Masentuneen vanhuksen hoitotyö

1. Masentuneen vanhuksen hoitotyö Koonnut Nina Eskola Lähde: Terveysportti; sairaanhoitajan käsikirja, Lääkärin käsikirja, Sairaanhoitopiirien hoito-ohjelmat, Terveyskirjasto; alihoidetut vanhukset,

2. Masennus • Masennuksella voidaan tarkoittaa • normaalia, usein muutostilanteisiin ja menetyksiin liittyvää tunnereaktiota • oiretta • oireyhtymää • eriasteista monioireista, vakavimmillaan elämää uhkaavaa mielenterveyden häiriötä. • Masennuksen monimuotoisuus ja -asteisuus vaikeuttavat sen tunnistamista, hoidon tarpeen arviointia ja hoitoa.

3. Keskeinen kansanterveysongelma • Masennustilasta kärsii noin 5 % suomalaisista. • Vanhusten depressio on usein alidiagnosoitu ja alihoidettu • 65v täyttäneistä • 15 – 22% sairasta masennusta • Naisista noin 19 – 30% on masentunut • Vaikeimpien masennusten määrä vähenee iän myötä

4. Masennustilojen riskiä lisäävät • aikaisemmin kärsityt masennustilat • lähisukulaisilla esiintyvät vakavat mielialahäiriöt • naissukupuoli • monet vakavat fyysiser sairaudet • stressaavat elämäntapahtumat • sosiaalinen huono-osaisuus (mm. koulutukseen ja työllisyyteen liittyvää) • monet muut yksilöä koskettavat sisäiset tai ulkoiset tekijät

5. Vanhuksen masennus • Vanhusten psyykkisiä ja somaattisia sairauksia on joskus vaikea erottaa toisistaan. • Myös somaattisten oireiden runsaus on tyypillistä iäkkäiden masennukselle. • Somaattisten sairauksien lisäksi menetykset ja elämänmuutokset ovat masennukselle altistavia tekijöitä. • Vanhuksen masennustila on monimuotoinen ja usein vaikeasti tunnistettava.

6. Masentuneisuus ei aina ole sairaus • Masentunut mieliala voi ilmentää vanhuuden kehitysvaiheeseen liittyvää surutyötä, joka mahdollistaa sopeutumisen vanhuuteen ja elämästä luopumiseen.

7. Masennuksen eri muotoja • Masennustila voi olla • lievä • keskivaikea • vaikea • psykoottinen. • Kaksisuuntainen mielialahäiriö • Pitkäaikainen masennus • Toistuvat lyhyet masennusjaksot • Mielialan aaltoiluhäiriö • Monihäiriöisyys: muun mielenterveyshäiriön samanaikaisuus vaikeuttaa hoitoa. • Persoonallisuushäiriö, ahdistuneisuushäiriö, päihdeongelma esiintyy usein masennuksen rinnalla.

8. Masennuksen tunnistaminen (1) • Otetaan huomioon aikaisempi masennushistoria, apaattisuus • Niin sanotun piilomasennuksen keskeinen oire voi olla pitkäaikainen kipu esim. kasvojen, pään tai vatsan alueella tai suoliston toimintahäiriö, johon ei liity subjektiivista mielialan laskua. • Yksinäisyyden tunne • Sosiaalinen elämä ei täytä toiveita, joita on itse asettanut • Sosiaalisen tuen puute

9. Masennuksen tunnistaminen (2) • Ruokahaluttomuus • Univaikeudet, väsymys, voimattomuus, yleinen tyytymättömyys ja mielihyvän katoaminen • Pelko, ahdistuneisuus, takertuvuus, aikaisempiin elämänvaiheisiin liittyvät käsittelemättömät traumat, mm. orpous • Fyysisen ja sosiaalisen toimintakyvyn heikkeneminen

10. Masennuksen tunnistaminen (3) • Muistivaikeudet, muistihäiriö. • Korostunut huolestuneisuus raha-asioista, aikatauluista, asioiden hoitamisesta, terveydentilasta tai omaisista, esim. omaishoitajuus voi olla liian raskasta • Kaltoinkohtelu • Kohtuuttomat syyllisyysajatukset • Itsemurha-ajatukset

11. Masennuksen taustalla voi myös olla • heikentynyt itsestä huolehtiminen, hidastuminen ja jähmeys • normaali surureaktio • dementia • somaattinen sairaus, kuten hypotyreoosi ja Parkinsonin tauti • krooniset kiputilat • lääkkeiden sivuvaikutukset (beetasalpaaja, neurolepti, diureetti) • alkoholin suurkulutus tai alkoholismi. • Tiedot varmistetaan myös omaisilta tai saattajilta.

