Utaretulehduksen aiheuttajat

1. 1 Satu Pyörälä HY 2008 Utaretulehduksen aiheuttajat Tartunnalliset S. aureus Str. dysgalactiae Str. agalactiae KNS C. bovis ei varsinaisesti patogeeninen Ympäristöperäiset Str. uberis Str. dysgalactiae Koliformit kuten E. coli Enterokokit Jotkut KNS? Muut (A. pyogenes, Klebsiella, Bacillus, hiivat jne)

2. 2 Satu Pyörälä HY 2008 Epidemiologinen ero: Tarttuvien pääasiallinen tyyssija on lehmä ja sen nimenomaan sen utare Tarttuvat siirtyvät lehmästä toiseen Tartunta tapahtuu usein lypsyn välityksellä Ympäristöperäiset elelevät ympäristössä Ympäristöperäiset tulevat ympäristöstä Tartunta esim. parresta

3. 3 Satu Pyörälä HY 2008 Piilevän utaretulehduksen aiheuttajat Suomessa (Pitkälä ym. 2004) Tässä kuvassa stafylokokkien osuus neljänneksistä, joissa todettiin bakteerikasvua. KNS:t ovat nousussa, aureus laskussa. Kyseessä ovat suhteelliset osuudet; aureusten määrä on pysynyt ennallaan edellisestä kartoituksesta.Tässä kuvassa stafylokokkien osuus neljänneksistä, joissa todettiin bakteerikasvua. KNS:t ovat nousussa, aureus laskussa. Kyseessä ovat suhteelliset osuudet; aureusten määrä on pysynyt ennallaan edellisestä kartoituksesta.

4. 4 Satu Pyörälä HY 2008 Kliinisen mastiitin aiheuttajat Suomessa (Koivula ym. 2007)

5. 5 Satu Pyörälä HY 2008 Utaretulehdusta aiheuttavat streptokokit Maitotilan infektioita Akuutteja ja piileviä tulehduksia Hoidollisesti eivät paha ongelma, kaikki ovat herkkiä G-penisilliinille Joukossa ympäristöperäisiä ja tartunnallisia bakteereita Streptococcus agalactiae: tarttuva mastiitti, utarespesifinen eli elää vain utareessa Streptococcus dysgalactiae: tartunnallinen/ympäristöperäinen mastiitti Streptococcus uberis: ympäristöperäinen mastiitti

6. 6 Satu Pyörälä HY 2008 Stafylokokkien suku Osa mikrokokkien (Micrococcus) heimoa Neljättäkymmentä lajia ja alalajia Tärkeä osa nisäkkäiden ihon, ihorauhasten, limakalvojen ja niiden rajapintojen mikrobistoa Isäntäspesifisiä Nämä erikseen toisessa luennossa Stafylokokkien suuri suku on osa mikrokokkien heimoa, joille stafylokokit ovat oikeastaan aika kaukaista sukua. Suku koostuu reilu kolmestakymmenestä lajista ja alalajista. Stafylokokkien merkitys nisäkkäiden ihon, ihorauhasten, limakalvojen ja niiden bakteeriflooralle on tärkeä; ne ovat osa normaliflooraa. Lajeilla on havaittavissa mieltymystä isäntäeläinten suhteen.Stafylokokkien suuri suku on osa mikrokokkien heimoa, joille stafylokokit ovat oikeastaan aika kaukaista sukua. Suku koostuu reilu kolmestakymmenestä lajista ja alalajista. Stafylokokkien merkitys nisäkkäiden ihon, ihorauhasten, limakalvojen ja niiden bakteeriflooralle on tärkeä; ne ovat osa normaliflooraa. Lajeilla on havaittavissa mieltymystä isäntäeläinten suhteen.

7. 7 Satu Pyörälä HY 2008 Utaretulehdusta aiheuttavat streptokokit Maitotilan infektioita Akuutteja ja piileviä tulehduksia Hoidollisesti eivät paha ongelma, kaikki ovat herkkiä G-penisilliinille Joukossa ympäristöperäisiä ja tartunnallisia bakteereita Streptococcus agalactiae: tarttuva mastiitti, utarespesifinen eli elää vain utareessa Streptococcus dysgalactiae: lähinnä tartunnallinen mastiitti Streptococcus uberis: ympäristöperäinen mastiitti

8. 8 Satu Pyörälä HY 2008 Str. agalactiae Obligatorinen utareen asukki, (harvat) virulenssitekijät liittyvät kykyyn kiinnittyä utareen limakalvoon Voi säilyä pitempään ainoastaan utareessa Str. agalactiaen ei tiedetä asuvan lehmän hengitysteissä (joku on ehdottanut sierainnäytteitä…) Ihmisillä on omat Str. ag. -bakteerinsa, jotka voivat olla urogenitaalialueella tai kurkussa Ihmisten ja lehmien Str. ag. -bakteerit ovat harvoin samoja (<10%), eli karjan tartunnan humaanilähde on harvinainen Erittäin herkkä penisilliinille (MIC < 0.06 µg/ml), resistenssiä ei raportoitu (toisin kuin makrolideille)

