2.6.2004

1. IKÄÄNTYVÄN VÄESTÖN AJOTAIDON YLLÄPITO: JATKOKOULUTUSINTERVENTIO JA SEN SEURAUKSET MYÖHEMPÄÄN AJAMISEENSeurantatutkimuksen jatkovaihe 2.6.2004 Tiina Rämet ja Heikki Summala Psykologian laitos Liikennepsykologia

2. Tavoite • Selvittää vuonna 1997 toteutetun koulutusajon vaikutusta ikääntyneiden ihmisten ajotapoihin, rikkomuksiin ja onnettomuuksiin seuraavien kuuden vuoden aikana • Verrata niitä kuljettajia, jotka olivat halukkaita tulemaan koulutukseen ja niitä, jotka eivät olleet halukkaita • Tarkastella kuinka hyvin liikenneopettajan antama arvio kuljettajan turvallisuudesta ennustaa erilaisia ongelmia ajamisessa - mukaan lukien onnettomuuksia ja rikkomuksia

3. Tornio Kajaani Kokkola Kuopio Lapua Laukaa Joensuu Alavus Jyväskylä Varkaus Jämsä Tampere Mikkeli Punkalaidun Lahti Nurmijärvi Anjalankoski Turku Vantaa Kotka Vuosi 1997 Mukana 20 paikkakuntaa Yhteensä 6111 63-65 -vuotiasta ajokortin ja auton omistavaa 4500 kutsuttiin mukaan, 45% ilmoittautui halukkaaksi

4. Menetelmät • Halukkaista vertaistettiin 300 neljän henkilön ryhmää, joista kaksi arvalla valittua (yht. 600) kutsuttiin ajamaan, toiset kaksi (yht. 600) jäivät kontrolleiksi • Koehenkilöistä puolet kutsuttiin ajamaan myös seuraavana vuonna KOE-HENKILÖT 1 AJOKRT KOE-HENKILÖT 2 AJOKRT KONTROL-LIT ’1 AJOKRT’ KONTROL-LIT ’2 AJOKRT’

5. Koulutusajo ja palaute • Koehenkilöt ajoivat noin 1½ tuntia kestäneen koulutusajon omalla autolla tutussa ympäristössä • Ajon päätteeksi he saivat palautetta liikenneopettajalta, joka jälkeenpäin myös arvioi jokaisen koehenkilön turvallisuuden neliportaisella asteikolla

6. Kysely ja ajokorttirekisterihaku vuonna 2003, kuusi vuotta myöhemmin • koe- ja kontrollihenkilöt • muut osallistumaan halukkaat kuljettajat • otos kuljettajista, jotka eivät olleet halukkaita koulutukseen v. 1997 • ajokorttirekisterihaussa mukana kaikki 6111 kuljettajaa

7. Tulokset • Ketkä olivat halukkaita osallistumaan • Mikä oli vaikutus • Miten liikenneopettajat onnistuivat ennustamaan tulevia ongelmia

8. Koulutusajosta kiinnostuneet kuljettajat • olivat keskimääräistä aktiivisempia autonkäyttäjiä • ajoivat monipuolisemmissa olosuhteissa kuin kuljettajat, jotka eivät olleet halukkaita osallistumaan koulutusajoon • suhteutettuna ajomäärään ja taustatekijöihin eivät raportoineet useampia kolareita

9. Koulutusajolla tai ajokertojen määrällä ei ollut tässä tutkimuksessa vaikutusta • kuljettajien ajokäyttäytymiseen • sen muutoksiin • onnettomuuksiin • elämään muulla tavoin

10. Liikenneopettajan arviot

11. Turvallisimmiksi arvioidut kuljettajat • ajoivat enemmän, • välttivät vähemmän vaikeita olosuhteita, • joutuivat harvemmin onnettomuuksiin ja • suoriutuivat paremmin päivittäisistä toiminnoista kuin turvattomimmat kuljettajat Turvallisuusennuste ennustaa (itseraportoituja) onnettomuuksia senkin jälkeen, kun olennaiset tekijät on kontrolloitu.

12. Kokeneet liikenneopettajat • kykenevät hyvin arvioimaan ikääntyviä kuljettajia ja heidän turvallisuuttaan liikenteessä • tämä koskee kuitenkin lähinnä (tässä aineistossa enemmistönä olevia) miehiä • tulokset viittaavat siihen, että naiset ottavat paremmin opiksi liikenneopettajien palautteen – tämä vaatii kuitenkin lisätutkimusta

13. Johtopäätökset • Tällaisella koulutuksella ei ole pitkäaikaisia vaikutuksia, vaikka se toistettaisiin seuraavana vuonna • On todennäköistä, että tällaisen koulutuksen hyödyt eivät vastaa kustannuksia, vaikka se laajennettaisiin kaikkia koskevaksi – ainakaan 63-65 vuoden iässä

14. Mutta: • On hyvä tarjota tällaista koulutusta vapaaehtoisena • Ulottaa tarkastelu vanhempiin ikäluokkiin • Tällaisella koulutuksella olisi mahdollista vähentää epävarmuutta, joka usein liittyy 70 vuoden iässä ajokortin uusimiseen ja terveydentilaan