12. Psykoottisen masennuksen tunnistaminen • Mainittujen oireiden lisäksi • Ulkoinen olemus on jähmeä tai hätäisen kiihtynyt. • Tyhjyys, toivottomuus, "mikään ei voi auttaa". • Aistiharhat, harhaluulot • Oudot ajatukset esim. ruumiintoiminnoista, "veri seisahtuu"

13. Masennuksen hoito • Hoidon tavoite on; • vanhuksen fyysinen ja psyykkinen turvallisuus • elämänlaadun ja toimintakyvyn palauttaminen häiriötä edeltäneelle tasolle • masennusoireiden väistyminen tai vähentyminen • Hoidossa yhdistyvät masennuksen biologisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin tekijöihin vaikuttavat menetelmät yksilöllisesti painottaen. • Kokonaishoidon kesto vaihtelee 6 kuukaudesta useaan vuoteen masennustilan vaikeusasteesta riippuen. • Masennukseen liittyy uusiutumisriski ja itsemurhavaara.

14. Vanhusten itsemurhat • Vuonna 2005 yli 65-vuotiaat tekivät 176 itsemurhaa  keskimäärin joka toinen päivä • Yli 65-vuotiiden itsemurhat ovat yleisempiä kuin keskimäärin väestössä

15. Itsemurhavaara • Itsemurhavaara on lisääntynyt • psykoottistasoisesti masentuneilla • somaattisesti sairailla (2/3) tai vakavaa sairautta pelkäävillä • miehillä • Itsemurhamahdollisuutta epäiltäessä • otetaan tilanteen selvittelyssä ja tukitoimien järjestämisessä aktiivinen rooli • arvioidaan itsemurhavaara ja tarjotaan apua. • Itsemurha-ajatuksista ja suunnitelmista keskustellaan ja asiasta kysytään suoraan ja välittömästi.

16. Itsemurhavaara on suuri, kun • Itsemurha- ajatukset ja -aikeet ovat • toistuvia • hallitsemattomia • potilaan hyväksymiä. • Itsemurhasuunnitelma on • tarkoin harkittu • huolellisesti suunniteltu, tapa, keino, ajankohta. • Potilaan elämäntilanne on muiden tai hänen itsensä arvioimana vaikea. Hän on kokenut jonkin menetyksen. • Potilaalla on suppea tukiverkosto tai se puuttuu kokonaan. • Potilas on masentunut, erityisesti vakava ja psykoottinen masennus. • Potilaalla on päihdeongelma. • Potilas on aiemminkin yrittänyt itsemurhaa.

17. Masentuneen vanhuksen hoito • On usein raskasta • Vanhus voi olla katkera, syyttelevä, tkertuva ja kuormittava • Vaikesti depressiiviset ja itsemurha-alttiit vanhukset kuuluvat psykiatriseen erikoissairanhoitoon.

18. Masentuneen vanhuksen hoito • Tarvitaan aktiivinen hoito-ote omahoitajasuhteessa. • Masentuneen kohtaaminen edellyttää riittävästi aikaa. • Tehdään tarkka hoitosuunnitelma.

19. Usein paras tulos saadaan eri hoitomuotoja yhdistämällä. • Terapeuttinen vuorovaikutussuhde • Vaikuttaviksi osoitetut psykoterapiat • Lääkehoito on useimmiten tarpeen • ECT on osoittautunut tehokkaaksi ja turvalliseksi hoitomuodoksi myös vanhojen vanhusten hoidossa • Spesifisten hoitomuotojen ohella psykososiaalisen tuen tarjoaminen kuuluu hoidon keskeisiin tehtäviin

20. Hoito • Masennuksen mahdollisesti laukaissut somaattinen sairaus hoidetaan. • Ongelmalliset elinolot pyritään korjaamaan. • Itsenäisyyttä ja omanarvontuntoa tuetaan. • Arvokkuuden säilyttäminen • Itseään koskevaan päätöksentekoon osallistuminen • Omatoimisuuteen rohkaistaan, liiallista suojelua vältetään.

