Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

1. Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen Ilmari Karimies 2012 Teologinen tiedekunta, Systemaattinen teologia

2. Oman väitöstutkimuksen aihe • Uskon ontologisten ja kognitiivisten aspektien suhde Martti Lutherin usko-käsityksessä • Kristus on läsnä uskossa. Mitä tämä läsnäolo merkitsee? • Onko läsnäolo täysin kätkettyä? Mitä jos Kristus ei olisi läsnä • Läsnäolon suhde uskoon tietona ja kokemuksena • Uskon pimeys ja uskon valo? • Kysymys linkittyy tiiviisti Lutherin käsitykseen uskovasta ihmisestä eli ns. teologiseen antropologiaan • Uusi ja vanha ihminen • Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

3. Lutherin ihmiskäsitys • “Sieluni ylistää Jumalaa, Herraa. Punnitkaamme sanaa toisensa jälkeen. Ensimmäinen sana on "sieluni". Raamattu jakaa ihmisen kolmeen osaan kuten pyhä Paavali 1. Tess. viimeisessä luvussa sanoo: "Jumala, joka on rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, niin että teidän koko henkenne, sielunne ja ruumiinne säilyisi nuhteettomana Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen." (1. Tess. 5:23). Ja kukin näistä kolmesta kuin myös koko ihminen jaetaan myös toisella tavoin, nimittäin kahteen osaan, jotka ovat nimeltään henki ja liha. Tämä jako ei tapahdu luonnon mukaan, vaan ominaisuuksien perusteella; se on: luonnossa on kolme osaa henki, sielu ja ruumis ja jokainen näistä voi olla joko hyvä tai paha; tätä siis tarkoittaa kun puhutaan hengestä ja lihasta” (Luther, Marian ylistyslaulu, s. 26-27) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

4. Ihmiskäsitys: Kaksiosainen laadullinen jako • Luther jakaa ihmisen erilaisiin osiin kahdella eri tavalla: kahteen osaan rakkauden laadun (eli ’ominaisuuksien’) perusteella ja kolmeen osaan luonnon perusteella • Kaksiosainen hengellinen tai laadullinen jako: Liha (caro) ja henki (spiritus) • Liha ja henki merkitsevät kahta ihmisen perusaffektia. Lihallista elämää hallitsee syntinen himo (konkupisenssi), hengellistä elämää Jumalan rakkaus • Liha ja henki eivät tässä merkityksessä viittaa ruumiseen tai sieluun tai ihmisen osiin, vaan eräänlaiseen perusviettiin ja ihmisen ’ominaislaatuun’, joka läpäisee kaiken hänen toimintansa • Ihminen voi olla joko pelkästään lihallinen (vailla uskoa), osaksi lihallinen ja osaksi hengellinen (kristitty), tai täysin hengellinen (vain pyhät taivaassa) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

5. Ihmiskäsitys: Luonnollisten osien mukainen kolmijako • Toisaalta Luther näkee ihmisen jakautuvan luonnoltaan kolmeen osaan: henkeen (spiritus), sieluun (anima) ja ruumiisen t. lihaan (corpus, caro) • Henki on ihmisen korkein ja jaloin osa. Se kykenee käsittämään jumalallisia, näkymättömiä, käsittämättömiä ja ikuisia asioita • Sielu on ruumiin liikuttaja. Se ei käsitä näkymättömiä ja käsittämättömiä asioista. Inhimillinen järki on sielullinen kyky. Se käyttää toiminnassaan näkyvästä todellisuudesta johdettuja käsitteitä • Liha on ruumis jäsenineen. Se panee täytäntöön sen, mitä henki ja sielu haluavat • Ks. Marian ylistyslaulu, s. 27-28 Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

