1 / 16

Vektorifunktio

=. +. -. º. 2. 2. f. '. (t). (cost). (. sint). 1. 1. 1. =. -. +. i. j. 0. k. 2. 2. r. '. (t. ). =. 0. T. (t. ). 0. r. '. (t. ). 0. =. +. +. 2. 2. 2. 2. r. '. (t). 1. (2t). (3t. ). 1. 2. 3. 1. =. +. +. T. (1). i. j. k. =. 2. (*). T.

royce
Télécharger la présentation

Vektorifunktio

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. = + - º 2 2 f ' (t) (cost) ( sint) 1 1 1 = - + i j 0 k 2 2 r ' (t ) = 0 T (t ) 0 r ' (t ) 0 = + + 2 2 2 2 r ' (t) 1 (2t) (3t ) 1 2 3 1 = + + T (1) i j k = 2 (*) T (t) (1,2t,3t ) 14 14 14 + + 2 4 1 4t 9t f Vektorifunktio ( t ) piirtää avaruuteen R (tai R ) käyrän , kun t saa arvot yli määrittely- 3 2 f alueen. Jos ( t ) sattuu olemaan derivoituva, voidaan ajatella, että sillä on tietyllä kiin - f’ yksikkötangenttivektori teällä arvolla t ( t ):n suuntainen ( vrt .sivuajasuora R : ssa !) 2 0 0 Ratkaisu f’ i j + k . Koska ( t ) = cos ( t ) - sin ( t ) 0 ja pituus " (vakio 1 t) , Esim . Laskettava käyrän p p p f i j + k ( t ) = sin ( t ) + cos ( t ) 3 f’ i j + k on ko . vektori ( /4 ) = cos ( /4 ) - sin ( /4 ) 0 p pisteeseen t = /4 piirretty 0 yksikk ö tangenttivektori. º r T Yleisesti, ( t ):n pisteeseen t = t asetettu Koska | (t)| 1, voidaan alkuper ä iselle 0 r normaali yksikkötangenttivektori T funktiolle ( t ) määritellä (vektori) ( merk .=) (t ) 0 n T’ pisteessä (t = t ) asettamalla ( t ) = ( t ) 0 0 0 $ º T T’ (olettaen, että ): onhan nim . (t)• (t) 0 ^ " T T’ eli (t) (t) t. Esim r i j + k . Laske käyrän ( t ) = t + t t 2 3 Ratkaisu r’ i + j k . Koska ( t ) = 2t + 3 t ja 2 pisteeseen t = 1 piirretty yksikk ö tangentti- 0 on T n vektori sek ä normaalivektori Erityisesti pisteessä t = 1 se on vektori

  2. (eräs!) Normaalivektori n(t) saadaan derivoimalla vektori Saadaan laskettu malliksi... Erityisesti pisteessä t = 1 se on vektori Huom. Normaalivektoriksi voitaisiin valita myös n(t0) = -r’(t0) , sillä myös -r(t)•(-r’(t))  0, eli määrittelemämme normaalivektori n ei ole yksikäsitteinen. Olemme myös kiinnostuneita siitä normaalivek- torista, jokin jollakin intuitiivisella tavalla osoittaa, ’minne käyrä on kääntymässä’. Siispä määritellään pääyksikkönormaalivektori (principal unit normal vector) N kahdesti derivoituvan vektorifunktion r(t) = (x(t), y(t), z(t)) kaareutuvuudenκavulla (ja oletuksella, ettei r’(t) ole = 0). Asian hahmottamista saattaa helpottaa, jos ajattelee, että jos r(t) ilmoittaa paikan hetkellä t, niin r’(t) ilmoittaa nopeuden eli r’(t) = v(t).

  3. Olkoon siis r(t) = (x(t), y(t), z(t)) kahdesti derivoituva vektorifunktio ja r’(t) = v(t) ¹0. Määritellään vektorifunktion rkaareutuvuusκ lausekkeella missä T on vastaava yksikkötangenttivektori: Esim. Tarkastellaan spriraalia r(t) = (cos(t), sin(t), t) Sille T(t) on = Edelleen, tämän pituus... Siten Johdimme käyrän r(t) kaaren pituudelle lausek- keen Jos tässä |v(t)| on aina positiivinen, on s(t) aidosti kasvava, joten sillä on käänteisfunktio, merkitään sitä t(s). Lisäksi derivoimalla saadaan, että s’(t) = |v(t)|. Näin ollen käyrä r(t) = (x(t), y(t), z(t)) voidaan ilmaista (pisteestä t0 alkavan) pituuden s funktiona eli r(s) = (x(s), y(s), z(s)). PääyksikkönormaaliN määritellään nyt kaavalla ’N sojottaa siihen suuntaan, mihin käyrä on kääntymässä’