21. Vanhuksen subjektiiviset tuntemukset huomioidaan. • Menetykset työstetään. • Sururyhmät läheisensä menettäneille vanhuksille • Psykoterapia auttaa sopeutumaan voimien heikkenemiseen ja käymään läpi elämää rakentavalla, vapauttavalla ja elämän eri vaiheet eheyttävällä tavalla. • Perheen jaksamista tuetaan • Masentunut perheenjäsen koetaan vaativana. • Haasteena masentuneen vanhuksen kohtaaminen siten, ettei itse ahdistu kohtuuttomasti

22. Fysioterapia • Parantaa toimintakykyä • Saattaa jo hoitomuotona toimia masennusta lievittävänä. • Lääkitseminen • Mielialalääke valitaan yksilöllisesti, vaikutus on odotettavissa 2–6 viikkoa hoidon aloittamisesta. • Masennusta mahdollisesti aiheuttavien lääkkeiden mm. sydän- ja verenpainelääkkeiden tai kipulääkkeiden tai kortikosteroidien tarve punnitaan huolellisesti ja mahdollisuuksien mukaan lopetetaan tai korvataan suotuisammalla valmisteella. • Sähköhoito vaikeissa, henkeä uhkaavissa masennustiloissa • Erikoissairaanhoito, kun • itsemurhauhka on suuri • masennustila on psykoottistasoinen • ahdistuneisuus on erityisen voimakasta.

23. Masentunutta potilasta tuetaan terapeuttisesti. • Rohkaistaan potilasta ilmaisemaan ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan. • Potilaan kokemus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta antaa hänelle rohkeutta kohdata paha olo ja oma vastuu. • Vahvistetaan potilaan itsetuntoa huomioimalla pienetkin onnistumiset. • Kysymyksillä pyritään avaamaan erilaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia. • Luodaan tukea antava, luottamuksellinen vuorovaikutussuhde, jossa viestitetään avointa kiinnostusta potilasta ja hänen elämäntilannettaan kohtaan. • Arvostetaan potilasta pitämällä kiinni sopimuksista ja sovituista ajoista. • Vältetään katteettomia lupauksia ja neuvoja "ota itseäsi niskasta kiinni". • Tuetaan potilaan omatoimisuutta arkitoiminnoissa ja omien selviytymiskeinojen etsimistä. • Kannustetaan liikuntaan potilaan voimavarojen mukaan. • Jos runsasta alkoholin käyttöä, mini-interventio, yhteistyö A-klinikan kanssa. • Itsemurha-ajatuksista ja suunnitelmista puhutaan avoimesti ja rohkeasti. • Autetaan ylläpitämään ja luomaan yhteyksiä läheisiin. • Kestetään sairaanhoitajana omaa rajallisuuttamme, kärsimättömyyttämme ja ahdistustamme.

24. Lääkitseminen • Mielialalääkitys on aina yksilöllinen. • Lääkkeen valintaan vaikuttaa masennusoireiden laatu ja vaikeusaste, muut sairaudet ja lääkehoidot. • Lääkehoidon vaste näkyy yleensä 2–4 viikon kuluttua hoidon aloituksesta. • Hoidon alkupäivinä esiintyvistä lääkkeen vaikutuksista ja sivuvaikutuksista kertominen lisää hoitomyöntyvyyttä. • Lääkehoitoa jatketaan vielä oireiden helpotettua useita kuukausia. • Vaikeissa ja toistuvissa masennustiloissa toipumisen jälkeen käytetään vuosia kestävää estolääkitystä.

25. Sähköhoito (ECT) • Vaikea-asteisissa masennustiloissa • Annetaan yleensä psykiatrisen sairaalahoidon aikana. • Annetaan nukutuksessa. • Useamman kerran hoitosarjana • ECT:n jälkeen lääkehoitoa ja muuta hoitoa jatketaan.

26. Ohjaus - potilas ja omaiset - • Omaisia tuetaan ja kerrotaan • masennuksesta, hoidon sisällöstä ja ennusteesta • että toipuminen vie usein kuukausia, vaikeissa masennustiloissa joskus vuosia • että kyseessä ei ole itseaiheutettu tila • että masennukseen liittyy uusiutumistaipumus. • Puhutaan avoimesti itsemurha-ajatuksista potilaan ja omaisten kanssa. • Rohkaistaan omaisia keskustelemaan potilaaseen liittyvistä huolistaan. • Kannustetaan omaisia huomioimaan ja vahvistamaan potilaan tilassa tapahtuvia myönteisiä muutoksia.

27. Autetaan tarvittavien sosiaalisten tukimuotojen järjestämisessä. • Kodinhoitoapu • Alkoholiongelma perheessä: A-klinikka • Vapaaehtoisjärjestöjen tuki • Suomen Mielenterveysseura, valtakunnallinen kriisipuhelin, SOS-palvelu • Mieli maasta ry:n oma-apuryhmät • Omaiset Mielenterveystyön tukena ry. • Mielenterveyden keskusliitto