6. Ilmestysmaja kolmiosaisen ihmisen kuvana ”Raamatussa on sopiva vertaus: Mooses teki ilmestysmajan, jossa oli kolme eri osaa. Ensimmäinen oli nimeltään "sanctum sanctorum", kaikkein pyhin; siellä asui Jumala eikä siellä ollut lainkaan valoa. Toinen osa oli "sanctum", pyhä; siellä oli seitsenhaarainen kynttilänjalka. Kolmas oli nimeltään "atrium", esipiha; se oli taivasalla, avoinna auringon valolle. Samaa kuvaa voidaan käyttää kristitystä. Hänen henkensä on "sanctum sanctorum", Jumalan asumus pimeässä uskossa, vailla valoa, sillä hän uskoo sen, mitä hän ei näe, tunne eikä käsitä. Hänen sielunsa on "sanctum", seitsemän valon valaisema, joihin kuuluu kaikenlaisten ruumiillisten, näkyvien asioiden ymmärtäminen, erottaminen, tietäminen ja tunteminen. Hänen ruumiinsa on "atrium". Se on jokaiselle avoin, niin että voidaan nähdä, mitä se tekee ja miten se elää.”(Marian ylistyslaulu, s.28) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

7. Hengellisen ja lihallisen ihmisen vertailu Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

8. Lihallinen ihminen Järki (ratio) Aistit, tunne (sensus) Näkö (species) Näkyvät asiat Läsnä in re Käsitettävät asiat Hengellinen ihminen Ymmärrys = usko(intellectus) Kokemus (experientia) Asia itse (res) Näkymättömät asiat Läsnä in fide / in spe Käsittämättömät asiat Hengellisen ja lihallisen ihmisen toiminta • Vaikka osat ovat luonnoltaan eri tasolla, niitä voidaan verrata toiminnan suhteen toisiinsa seuraavasti: • Lihallinen ihminen elää sen varassa, minkä hän tuntee luonnollisilla kyvyillään, jotka tavoittavat vain näkyvät asiat • Myös järki käsitteineen on riippuvainen näkyvästä maailmasta • Termeillä on kuitenkin joskus myös varsinainen filosofinen merkitys Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

9. Lihallisen ja hengellisen rakkauden vertailu • Ihminen rakastaa välttämättä jotakin, mutta voi rakastaa vain sitä, minkä tuntee. Ilman uskoa ihminen tuntee vain luotuja asioita, joten hän rakastaa niitä • Rakkauden kohteen luonne määrää rakkauden ja rakastavan henkilön luonteen • Lihallinen rakkaus • Kohde: Näkyvät, äärelliset asiat ja niiden ekstrapolaatiot • Luonne: Sammumaton himo (konkupisenssi), kerää itselleen hyvää täyttääkseen sisäisen tyhjyyden • Ulkonainen ihminen, eläimellinen/sielullinen ihminen • Hengellinen rakkaus • Kohde: Jumala, näkymättömät ja äärettömät asiat • Luonne: Hyvyyden olemukseen kuuluu jakaminen (Platon), äärettömät asiat eivät hupene kun ne jaetaan • Sisäinen ihminen, hengellinen ihminen Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

10. Sielullinen/animaalinen vs. hengellinen elämä • Animaalinen, sielullinen, aistillinen elämä on ruumiillista elämää, joka perustuu näkyviin, järjen tuntemiin asioihin • Hengellinen, intellektuaalinen elämä on elämää Jumalan yhteydessä uskon kautta, joka on Jumalan kuva ihmisessä. Intellektuaalista elämää, jossa luodut asiat nähdään Jumalan merkkeinä • Syntiinlankeemuksessa ihminen lankesi elämään animaalista elämää, hän on ”kuin hevonen ja muuli, joilla ei ole ymmärrystä” (Ps. 32:9) • Uskon kautta ihminen alkaa elämään hengellistä elämää, mutta taistelu lihan ja hengen välillä jatkuu • Ylösnousemuksen jälkeen taivaallisessa kunniassa ihminen elää kokonaan hengellistä elämää • Ks. Eero Huovinen: Kuolemattomuudesta osallinen, 39-49 Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

