SIIRTYYKÖ SUOMI TASAVEROON?

1. SIIRTYYKÖ SUOMI TASAVEROON? KAUPPAKAMARIN FINANSSILOUNAS KERAVA 8.4.2011 Varatoimitusjohtaja Pauli K Mattila Keskuskauppakamari

2. Käsitteistä Progressiivinen vero Veroa pidetään progressiivisena, jos veroaste nousee tulojen tai muun verotettavan kohteen kasvaessa. Verotuksen progressio tarkoittaa sitä, että veron suhteellinen osuus veron kohteesta nousee, kun tämä kohde kasvaa. Suomessa on tällä hetkellä varsinaisia progressiivisia veromuotoja kaksi; ansiotulojen valtionverotus (0-30%)sekä perintö- ja lahjaverotus(0-13% ja 0- 32%) Tosiasiassa useat muutkin veromuodot pitävät sisällään progressiivisen verotuksen elementtejä

3. Jatkuu… Regressiivinen vero Progressiivisen veron vastakohtaa voidaan kutsua regressiiviseksi veroksi. Tällöin veroaste laskee verotuksen kohteen kasvaessa. Suomessa ei ole varsinaisia puhtaasti regressiivisiä veroja. Tasavero Veroa pidetään tasaverona, jos veroaste pysyy vakiona tulon tai muun verotettavan kohteen kasvaessa. Tasaverolle on tyypillistä yhden verokannan (veroprosentin) käyttäminen. Kunnallista tuloveroa on totuttu pitämään tasaverona, vaikka se ei sitä puhtaassa muodossa olekaan. Toinen tasaveroksi mainittu tulovero on pääomatuloihin kohdistuva vero. Arvonlisävero ja muut kulutusverot ovat rakenteeltaan tyypillisiä tasaveroja.

4. Jatkuu… Polltax, headtax ja fixedtax Tasavero on yleisesti käytettynä terminä harhaanjohtava. Oikea tasavero on vero, joka on kiinteän suuruinen ja riippumaton sen kohteen arvon muutoksista. Samoin se on riippumaton veron maksajan henkilökohtaisista ominaisuuksista (esim. tulojen tai varallisuuden määrästä). Tällaisia veroja ovat polltax ja sitä vastaavat headtax ja fixedtax. Näitä verotuksen muotoja ei Suomessa tällä hetkellä ole, mutta sellaisena voitaisiin hyvin pitää televisiolupamaksua, jos se luonnehdittaisiin veroksi. Lupamaksu on kiinteän suuruinen riippumatta televisiovastaanottimen arvosta tai luvanhaltijan tuloista ja varoista. Karrikoidusti voidaan sanoa, että koiravero on tyypillinen headtax.

5. Laajennettu progressiivisen veron käsite Yleisesti progressiivinen vero mielletään veroksi, jossa on progressiivinen veroasteikko, mutta tämä on liian suppea tapa kuvata näitä veroja Veroasteen nousu (progressiivisuus) syntyy myös useilla muilla veroteknisillä ratkaisuilla. Tulovero on verokannan ja veronalaisen tulon funktio. Progressiivinen elementti voidaan rakentaa myös veronalaisen tulon laskentaan esimerkiksi erilaisin vähennyksin ja verovapain tuloin

6. Kunnallisveron progressiivisuus Kunnallisveroa on pidetty tasaverona, koska tuloveroprosentti on sama kaikilla tulotasoilla. Tosiasiassa kunnallisvero on erittäin progressiivinen pienissä ja keskisuurissa tuloissa, mikä on seurausta vähennyksistä, joita aletaan myöntää ja vastaavasti ajaa alas tulon kasvaessa (esimerkiksi kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ja eläketulovähennys sekä perusvähennys). Vähennykset tekevät kunnallisverosta eräillä tulotasoilla tosiasiassa progressiivisemman kuin mitä valtionvero on samoilla tulotasoilla. Täysi kunnallisen tuloveroprosentin suuruinen vero maksetaan vain tuloista, jotka ylittävät vähennysten myöntämisalueen. Kunnallisveron osuus palkkatulosta on vuonna 2011 esimerkiksi 18 000 euron (vuositulo) kohdalla noin 10 prosenttia, kun 100 000 euron kohdalla se on jo täyden kunnallisveronprosentin suuruinen (keskimääräinen kunnallisveroprosentti on 19,17 % vuonna 2011, alin prosentti on 16.25 ja ylin 21,50). Kunnallisvero on progressiivisimmillaan tulon kasvaessa 5 000 eurosta 30 000 euroon, jolloin veroprosentti nousee parista prosentista reiluun 15 prosenttiin. Samalla välillä valtionverotuksessa veroaste nousee 0 prosentista reiluun viiteen prosenttiin.