9. 9 Satu Pyörälä HY 2008 Str. agalactiae –torjunnan kulmakivet Kyseessä erittäin tarttuva patogeeni - ensin selvitettävä tartunnan kantajat karjassa Kaikki soluttajat tutkitaan bakteriologisesti, käyttäen alhaista solurajaa (neljänneksen CMT yli 1 tai lehmä yli 100 000 solu/ml) Tartunnan kantajat hoidetaan intramammaarein (penisilliini) Hoitotulos varmistetaan näyttein 3-4 viikon kuluttua, parantumattomat poistetaan Lypsyjärjestys toteutettava jos mahdollista Lypsyhygienia tärkeä, eli erilliset pyyhkeet ja lypsäjällä hanskat Vedinkasto ja soluttajien umpihoito käyttöön Seurannassa diagnostiikkaan (kroonikkojen löytämiseksi tai tankista) käy erinomaisesti PCR-testi, koska niin spesifinen bakteeri

10. 10 Satu Pyörälä HY 2008 Ympäristöperäinen streptokokki–ongelma: tutkimuksissa havaittuja altistavia ym tekijöitä Kliininen streptokokki (Str. uberis ja dysgalactiae) -tulehdus: yhteydessä navettaympäristöön, ruokintaan, lypsyyn Mutta: Str. uberis esiintyy karjoissa tavallaan satunnaisesti eli ei kerry tietynlaisiin karjoihin (vrt. S. aureus, E. coli) Str. uberis: ei selvää yhteyttä karjan soluihinkaan Toistuvan hoidon jälkeen Str. uberis –tulehduksista paranee yhtä paljon kuin ensihoidon jälkeen Norjalaisessa tutkimuksessa vedinkasto vähensi Str. dysgalactiae –tartuntoja (Whist ym. 2007)

11. 11 Satu Pyörälä HY 2008 ”Kolit” utaretulehduksen aiheuttajina Suurin ja yleisin ympäristöperäisten tulehdusten aiheuttajien ryhmä Eivät pysty asustelemaan vetimen iholla pitkään Eliminoituvat utareesta yleensä spontaanisti Tyypillistä ovat äkilliset, vakavatkin utaretulehdukset Varsinkin vastapoikineet alttiita ”Kolit”: koliformit eli Escherichia coli, klebsiellat ja muut enterobakteerit Saman otsikon alla myös muita Gram-negatiivisia bakteereita Pseudomonas Serratia marcescens

12. 12 Satu Pyörälä HY 2008 Koliformimastiitti Sen, kuinka vakavasti lehmä sairastuu, ratkaisee pääosin lehmä, ei bakteerikanta Vastapoikineet ja vanhat lehmät herkempiä Riskinä ympäristön likaisuus ja kosteus Altistaa myös: avoimet vedinkanavat, vedinvauriot

13. 13 Satu Pyörälä HY 2008 E. coli suolistossa (ripulit) ja utareessa (utaretulehdus) Normaalimikrobeja, ei patogeenisiä Patogeeniset erotettavissa seroryhmillä Tyypilliset virulenssitekijät Utareessa kaikki patogeenejä Runsaasti eri sero- ja genotyyppejä Virulenssitekijöillä vain vähän merkitystä Krooninen koli = utareeseen adaptoitunut koli (5-10% tapauksista) ?

14. 14 Satu Pyörälä HY 2008 Koliformimastiitti: altistavia tekijöitä E. coli -mastiittia: matalan solupitoisuuden karjoissa Useimmiten yhteydessä olosuhteisiin ja hygieniaan, mutta myös lypsykoneeseen E. coli –mastiitti väheni: sairaskarsinat, rakolattiat ja -käytävät, lehmätiheyttä laskettu Vedinkasto lisäsi koliformimastiittia (vähensi tarttuvia) Dingwell ym. -02 (Kanada): uusista infektioista 11 % alkulypsyyn mennessä, koliformeja 30 % (mutta tulivat vasta poikimavaiheessa) Huonot vetimenpäät ja vedin ei sulkeutunut: isompi riski saada mastiitti

15. 15 Satu Pyörälä HY 2008 Corynebacterium bovis C. bovis: lipofiilisen alaryhmän edustaja Corynebacterium –suvussa C. bovis –infektio: neljänneksen SCC nousee noin 50 000 solulla/ml verrattuna vastaavaan terveeseen Saattaa suojella patogeenisemmilta infektioilta (S. aureus, enterokokit, koliformit) Corynebakteerikasvua vähennetään tehokkaasti vedinkastolla (parempi kuin suihke) Ei vaadi antibioottihoitoa

16. 16 Satu Pyörälä HY 2008 Kesämastiitti: Arcanobacterium pyogenes ym. Sekainfektio: anaerobeja ja aerobeja: ns kesämastiittisyndrooma Yleisimmät bakteerit: Arcanobacterium pyogenes, Streptococcus dysgalactiae, Peptostreptococcus indolicus (Fusobacterium necrophorum, Bacteroides, stafylokokit) Hiehoilla ja lehmillä ummessaoloaikana, laidunkaudella Sisäruokintakaudella yhteydessä vedinvammoihin Kärpäset levittävät