11. Jumalaa ympäröivä pimeys • Ihmisen luonnolliset kyvyt ovat suuntautuneet näkyvään, mutta Jumala on olemukseltaan näkymätön • Langenneella ihmisellä on taipumus etsiä Jumalaa. Hän luo itselleen valhekuvan Jumalasta korkeimpana hyvänä ekstrapoloimalla tuntemansa aistittavat ja järjelliset hyvät, tai yksinkertaisesti palvoo niitä (epäjumalia, rahaa, valtaa) • Jumala on langenneelle ihmiselle kahdenlaisessa pimeydessä • Kognitiiviset kyvyt eivät tunnista Jumalan läsnäoloa. Jumala on käsityskyvyn yläpuolella (supra captum) • Jumala kätkeytyy vastakohtiinsa (tyhmyyteen, heikkouteen, ristille ja sakramentteihin). Tämä on siksi, että hän • tuhoaisi luonnollisen ihmisen epäjumalat • koska Jumalan olemukseen kuuluu katsoa alhaisuuteen Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

12. Jumalaa ympäröivä pimeys • ”Nyt”, sanon, sen jälkeen kun Kristus on asetettu kaiken kuninkaaksi, nyt on kaksi asiaa, jotka estävät teitä eniten tuntemasta sitä, mikä on oikein.Ensiksi se, että tämä Kristus - teidän ristiinnaulitsemanne, tappamanne, tuomitsemanne ja vieläpä Jumalan auktoriteetilla, Mooseksen lain mukaan, kiroamanne - julistetaan Herrojen Herraksi. Kaikkein vaikeinta on tunnistaa kuninkaaksi hänet, joka kuoli sellaisen epätoivoisen ja häpeällisen kuoleman. Aistit (sensus) vastustavat tätä voimakkaasti, järki kauhistuu, tottumus kieltää, esimerkki puuttuu. Pakanoille tämä on pelkkää hulluutta ja juutalaisille kauhistus, ellet kohota mieltäsi kaiken tämän yläpuolelle. …” Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

13. Jumalaa ympäröivä pimeys • Toiseksi se, että tämä kuningas hallitsee opettaen, että kaikki, mihin laissa panit toivosi, on tuomittava ja kaikkea, mitä pelkäsit, on rakastettava. Hän panee eteesi ristin ja kuoleman. Hän neuvoo halveksimaan näkyvää hyvää ja pahaa, ja asettaa teille sen tilalle aivan toisen hyvän, ”jota silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, ja joka ei ole ihmisen sydämeen laskeutunut”. Teidän on kuoltava, jos haluatte elää tämän kuninkaan alamaisina, ja kannettava ristiä ja koko maailman vihaa, häpeää, köyhyyttä, nälkää ja janoa. Lyhyesti kaikkea pahaa jota tässä maailmassa virtaa - sitä ei ole paettava. Tämä on nimittäin kuningas, joka itse tehtiin maailmalle hulluksi ja kuolleeksi, niinpä hän murskaa omansa rautaisella valtikalla ja särkee heidät kuin saviruukun. (AWA 2, 106, 19 – 107, 7) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

14. Uskon synty – Pimeään pilveen astuminen • Uskon syntymiseen ja kasvuun kuuluu aina kärsimys (Erit. Lutherin varhaistekstien mukaan, 1515-1520) • Synnyttäessään uskon Jumala vetää ihmisen sanan ja sakramenttien muodostamaan pimeään pilveen, jonne hän kätkeytyy. Tämä aiheuttaa ahdistusta lihalle • Kaste: Vanhan ihmisen hukuttaminen • Tehdessään tämän Jumalan samanaikaisesti luo ihmisen uudeksi, niin että vuodatetusta uskosta tulee ihmisen uusi, hengellinen luonto • Luther puhuu tätä seuraavasta konfliktista käyttäen Paavalin puhetta vanhasta ja uudesta luonnosta • Sanalla ja sakramenteilla on kaksinainen ja vastakkainen vaikutus lihalle ja hengelle Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