7. Progressiivinen osinkovero Myös verovapaat tulot voivat olla progression synnyttäjiä. Esimerkkinä voidaan mainita niinkin yllättävä kohde kuin listaamattoman osakeyhtiön jakaman osingon verotus. Tällaisesta osingosta on aluksi verovapaata tuloa tietyn kaavan mukainen määrä, kuitenkin enintään 90 000 euroa. Osingosta menevän veron suhteellinen osuus kasvaa saadun osingon ylittäessä verovapaan määrän, jolloin verotus täyttää progressiivisen verotuksen tunnusmerkit: - osinko 90 000 euroa ja veroaste 0% - osinko 100 000 euroa ja veroaste 2% - osinko 200 000 euroa ja veroaste 10,8% - osinko 500 000 euroa ja veroaste 16,1% Pörssiyhtiön jakamat osingot ovat tasaveron piirissä. Pohjalle myönnettävän verovapaan tulon vähennyksen seurauksena on niin sanottu lineaarisesti progressiivinen vero.

8. Siirrymmekö kohti tasaveroa? Kysymystä onko verotuksen progressiivisuus vähentynyt (siis tasaverotus kasvanut) tulee lähestyä eri näkökulmista: 1. Ovatko progressiiviset verot muuntuneet vähemmän progressiivisiksi? 2. Onko vanhoja progressiivisia veroja muutettu tasaveroiksi? 3. Onko tasaverojen osuus kokonaisverokertymästä kasvanut?

9. Progressiivisten verojen muuntuminen Mikäli lähtökohdaksi otetaan vain sellainen progressiivisuus, joka perustuu kiristyvään veroasteikkoon, niin on helppo todeta, että verotuksen progressiivisuus on viime vuosikymmenten aikana selvästi vähentynyt. Valtion tuloveroasteikon marginaaliveroprosentteja on leikattu tuntuvasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Ylin veroprosentti on pudonnut yhdeksän prosenttiyksikköä vuodesta 1991 vuoteen 2011 (39 > 30). Kuluvan vaalikauden aikana pudotus on ollut vain 1,5 prosenttiyksikköä. Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana pudotus oli 2 prosenttiyksikköä. Lähiomaisten välisissä perintö- ja lahjasaannoissa ei ole tapahtunut radikaalia muutoksia verotuksen progressiossa suuntaan eikä toiseen. Ylimpien marginaaliverojen leikkaaminen on ollut selkeä trendi teollistuneissa maissa. OECD:n jäsenmaiden keskimääräiset ylimmät rajaveroasteet putosivat vuoden 1984 luvusta 65,9 prosenttia vuoteen 2007 mennessä lukuun 42,3 prosenttia. Suomen ylin rajaveroaste on nyt noin 55 prosenttia. Kunnallisverotuksessamyönnettävien vähennysten myötä syntyvä progressiivisuus on viimevuosina lievästi voimistunut, mikä johtuu vähennysten rakenteellisista ja euromääräisistä muutoksista. Vaikka kunnallisverotuksen progressio on lievästi kiristynyt, valtionverotuksen päinvastainen kehitys on kuitenkin ollut voimakkaampaa, minkä seurauksena esimerkiksi palkkatulojen progressio on kokonaisuutena lieventynyt.

