190 likes | 364 Vues
Kolme 1920-luvun tyylisuuntaa. Impressionismi Ekspressionismi Montaasielokuva. Kolme 20-luvun tyylisuuntaa. Impressionismi (Ranska n.1918-1929) keskeinen keino: kuvaus Ekspressionismi (Saksa 1920-1927) keskeinen keino: näyttämöllepano (mise-en-scène)
E N D
Kolme 1920-luvun tyylisuuntaa Impressionismi Ekspressionismi Montaasielokuva
Kolme 20-luvun tyylisuuntaa • Impressionismi (Ranska n.1918-1929) • keskeinen keino: kuvaus • Ekspressionismi (Saksa 1920-1927) • keskeinen keino: näyttämöllepano (mise-en-scène) • Montaasielokuva (Neuvostoliitto 1924-1929) • keskeinen keino: leikkaus
Impressionismin teoria”Kuvan aika on tullut” (Abel Gance) • ajatus elokuvasta taiteena; • rinnastus musiikkiin (elokuva “valon sinfoniaa” - Abel Gance) • fotogeenisyys (photogénie): filmille tallennettuna objekti on jotain "enemmän" kuin todellisuudessa (ei puhdasta tallentamista) • elokuvan erottaminen teatterista ja romaanista • puhdas elokuva(cinéma pur) • rytmin, visuaalisuuden ja liikken tuli herättää tunteita, ei tarinan
Impressionismin piirteitä • Keskeistä henkilöhahmojen psykologia / subjektiivisuus • ts. henkilöhahmojen, ei elokuvan tekijän ”impressiot” tai vaikutelmat • mentaaliset kuvat: unet, muistot, tunteet • Subjektiivisia mielentiloja pyrittiin esittämään kuvauksen keinoin • epätarkkuus, kameran liikkeet, näkökulmaotokset • vääristyneet kuvat • Kaksoisvalotus • 1922/23 alkaen myös rytminen leikkaus (Abel Gance: La Roue) • Tarinoilla usein vähäinen rooli
Impressionismi: subjektiivista kuvaustaLe Brasier Ardent (1923), La Fille d’Eau (1925), Visages d’Enfants (1925), Feu Mathias Pascal (1925)
Marcel L’Herbier: El DoradoHavainto muuttuu vääristyneeksi
Abel Gancen La Roue (1922-23) • Impressionistinen kertova elokuva • Ei-kertovia rytmisiä montaasijaksoja (”runollisuus”) • Innotti ajatusta ei-kertovasta, “puhtaasta” elokuvasta (Germaine Dulac, Fernand Léger, ym.)
Toinen avantgarde(puhdas elokuva, dada, surrealismi) • n. 1924 alkaen; 2. avantgarden elokuvia luonnehtii irtautuminen kerronnallisuudesta • surrealismi ja dada • antitaiteellisia liikkeitä • irtautuminen järjestä ja merkityksestä • provokatiivisuus, shokeeraavuus ja unenomaisuus • cinéma pur (puhdas elokuva) • puhtaan liikkeen ja visuaalisuuden tuli herättää tunteita suoraan musiikin tapaan.
Fernand Léger: Ballet mécanique (1924) • Tunnetuin ”puhtaan elokuvan” kriteerit täyttävä teos • Abstrakti, ei-kerronnallinen • Elokuva rakentuu tiettyjen toistuvien muotojen ja liikkeiden varaan (esim. pyöreät muodot ja pyörimisliike) • Tavalliset "esittävät" kuvatkin on abstrahoitu tekemällä niistä fragmentteja, irrottamalla ne yhteyksistään. • Lähikuvia käyttämällä tavanomaiset esineet (usein erilaiset koneet) on muutettu lähes tunnistamattomiksi. • Oleellista kuvien rytmi ja näkyvä liike, ei esittävyys tai kerronnallisuus
Surrealismi: La coquille et le clergyman (Dulac & Artaud, 1927)