15. Uskon synty – Pimeään pilveen astuminen • ”Kun nimittäin Kristuksen sana on pelastuksen ja rauhan sana, elämän ja armon sana, mutta nämä eivät tapahdu lihassa, vaan hengessä, on välttämätöntä, että se murskaa ja karkottaa lihan autuuden, rauhan, elämän ja armon. Kun se tekee tämän, se vaikuttaa lihalle itse rautaakin kovemmalta ja karkeammalta. Eri asia tunnetaan ja eri asia tapahtuu aina kun Jumalan sana koskee pelastavasti ihmistä.. … Hän on elämän ja pelastuksen Jumala, ja nämä ovat hänen varsinaisia töitään, mutta kuitenkin, jotta nämä tapahtuisivat, hän tappaa ja vie kadotukseen, mitkä ovat hänen vieraita töitään, joiden kautta hän saapuu varsinaiseen työhönsä. Hän nimittäin tappaa meidän tahtomme, jotta hän asettaisi meihin omansa, kuolettaa lihamme ja sen halut, jotta hän tekisi eläväksi hengen ja sen halut.. … Henki nimittäin ottaa vastaan Jumalan sanan mitä suloisimpana säädöksenä. ... Mutta liha ottaa vastaan säädöksen eli Jumalan sanan arvottomasti eikä tunne sitä, sillä se on sille täysin vastakkainen kaikilla tavoilla. Niin se siis ottaa sen vastaan rautaisena ja murskaavana valtikkana.” (AWA 2, 97, 12 - 98, 8) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

16. Uskon synty – Yhdistyminen Kristuksen kanssa uskon pilvessä • Sanan vaikutuksesta ihminen yhdistyy Kristukseen, Jumalan Iankaikkisen sanan kanssa (joka on läsnä ja vaikuttaa ulkoisessa sanassa) • Sanan synnyttämän uskon välityksellä ihminen vedetään pimeään pilveen, jossa Kristus on läsnä. Uniossa Kristuksen kanssa hän saa uskon ymmärryksen • ”Tämä ymmärrys (intellectus) nimittäin saadaan uskosta, tämän mukaan: ”Jos et usko, et tule ymmärtämään”, ja se on astumista sisään siihen pilveen, jossa hajoaa se, minkä ihmisen aistit, järki, mieli tai ymmärrys kykenevät käsittämään. Usko nimittäin yhdistää sielun näkymättömän, lausumattoman, nimeämättömän, ikuisen, ajateltavissaolemattoman Jumalan Sanan kanssa ja samalla erottaa sen kaikesta näkyvästä. Tämä on Herran risti ja pääsiäinen, jossa hän opettaa tätä välttämätöntä ymmärtämistä.” (AWA 2, 107, 25 - 108, 5) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

17. Uskon synty – tempaaminen ja vuodattaminen • Luther kuvaa uskon syntymistä sekä tempaamisena että vuodattamisena • Jumalallisten hyveiden vuodattaminen: Jumala ’vuodattaa’ ylhäältä sieluun jumalallisen valon • Tausta: Keskiaikainen keskustelu teologisista hyveistä • Tempaaminen: Vuodatettu uskon valo tempaa ihmisen Jumalan syleilyyn vuorelle ja pilveen, kuten Mooses kohtasi Jumalan Siinain vuorella • Tausta: Mystinen teologia • Molemmat ovat saman tapahtuman kuvauksia • Valon ja pimeyden samanaikainen läsnäolo Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

18. Usko sisäisenä valona ja pimeytenä • Kun ihminen yhdistyy uskossa Jumalan sanan kanssa, ulkoisesta pimeydestä tulee sisäistä pimeyttä • Tämä merkitsee sitä, että Kristus, joka on läsnä uskossa, on pimeydessä vanhalle lihalliselle luonnolle. Luther soveltaa myös tähän pilven ja kaikkein pyhimmän kuvaa • Samanaikaisesti uudelle hengelliselle luonnolle usko on valoa, joka loistaa läsnäolevan Kristuksen kasvoilta • ”Parhaiten nimittäin uskoa kutsutaan Jumalan kasvojen valoksi, joka on jumalallisesti inspiroitu mielemme valaisu ja eräänlainen uskovan sydämeen vuodatettu jumaluuden säde… se on oikein ja pätevästi Jumala kasvojen valo, se on, läsnäolevan Jumalan tuntemista ja luottamista häneen.” (AWA 2, 200, 3 - 201, 15) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