10. Progressiivisesta verosta tasaveroon Mielenkiintoisin arviointikohde on kuitenkin se, onko progressiivinen verotus saanut tehdä tilaa laajenevalle tasaverolle. Näin on käynyt vuonna 1993, kun tuloverotuksessa (luonnolliset henkilöt) siirryttiin yhtenäisestä verojärjestelmästä eriytettyyn verojärjestelmään. Pääomatulot, jotka aikaisemmin verotettiin yhdessä ansiotulojen kanssa progressiivisella veroasteikolla, siirrettiin tuolloin muita Pohjoismaita seuraten tasaveron piiriin. Tasaveroprosentti oli aluksi 25. Ylin valtion tuloveron marginaaliveroprosentti oli tuolloin vielä 39. Verotilastot ajalta ennen vuotta 1993 ovat puutteellisia, jos yritetään laskea tasaveroon siirtymisen verovaikutuksia muutosvuonna. Tilastointipohja oli aikaisemmin erilainen. Sen sijaan on mahdollista selvittää, onko veronalaisten pääomatulojen suhde ansiotuloihin muuttunut olennaisesti vuodesta 1993 aina vuoteen 2009. Vuonna 1993, jolloin lama oli pahimmillaan, veronalaisista tuloista oli pääomatuloja vain 3,6 prosenttia. Talouden voimakkaan elpymisen myötä luku nousi vuoteen 2000 mennessä 9,8 prosenttiin. Tämän jälkeen suhde on pysynyt aika vakiona. Vuonna 2009 suhde oli tosin vain 6,7 prosenttia, kun vuotta aikaisemmin se oli vielä 8,6 prosenttia. Talouden suhdanteet vaikuttavat voimakkaammin pääomatulojen kuin ansiotulojen määrään. Havainto: 1993 siirtyi noin 10% luonnollisten henkilöiden tuloveropohjasta progressiivisesta verosta tasaveroon. Muita vastaavia siirtymiä ei ole.

11. Verotulojen vertailua Jos progressiivisina veroina pidetään valtion tuloveroa (ansiotulot) sekä perintö- ja lahjaveroa, niin vuonna 2011 niiden osuus on valtion budjetoiduista veroista ja veronluonteisista maksuista (yhteensä 35,8 miljardia euroa) noin 16 prosenttia. Kuluvan vaalikauden ensimmäisessä talousarvioesityksessä (vuodelle 2008) luku oli reilut 17 prosenttia. Vaalikauden aikaista muutosta ei voida pitää merkittävänä. Jos huomioon otetaan vuoden 2011 osalta kaikki ne verot ja veronluonteiset maksut, jotka luetaan bruttoveroasteeseen (81 miljardia euroa), tasaverojen osuus on 93 prosenttia Jos pääomatulot olisi muutettu progressiivisen verotuksen piiriin ja veron tuotto olisi sama kuin vuonna 2009, progressiivisten verojen osuus nousisi 8,8 prosenttiin. Vaikka pääomatulojen siirto progressiiviseen verotukseen kaksinkertaistaisi verotulot, progressiivisten verojen osuus nousi vain 10 prosenttiin.

12. Mitkä toimet muuttavat suhdetta? Progressiivisten verojen ja tasaverojen suhde muuttuu tasaverojen suuntaan esimerkiksi seuraavista syistä: 1. työn verotusta kevennetään ja kulutusveroja kiristetään (Hetemäki) 2. ympäristö- ja energiaveroja kiristetään, mutta työn verotus ei kiristy 3. työn sivukulujen korotukset (esim. työeläkemaksut) kompensoidaan palkansaajien verotuksessa 4. kiinteistöverotusta kiristetään (asteikot ja/tai pohja) ja 5. pääomatuloveroprosenttia korotetaan

13. Miten käy? Suomi on siirtynyt jo useita vuosikymmeniä kohti tasaveroa ja tämä trendi jatkuu vääjäämättä riippumatta siitä, kuka maata hallitsee Vaikka pääomatulovero ja kiinteistövero muutettaisiin progressiivisiksi, niin tasaverojen kertymän kasvu tulee aina olemaan euromääräisesti suurempi kuin progressiivisten verojen Ainoa merkittävä askel progressiivisten verojen kasvattamiseen olisi tuntuva työn verotuksen kiristäminen kaikilla tulotasoilla, tai vaihtoehtoisesti tuntuva arvonlisäverotuksen ja muiden kulutusverojen keventäminen Yksi tapa on tunnistaa kunnallisvero progressiiviseksi veroksi, mitä se on suurimmalle osalle suomalaisia Kaikesta edellä mainitusta huolimatta, Suomi ei koskaan siirry tasaveroon