittain eri mieltä väittämän kanssa • Olen täysin eri mieltä väittämän kanssa

  27. Opetustilaan sovitaan fyysinen alue eri vastausvaihtoehtoja varten. Oppilaat siirtyvät seisomaan valitsemansa vaihtoehdon tilaan. • Jokainen kertoo vuorollaan, miksi hän valitsi oman suhtautumisensa. • Marjo Leppäniemi (2007) • Adlerin ja Rouglenkirja

  28. Tutkimus oli mielipide- ja vertailututkimus, joka perustui kyselylomakkeella ja haastattelulla saatuun tietoon. • Siinä oli alku- ja loppumittaus sekä viiden oppilaan haastattelu. • Tulokset • 42 % katsoi, että mielipideleikki sopi mielipiteen ilmaisemisen ja perustelemiseen

  29. Mielipideleikin vahvoja puolia • Jokainen oppilas joutuu perustelemaan mielipiteensä ja jokainen saa sanoa, mitä itse ajattelee. • Monia mahdollisuuksia muokata leikkiä kullekin ryhmälle sopivaksi. • Leikin voi toteuttaa yksilöllisenä mielipiteen ilmauksena ja perustelemisena tai ryhmäilmaisuna. • hyvä väline uusien sanojen opettelemiseen

  30. Novellikeskustelu • Heidi Vaarala (2009) • Riikka Takalan novelli Sima • Aineisto koostui 12 keskustelusta, joissa kussakin keskusteli kolme opiskelijaa 30—45 min • Onko novellissa joitakin tyypillisiä suomalaisia piirteitä? • Onko novellissa huumoria?

  31. Teksti luettiin kotona • Sai käyttää sanakirjaa • informantteja oli 36, joista 21 oli L2-lukijoita ja 15 L1-lukijoita • He keskustelivat kolmen hengen ryhmissä • Opiskelijoilla kyky opiskella kokonaan suomen kielellä (B:B2- tai C:C1-taso)

  32. Tutkimuskysymykset • Teksti ja vuorovaikutus • Mihin tekstin tasoon S2-oppijan huomio keskittyy hänen lukiessaan tekstiä? • Miten vuorovaikutuksessa luodaan sanoille merkityksiä? • Miten S2-oppijat rakentavat asiantuntijuuttaan lukijoina? Tulkinnan taso • Miten kehyksiä ja skeemoja avaamalla pääsee käsiksi monikulttuuriseen merkityksenantoprosessiin? • Miten ryhmässä rakennetaan tekstin konkretisaatioita (aikaa, paikkaa, henkilöitä jne.)? • Miten yhdessä rakennettu sanoille annettu merkitys vaikuttaa tulkintaan?

  33. Tuloksia • L2-lukijoilla symbolien käsittely oli niukempaa. • L1-lukijat hyväksyivät novellille monia tulkintamahdollisuuksia • L2-lukijat sen sijaan etsivät aktiivisemmin yhtä sopivinta tulkintaa ja kokivat tulkintojen moninaisuuden ymmärtämisen ongelmaksi.

  34. Lukioikäistenmonikontaivutus: • Kaivapalu, Annekatrin. 2005. Lähdekielikielenoppimisenapuna. Jyväskylä studies in humanities 117. • Sananmuodostustaidot: Penttinen, Kati. 2010. Voisitkoapua?Suomitoisenakielenä -oppijoidensananmuodostustaitojenjäljillä. Jyväskylänyliopisto. Suomenkielen pro gradu –työ.

  35. Virolaisten puhesuomen piirteet • Hanna-Ilona Härmävaara (2009) • Nominien hallinta: • Rekimies, Anu. 2011. Nominit kymmenen aikuisen maahanmuuttajan kirjoitetussa ja puhutussa suomen kielessä. Turun yliopisto. Kieli- ja käännöstieteiden laitoksen pro gradu –tutkielma.

  36. Sanavalintavirheet • Denisyuk, Anna. 2010. Sanavalintavirheidentyypitjataustaasuomenoppijoilla. Turunyliopisto. Suomenjasensukukieltenmaisteriohjelman pro gradu –tutkielma.

  37. Virolaisten puhesuomi • Härmävaara, Hanna-Ilona 2009 • Vokaalienkestonvariaatiovirolaismuuttajienpuhesuomessa. • Helsinginyliopisto. Suomenkielenjakotimaisenkirjallisuudenlaitoksen pro gradu –tutkielma.

More Related