19. Lihan ja hengen välinen taistelu uskovassa Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

20. Valo ja pimeys yhdessä • ”Pilvi ja pimeys on Kristuksen ympärillä, ja hän itse on sen pilven keskellä, joka on sielussa, ja sen pimeyden, joka on lihassa. Uusi ihminen nimittäin vastaanottaa uskon kautta pilven, nimittäin hämärän valon, mutta tämän kautta vanha ihminen vastaanottaa pimeyden, niin että se on hänen hyödykseen kätketty. Sillä kun henki valaistaan, liha sokaistuu, jälkimmäinen tuomion ja edellinen vanhurskauden kautta. Ja näin Kristuksen valtaistuin on palautettu.” (WA 55, II, 754, 11-18) • ”Huomaa: Usko on ’pilvi’ niille, jotka uskovat, tai hengelle, mutta ’pimeys’ niille, jotka eivät usko, tai lihalle. Tämä johtuu siitä, että uskoa vailla olevat sekä liha eivät millään tavalla ota vastaan sitä, mikä on Jumalan, vaan niille kaikki viisaus on hulluutta. Mutta uskovat ja henki, vaikka eivät tunne kirkkaasti, tuntevat Jumalan kuitenkin osittain, kuin ’hohtavassa pilvessä’.” (WA 55, I, 650 gloss 1, 1-5.) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

21. Uskon valo • Uskon valo on • suhteessa Jumalaan • käsittämätöntä valoa, jonka kautta Jumalan läsnäolo tiedetään ja koetaan, mutta ei hänen olemustaan ei käsitetä • johtaa uskovaa, vangitsee hänet Kristukselle kuuliaiseksi • taivaallisten hyvien esimaku • suhteessa luomakuntaan • osoittaa Jumalan läsnäolon sanassa ja sakramenteissa • osoittaa Jumalan tahdon ja sen, mikä on hyvää • johtaa uskovat kiusauksien ja ahdistusten läpi • auttaa näkemään luomakunnan, ei päämääränä sinänsä, vaan Jumalan merkkinä ja lahjana Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

22. Lihan ja hengen taistelu suhteessa syntiin • ”Kuudes sana: Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää (Room. 7:18). Katsopa, miten hän omistaa lihan osaksi itseänsä, aivan kuin hän itse olisi liha. Sen tähden hän sanoikin edellä: "Minä olen lihallinen." Niinpä hän tunnustaa nyt, että hän ei ole hyvä, vaan paha, koska hän tekee sitä, mikä on pahaa. Lihan tähden hän on lihallinen ja paha, koska hänessä ei ole hyvää ja hän tekee pahaa; Hengen tähden hän on hengellinen ja hyvä, koska hän tekee hyvää. Sen tähden on huomattava, että tämä sana "minä tahdon" ja "minä vihaan" soveltuu hengelliseen ihmiseen eli Henkeen, mutta "teen" ja "toimin" lihalliseen ihmiseen eli lihaan. Mutta koska yksi ja sama ihminen kokonaisuudessaan on lihaa ja Henkeä, niin hän omistaa sille molemmat vastakohdat, jotka ovat lähtöisin hänen vastakkaisista osistaan. Siten näet muodostuu ominaisuuksien yhteys, koska sama ihminen on hengellinen ja lihallinen, vanhurskas ja syntinen, hyvä ja paha. Niin kuin sama Kristuksen persoona yhtä aikaa on kuollut ja elävä, yhtä aikaa kärsimyksissä ja autuas, yhtä aikaa vaikuttava ja toimeton, ominaisuuksien yhteyden tähden, olkoonpa että yhdelläkään näistä puolista ei ole toisen tunnuksia, vaan ne ovat toisilleen mitä vastakkaisimpia, niin kuin on tunnettua. Mutta tällä ei suinkaan ole sijaa lihallisessa ihmisessä, siinä kun koko ihminen on liha, koska hänessä ei ole pysynyt Jumalan Henki.” (Valitut teokset I, Roomalaiskirjeen luento, s. 189) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