  4. Esimerkki. Tarkastellaan edelleen spiraalia r(t) = (cos(t), sin(t), t). Parametrisoidaan aluksi r pisteestä (1,0,0) lähtevän pituutensa s(t) funktioksi (tässä pisteessä t = 0). Koska yleisesti on pituuden lauseke r parametrisoituna s:n Nyt s(t):llä on käänteisfunktio t(s), joka on Tästä voidaan laskea... suhteen on siten Edelleen... ...yksikkötangenttivektori (derivoidaan s:n suhteen!) T(s): Siis pääyksikkönormaali on

  5. Edwards&Penney Luku 12.3 Siirrymme nyt uuteen funktiotyyppiin eli usean muuttajan reaaliarvoisiin funktioihin eli kuvauksiin f: Rn→R, missä n ³ 2. Erikoistapaus näistä ovat neliömuodot, pari kuvana: Jos aikaa on, niin tästä voi katsella lisää:

  6. Tarkastellaan muotoa (*) Ax2 + By2 + Cz2 + 2Dxy + 2Eyz + 2Fxz + Gx + Hy + Iz = J olevaa yhtälöä, missä kertoimet A, ..., J on kiinnitetty. Tässä x ja y ovat vapaita muuttujia ne määräävät z:n arvot eli voidaan ajatelle, että yhtölä (*) on kahden muuttujan funktio z = f(x,y). Jos (*) edustaa jotakin neliömuotoa, niin se saadaan selville seuraavasti: 10 Ensin huomataan, että yhtölö (*) voidaan esittää matriisien avulla seuraavasti: eli XQXT + RTXT = J 20 Mahdollinen neliömuoto määräytyy nyt matriisin Q ominaisarvojen l1, l2, l3, ja vakion J etumerkien mukaan seuraavasti: 30 Pinnan pääakselikoordinaatisto on vast. ortonormaalien ominaisvektoreiden määräämä 40 Piste X0 jolle QX0 = -1/2R ilmoittaa pinnan (mahdollisen) keskipisteen. Jos R = 0, on tämä keskipiste origossa.

  7. Esimerkki. Tutkitaan pintaa (*) 5x2 + 5y2 + 8z2 + 8xy + 4yz - 4xz = 1, matriisimuodossa Koska R = 0, on pinnan mahdollinen keskipiste origossa. Lasketaan Q:n ominaisarvot eli ratkaistaan l yhtälöstä det(Q – lI) = 0: Tästä jo nähdään, että ensimmäinen ominaisarvo on l1 = 9 > 0, edelleen pitää olla Siten muut ominaisarvot ovat l2 = 9 > 0 ja l3 = 0. Taulukosta nähdään: Lasketaan sitten pääakselikoordinaatit; ne saadaan Q:n (ortogonaalisista) ominaisvek- toreista. Ominaisarvoa l1,2 = 9 varten pitää ratkaista ’matriisiyhtälö’ (Q – 9I)X = 0, Tehdään se matriisin vaakarivimuunnoksilla: Sen toteuttavat kaikki tason -2x+2y-z=0 vektorit. Niiden pitää olla keskenään kohtisuoria, esimerkiksi ovat Tämä vastaa yhtälöä

  8. Ominaisarvoa l3 = 0 varten pitää ratkaista ’matriisiyhtälö’ (Q – 0I)X = 0. Tehdään sekin matriisin vaakarivimuunnoksilla: Tämä vastaa yhtälöä Ensimmäisen rivin nojalla x + y = 0 eli x = -y, ja kolmannen rivin nojalla -2x – 2x + 8z = 0 eli x = 2z eräs tällainen vektori on Koska X3 liittyy eri ominaisarvoon kuin X2 ja X1, on kohtisuoruus taattu. ks. http://math.tut.fi/courses/imavideo/

  9. Sylinteri- ja pallokoordinaatit R3:ssa: Kompleksilukuja käsiteltäessä otettiin käyttöön kompleksitaso ja siellä napakoordinaatit: y (x,y) y— • Avaruudessa R2 pisteen kartesisten koordinaattien (x,y) ja napakoordinaattien (r, ) välillä on muunnoskaavat r Edwards&Penney Luku 12.4  | x x Avaruudessa R3 pisteen kartesiset koordinaatit (x,y,z) voidaan yleistää lukuisalla eri tavalla (’ei-standardit’ koordinaatit otetaan käyttöön mm. laskujen helpottamiseksi!) Esim. Mitä kartesista pistettä esittää sylin- terikoordinaatiston piste (2, /3, -5)? Sylinterikoordinaatit: Kaavat (*) & ’z=z’ z r  z • (x,y,z) Ratkaisu. Kaavojen (*) perusteella z x = rcos y = rsin r  Siis pistettä (1,3, -5) y x

  10. Esim. Ilmoita kartesisen pisteen (-3,3,7) sylin-terikoordinaatit Ratkaisu. z = 7 ja kaavojen (*) nojalla Siten sylinterikoordinaatit ovat (32, 3/4, 7) Sylinterikoordinaatistossa ajatellaan, että piste on ’korkeudella z r-säteisen ympyrän ke- hällä kulman  [0,2] verran x-akselista vastapäivään mitattuna’) Pallokoordinaatistossa ajatellaan, että piste on ’-säteisen pallon pinnalla’ Pallokoordinaatit Karteesiesen koordinaatiston piste (x,y,z) voidaan ilmaista yksikäsitteisesti myös lukukolmikkona (, , ), missä -  > 0 (’roo’) ilmaisee etäisyyden origosta, siis z • (x,y,z) z   - [0,2](’theta’) kuten sylinterikoordinaatistossa y r x  y x - [0,] (’phii’) on kulma posit.z-akselin kanssa Muunnoskaavat toiseen suuntaan: x = sin()cos() y = sin()sin() z = cos()

  11. Esim. Mitä kartesisen koordinaatiston pistettä (x,y,z) esittää pallokoordinaatiston piste (, , ) = (3,/4 , 5/12)? Ratkaisu. Siis kysytyt pallokoordinaatit ovat (likiarvona) (2.05 , 2.05 , 0.78) Esim. Muuta pallokoordinaateiksi (, , ) kartesinen piste (x,y,z) = (1,1,1). Ratkaisu. No mitä hyötyä näistä nyt sitten on? Katsotaan esimerkkejä

  12. Edwards&Penney Luku 13.1-.3Usean muuttujan funktioista Tähän asti useimmat käsittelemämme funktiot ovat olleet yhden muuttujan funktiota, joko reaalisarvoisia tai vektori- arvoisia, ts. funktion arvo on riippunut vain yhdestä teki- jästä eli argumentista. Nyt alamme käsitellä uutta funktio- tyyppiä, nim.funktiota, joiden arvo riippuu monesta tois- sistaan riippumattomasta tekijästä. Tutustuimme jo neliö-muotoihin. Uutena esimerkkinä on vaikkapa tynnyrin tilavuus V, joka riippuu sekä korkeudesta h että pohjan säteestä r kaavan V(h,r) = r2h mukaisesti. r h Määr. n:n muuttujan (reaaliarvoinen) funktio f:RnR liittää jokaiseen järjestettyyn n- nikköön (x1,…,xn) tarkalleen yhden arvon f (x1,…,xn) = y. Esim. Kolmen muuttujan funktion f(x,y,z) = x2-z + cos(y) määralue on RRR+{0} ja arvojoukko koko R. Jatkossa keskitytään aluksi kahden muuttujan funktioihin, kuten f(x,y) = ex + tan(xy) ja g(x,y) = xy- sin(x)cos(y), mutta teoria soveltuu kaikille n:n muut- tujan funktioille. Huom. On oleellisen tärkeää huomata, että muuttujat x ja y ovat funktiossa f(x,y) tois- sistaan riippumattomia (eli toisen arvo ei mitenkään rajoita toisen arvoa): näin on asian- laita esim. funktiossa f(x,y) = cos(x)sin(y), mutta merkintä cos(x)sin(y) = 1 on jo ilmaus yhden muuttujan implisiittifunktiosta; jos x:lle annetaan jokin kiinteä arvo kaavassa cos(x)sin(y) = 1, ei y:n arvo enää ole vapaasta valittavissa. (ja kääntäen).

  13. Funktiota f:R2R voidaan havainnollistaa kolmiulotteisten graafien avulla. Esim. , sen määrittelyalue on D(f) = {(x,y)R2| 1 x2+y2} z Kyseessä on elliptisen hyperpoloidin yläosa. Esim. Ax+By+Cz = D eli f(x,y) = z = 1/C[-Ax-By+D] on tason yhtälö. 1= x2+y2 y Raja-arvoista Yhden muuttujan funktion raja-arvojen tapauk- sassa pistettä x0 voidaan lähestyä vain kahdelta suunnalta: oikealta tai vasemmalta: x | x0 Kahden muuttujan funktion tapauksessa lähes- tymisteitä kohti pistettä (x0,y0) ääretön määrä: Löysä määritelmä: 2 muuttujan funk- tion f(x,y) raja-arvoa pisteessä (x0,y0) merkitään lim(x,y) (x0,y0)f(x,y) = LR kun arvo on tiestä riippumaton. Tarkka määritelmä:  > 0:   > 0: Tämän vuoksi raja-arvon olemassaolo ei saa riippua tiestä, jota pitkin pistettä (x0,y0) lähestytään. Määritellään ja merkitään • (x0,y0)

  14. Esim. Onko funktiolla raja-arvoa pisteessä (0,0) (arvoa sillä origossa ei ole, sillä funktio ei ole määritelty pisteessä (0,0)). Tutkitaan mahdollista raja-arvoa eri lähestymisteitä pitkin: Valitaan ensin tie y = 3x: Johtopäätös: raja-arvoa ei ole olemassa. Maplekuva: Jos taas lähestytään pistettä (0,0) paraabelia y =x2 pitkin, niin Raja-arvon olemassaoloon riittää tällä kurssilla osoittaa: jos f(x,y) = g(x,y) aina, kun x  xo ja y  yo, on limf(x,y) = limg(x,y). ’Tutut’ raja- arvon ominaisuudet pätevät taaskin, esim. ’ lim[f(x,y) + g(x,y)] = lim[f(x)] + lim[g(x)]’ Huom. Raja-arvon olemassaolon todistaminen on paljon työläämpää kuin vasta-esimerkin löytäminen! Kuten yhden muuttujan tapauksessa, asetetaan nytkin funktion jatkuvuuden (pisteessä) määritelmä, nimittäin Määr. Funktio f(x,y) on jatkuva pisteessä (a,b), jos lim(x,y)(a,b)f(x,y) = f(a,b), ts. (a) f(a,b) on määritelty (b)  lim(x,y)(a,b)f(x,y) ja (c) lim(x,y)(a,b)f(x,y) = f(a,b). Esim. Miten funktio tulisi määritellä suoralla x = y, jotta se olisi jatkuva koko R2:ssa?

  15. Ratkaisu. Kun xy, on Kun x = y, on (x+y)(x2+y2)=2x2x2 =4x3. Määritellään siis Silloin lim xy f(x,y) = f(x,x) aina. Funktion f(x,y) jatkuvuus jossakin alueessaR2 tarkoittaa jatkuvuutta jokaisessa alueen pisteessä. Jatkuvuuden geom. merkitys:funktion kuvaaja on ’yhtenäinen pinta’ kyseissä alueessa, mutta... ...valitaan origon lähestymistieksi hyperbolinen spiraali r = 1ja muutetaan tarkasteltava raja-arvo napakoordi- naattimuotoon, jolloin Esim. Onko raja-arvo olemassa? Katsotaan ensin kuvaa: raja-arvo saa muodon Kuvan perusteella ongelmia en näyttäsi olevan. Raja-arvoa ei kuitenkaan ole. Nimittäin.. Mutta kyseinen raja-arvo ei ole olemassa! Johtopäätös: vaikka funktion kuvaaja näyttäisi olevan ’yhtenäinen pinta’ ei tästä voi vetää johtopäätöstä, että funktio olisi jatkuva!

  16. Kahden muuttujan funktion osittaisderivaatoista (Edwards&Penney Luku 13.4) Jos funktio z = f(x,y) on jatkuva jossakin alueessa, voidaan pitää hetken y vakiona, eli jäljelle jää yhden muuttujan funktio; jos tämä funktio on derivoituva x:n suhteen, on funktiolla f(x,y) osittaisderivaatta x:n suhteen; merkitään f1(x,y) tai fx(x,y) tai f/x tai z/x [ luetaan doo]. Esim. f(x,y) = 2x2 + xy2 + sin(xy)+exy, jolloin f/x = 4x + y2 + ycos(xy) + yexy. Vastaavasti määritellään ja lasketaan funktion f(x,y) osittaisderivaatta y:n suhteen, ja sitä merkitään f2(x,y) tai fy(x,y) tai f/y tai z/y. Esim. f(x,y) = 2x2 + xy2 + sin(xy)+exy, on f/y = 2xy + xcos(xy) + xexy. Korkeamman kertaluvun osittaisderivaatat määritellään ja lasketaan luonnollisesti,esim. kun f(x,y) = 3sin2x·cosy, on f/x =6sinx·cosx·cosy ja 2f/x2= 6cosy(cos2x - sin2x). Huomautus. Osittaisderivaatat voidaan tietysti määritellä myös mielivaltaiselle n:n muuttujan funktiolle. Esim. Jos f(x,y,z,t,v) = 2xy2z3t4v5, on f/v = 52xy2z3t4v4= 10xy2z3t4v4 Huomautus. Merkintä (esim.) f12 ei aina ole täysin yksikäsitteinen; jos funktiossa on enemmän kuin 11 muuttujaa, voi f12 tarkoittaa joko osittaisderivaattaa 12. muuttujan suhteen, tai toisen kertaluvun sekaderivaattaa, joka lasketaan derivoimalla f ensin ensimmäisen muuttujan suhteen ja sitten toisen muuttujan suhteen!

More Related