23. Lihan ja hengen taistelu suhteessa syntiin • Liha ja henki eivät ole ihmisen osasia, vaan suhtautuvat toisiinsa kuin kaksi luontoa • vrt. Kristuksen ihmisyys ja jumaluus • Kristus on ihminen ja Jumala, uskova on syntinen ja vanhurskas • Vastakkaisten kokemusten samanaikaisuus • ”Hän ei tahdo himoita ja pitää hyvänä sitä, ettei himoitse, ja kuitenkin hän himoitsee eikä täydellistä tätä tahtoansa, vaan taistelee siten itseänsä vastaan. Mutta koska henki ja liha ovat mitä kiinteimmin yhtä, vaikka ne kokevatkin päinvastaisesti, niin hän sen vuoksi omistaa itsellensä kummankin teot, ikään kuin hän samalla olisi kokonaan liha ja kokonaan henki” (WA 56, 344, 29 – 345, 2) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

24. Lihan ja hengen taistelu suhteessa syntiin • Vanha ihminen taas ei tunne tätä taistelua, koska hän on kokonaan lihallinen • ”Eikä hän tunne, että ’paha riippuu hänessä kiinni’. Ei kukaan näet tunne sitä pahaa, joka hänessä on, ellei hän ole saanut perustusta hyvään ja siten ole pahan yläpuolella. Sen perusteella hän voi arvostella ja erottaa hänessä itsessään olevaa pahaa, niin kuin mekin erotamme pimeän vain valon avulla ja mittaamme vastakohtaa vastakohdalla ja arvostelemme halvempaa arvokkaammalla. Jos siis Henkeä ei olisi valossa, hän ei näkisi, että paha, joka on lihassa, on hänessä itsessään” (Roomalaiskirjeen luento, s. 191) • Yksinkertainen ja kaksinkertainen synti • Kaksinkertaisesti syntinen on syntinen, mutta kieltää oman syntisyytensä pitäen itseään hurskaana Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

25. Seuraukset ihmiskäsitykselle • Katolinen, reformoitu ja karismaattinen ihmiskäsitys ovat teologisesti yksinkertaisia • Ihminen on joko synnin tilassa tai armon tilassa • Himo, konkupisenssi ei ole todellinen synti (katolisuus), tai vaihtoehtoisesti se vie uskovankin kadotukseen • Rigoristinen moraali tai oman syntisyyden kieltäminen • Luterilainen ihmiskäsitys on teologisesti monitahoinen • Uskova on samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen • Epäilys ja usko eivät poissulje toisiaan • Synti ja vanhurskaus eivät poissulje toisiaan • Kuitenkin: ”hallittu synti” vs. ”hallitseva synti” • Uskossa kasvaminen • Täydellisyys on mahdollista vasta Taivaassa Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

26. Seuraukset moraaliopetukselle • Rigoristinen vs. pastoraalinen lähestymistapa • Synnistä luopuminen armon edellytyksenä vai seurauksena? • Synnistä pidättäytyminen armon säilyttämisen ehtona? • Kirkon moraaliopetus: Sääntöjä ja kieltoja vai motivointia? • Yhtäältä: Laki – evankeliumi • Toisaalta: Armon lahja – Kristuksen seuraaminen • Jatkuvan liikkeen ajatus • ”Jos me siis aina olemme katumuksen tilassa, jos aina olemme syntisiä, niin me kuitenkin juuri siten sekä olemme vanhurskaita että vanhurskaudumme.” (Roomalaiskirjeen luento s. 287) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

27. Väärä varmuus • ”Tämän vuoksi ei Raamatussa ulkokultaisia mistään niin moitita eikä mitään niin esitetä ylpeyden syyksi kuin juuri väärää varmuutta, jonka kautta he torjuvat Jumalan pelon. Sananl. 1:29: … Tämä kurjuus on seurauksena siitä, että he eivät pyri puhdistamaan tuota sisäistä syntiä, vaan katsovat synnin esiintyvän vain tekona, sanana ja ajatuksena, ja puhdistettuaan nämä tunnustuksessa kulkevat eteenpäin varmoina välittämättä ollenkaan parantaa tuota sisällistä syntiä huokailemalla, ettei sitä luettaisi synniksi. … Sen vuoksi se joka pitää silmällä vain tekosyntiä ja on vain sen poisperkaamisesta huolissaan, alkaa pian luulotella, ja tuntea itsensä varmaksi, koska tietää puhdistuvansa sakramentin ja tunnustuksen kautta ja niin kulkee edelleen ilman pelkoa olematta enää tietoinen mistään synnistä itsessään.” (Roomalaiskirjeen luento, s. 132-133) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

28. Väärä arkuus • ”Toiset taas ovat liiankin arkoja, ja he tekevät toiseen suuntaan syntiä kiirehtimällä liikaa perkaamaan hapatusta ja pääsemään täydelliseen terveyteen. He tahtoisivat tuon sisäisenkin synnin täydellisesti hävittää olemattomiin ja koska he eivät sitä voi, vaan monasti lankeavat, he tulevat sen tähden murheellisiksi, alakuloisiksi ja epätoivoisiksi. Koska armo ei ole myötävaikuttamassa heidän liiallisen intonsa ja kiireellisen kiihkonsa kanssa, he pyrkivät omin voiminsa tulemaan aivan puhtaiksi, ja epäonnistuvat mitä surkeimmin.” (Roomalaiskirjeen luento, s. 133) • ”Siten siis edelliset tekevät syntiä oikealle kädelle väärässä varmuudessa heitettyään pois pelon, jälkimmäiset taas vasemmalle kädelle epätoivossa hyljättyään laupeuden. He eivät tiedä, ettei ole tässä elämässä mahdollista päästä eroon tästä sisäisestä synnistä, jota kuitenkin tahtovat jälkimmäiset, kun taas edelliset eivät tiedä, että se luetaan synniksi niille, jotka eivät pelkää.” (Roomalaiskirjeen luento, s. 133) Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

29. Lutherin ”kuninkaan tie” • ”Kuninkaan tie ja rauhan tie hengessä on siis tuntea syntinsä ja vihata sitä ja siten vaeltaa Jumalan pelossa, jottei hän lukisi sitä synniksi ja sallisi sen päästä valtaan, ja samalla kuitenkin rukoilla hänen laupeuttaan, että hän vapahtaisi meidät siitä eikä lukisi sitä synniksi. Pelko sulkee pois oikeanpuoleisen, laupeus taas vasemmanpuoleisen harhatien, edellinen väärän varmuuden, jälkimmäinen epätoivon, edellinen turhan itseihailun, jälkimmäinen epätoivoisen suhteen Jumalaan.” (Roomalaiskirjeen luento, s. 133-134) • Toisin sanoen kristityn ei tule pyrkiä täyteen ulkoiseen synnittömyyteen jottei hän tulisi ylpeäksi, eikä täyteen sisäiseen synnittömyyteen, ettei hän tulisi epätoivoiseksi Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen

30. Johtopäätöksiä • ”Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen”, ”simul iustus et peccator” erottaa luterilaisuuden monista muista kristinuskon suuntauksista • Käsitys on edelleenkin ongelmakohta mm. luterilaisen ja katolisen kirkon välisissä ekumeenisissa neuvotteluissa • Monet luterilaisen kirkon ja katolisen, reformoidun ja karismaattisen moraaliopetuksen väliset erot voidaan johtaa tästä käsityksestä • Käsitys ei kuitenkaan koske vain moraalia ja vanhurskauttamista, vaan läpäisee koko Lutherin käsityksen uskovan kokemusmaailmasta Ilmari Karimies - Samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen