1 / 6

2. Kun. 8:16-24 Joram Juudan kuninkaana

2. Kun. 8:16-24 Joram Juudan kuninkaana

doane
Télécharger la présentation

2. Kun. 8:16-24 Joram Juudan kuninkaana

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. 2. Kun. 8:16-24 Joram Juudan kuninkaana 16 Joram, Josafatin poika, tuli Juudan kuninkaaksi Israelin kuninkaan Joramin, Ahabin pojan, viidentenä hallitusvuotena. Juudan kuningas Josafat oli silloin vielä elossa. 17 Joram oli kuninkaaksi tullessaan kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. 18 Joram kulki samaa tietä kuin Israelin kuninkaat. Hänellä oli vaimonaan Ahabin tytär, ja Ahabin suvun tavoin hän teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. 19 Palvelijansa Daavidin tähden Herra ei kuitenkaan halunnut tuhota Juudaa, sillä hän oli luvannut jättää Daavidille ja hänen suvulleen lampun ikiajoiksi. 20 Joramin aikana Edom nousi kapinaan, irrottautui Juudan alaisuudesta ja valitsi itselleen oman kuninkaan. 21 Silloin Joram meni kaikkine sotavaunuineen rajan yli Sairiin. Hän lähti yöllä liikkeelle ja löi Edomin vaunujoukkojen päälliköt ja joukot, jotka olivat saartaneet hänet, mutta hänen sotilaansa lähtivät pakoon teltoilleen. 22 Niin Edom pääsi Juudan vallan alaisuudesta ja on pysynyt erillään tähän päivään saakka. Myös Libna irrottautui Juudasta samaan aikaan. 23 Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Joramista ja hänen teoistaan, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. 24 Joram meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Ahasja. Neh. 2:1-8 Nehemia esittää kuninkaalle pyynnön Minä olin kuninkaan juomanlaskija. 1 Kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, nisan-kuussa, olin kerran tarjoilemassa kuninkaalle. Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan, 2 hän kysyi: "Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi." Minä pelästyin kovin, 3 mutta sanoin sitten kuninkaalle: "Saakoon kuningas elää ikuisesti! Kuinka minä en näyttäisi surulliselta, kun kaupunki, jossa esi-isieni haudat ovat, on tuhottu ja sen portit poltettu?" 4 Kuningas kysyi: "Mitä siis toivot minulta?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa 5 ja vastasin: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi-isieni haudat ovat." 6 Kuningas, jonka vieressä istui kuningatar, kysyi minulta: "Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin tulisit takaisin?" Kun esitin suunnitelmani, kuningas hyväksyi sen ja antoi minulle luvan lähteä, ja minä lupasin palata sovittuun aikaan mennessä. 7 Sanoin kuninkaalle vielä: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, anna mukaani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille osoitetut käskykirjeet, jotta he sallisivat minun kulkea alueidensa läpi Juudaan. 8 Samoin pyydän kirjettä kuninkaan metsien vartijalle Asafille, että hän toimittaisi minulle puuta temppelin portteja ja kaupungin muureja varten ja sitä taloa varten, johon asetun asumaan." Kuningas antoi minulle tällaiset kirjeet, sillä Jumalan suojaava käsi oli ylläni.

  2. 2. Moos. 8:16-28 16 Herra sanoi Moosekselle: "Lähde faraota vastaan varhain aamulla, kun hän on menossa joen rantaan, ja sano hänelle: Näin sanoo Herra: 'Päästä minun kansani minua palvelemaan. 17 Ellet päästä minun kansaani, minä lähetän sinun hoviväkesi ja kansasi kimppuun paarmoja, niin että Egyptin talot ja maat tulevat niitä täyteen. 18 Ja minä varjelen sinä päivänä Gosenin maakunnan, missä minun kansani asuu, niin ettei sinne tule paarmoja. Niin sinä näet, että minä, Herra, toimin tässä maassa. 19 Minä teen eron oman kansani ja sinun kansasi välillä. Huomenna tämä ihme tapahtuu.'" 20 Herra teki niin: faraon palatsiin, hänen hoviväkensä taloihin ja koko Egyptiin tuli sankat parvet paarmoja, ja paarmat vaivasivat hirmuisesti koko maata. 21 Silloin farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: "Menkää ja uhratkaa Jumalallenne täällä Egyptissä." 22 Mutta Mooses vastasi: "Niin ei sovi tehdä, sillä kun me uhraamme Herralle, meidän uhrimme on egyptiläisille kauhistus. Jos me uhraisimme heidän nähtensä sellaista, mitä he kammoavat, niin he kivittäisivät meidät hengiltä. 23 Me menemme autiomaahan kolmen päivän matkan päähän ja uhraamme siellä Herralle, Jumalallemme, niin kuin hän meitä käskee." 24 Farao sanoi: "Minä päästän teidät autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallenne. Älkää silti menkö liian kauas. Rukoilkaa minunkin puolestani!" 25 Mooses sanoi: "Heti kun olen lähtenyt luotasi, minä rukoilen Herraa, ja huomenna paarmat katoavat ahdistamasta sinua, farao, sinun hoviväkeäsi ja kansaasi. Älä kuitenkaan enää petä meitä, vaan päästä kansamme nyt uhraamaan Herralle." 26 Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa. 27 Herra teki hänen pyyntönsä mukaisesti, ja paarmat katosivat ahdistamasta faraota, hänen hoviväkeään ja hänen kansaansa, eikä niitä jäänyt jäljelle ainoatakaan. 28 Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa eikä päästänyt kansaa lähtemään. 2: Moos. 22:1-10 1 Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään hengiltä, surmaaja ei joudu vastuuseen hänen verestään. 2 Kuitenkin jos aurinko oli jo noussut, hän joutuu verivelkaan. Varkaudesta kiinni joutunut maksakoon täyden korvauksen, mutta jos hänellä ei ole millä maksaa, hänet myytäköön orjaksi varastetun omaisuuden korvaamiseksi. 3 Jos varastettu eläin löydetään elävänä hänen hallustaan, oli se sitten härkä, aasi tai lammas, hän antakoon siitä kaksinkertaisen korvauksen. 4 Jos joku vie karjansa syömään toisen pellolle tai viinitarhaan tahi jättää karjansa vaille silmälläpitoa, niin että se menee jonkun toisen pellolle syömään, hän antakoon korvaukseksi oman peltonsa tai viinitarhansa parasta satoa. 5 Jos tuli karkaa ja leviää pensaikkopalona toisen pellolle, niin että se polttaa kuhilaita, tuleentunutta viljaa tai laihoa, tulen irti päästäjä maksakoon täyden korvauksen. 6 Jos joku antaa toiselle rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, niin varas, jos hänet tavoitetaan, maksakoon kaksinkertaisen korvauksen. 7 Jos varasta ei tavoiteta, talon omistaja astukoon Jumalan eteen ja vannokoon, ettei ole koskenut toisen omaisuuteen. 8 Jokaisessa anastustapauksessa, olipa kyseessä härkä, aasi, lammas, vaate tai mikä tahansa muu kateissa ollut, jonka joku väittää tuntevansa omakseen, tuotakoon kummankin asia Jumalan eteen. Se, jonka Jumala osoittaa syylliseksi, maksakoon kaksinkertaisen korvauksen toiselle. 9 Jos joku antaa aasin, härän, lampaan tai minkä tahansa muun eläimen toisen huostaan ja se kuolee tai vahingoittuu tai se ryöstetään laitumelta kenenkään näkemättä, 10 niin se, jonka huostassa eläin oli, vannokoon Jumalan edessä, ettei hän ole koskenut toisen omaisuuteen. Omistaja tyytyköön valaan, eikä korvausta tarvitse maksaa.

  3. Laulujen laulu 4:1-7 Kaikki sinussa on kaunista Mies: Miten kaunis oletkaan, kalleimpani, miten kaunis on katseesi! Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi, hunnun verhoamat. Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteitä alas. 2 Sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vastakerityt lampaat, vedestä nousseet. Ne ovat kuin karitsat kaksittain, ei yksikään ole pariaan vailla. 3 Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha, suloinen on sinun suusi. Kauniisti, kuin granaattiomena, kaartuu otsasi hunnun alla. 4 Ylväänä kuin Daavidin torni kohoaa sinun kaulasi. Siihen on ripustettu tuhat kilpeä, monen soturin jouset ja viinet. 5 Sinun rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset, jotka käyvät laitumella liljojen keskellä. 6 Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, minä nousen mirhavuorelle, suitsukekukkulalle. 7 Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! Psalmi 24Kohotkaa korkeiksi, portit!1Daavidin psalmi.Herran on maa ja kaikki mitä siinä on,maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat.2 Hän on sen perustanut merien päälle, kiinnittänyt lujasti virtojen ylle. 3 Kuka saa nousta Herran vuorelle,kuka astua pyhään paikkaan?4 Se, jolla on viattomat kädetja puhdas sydän,joka ei valheellisesti vetoa Herraaneikä vanno väärää valaa.5 Hänelle Herra suo siunauksensa,pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi.6 Tässä me olemme, kansa joka pyrkii luoksesi, joka etsii kasvojasi, Jaakobin Jumala! (sela) 7 Kohotkaa korkeiksi, portit,avartukaa, ikiaikaiset ovet!Kirkkauden kuningas tulee.8 Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. 9 Kohotkaa korkeiksi, portit,avartukaa, ikiaikaiset ovet!Kirkkauden kuningas tulee.10 Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot! (sela) Psalmi 41 Sairaan rukous 1Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. 2 Hyvä on sen osa,joka pitää huolta avuttomasta.Sitä ihmistä Herra auttaa hädän päivänä.3 Herra varjelee häntä, ja hän saa elää.Kaikki ylistävät hänen onneaan.Herra ei jätä häntä vihamiesten armoille.4 Herra tukee häntä, kun hän on sairas, ja nostaa hänet tautivuoteelta. 5 Minä sanon:Herra, armahda minua, tee minut terveeksi!Minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan.6 Viholliseni toivovat minulle pahaa:"Kunpa hän pian kuolisi,kunpa hänen nimensäkin unohtuisi!"7 Jos joku tulee minua katsomaan,hän puhuu tyhjänpäiväisiä.Hän tarkkailee minua ilkein ajatuksin,lähtee pois ja ryhtyy heti parjaamaan.8 Vihamieheni punovat juonia minua vastaan ja kuiskuttelevat keskenään:9 "Häneen on iskenyt kalman koura,ei hän siltä sijaltaan enää nouse!"10 Vieläpä ystäväni, johon luotinja joka söi minun pöydässäni,kääntyy kopeasti minua vastaan.11 Ole sinä, Herra, minulle armollinen, nosta minut jalkeille, niin minä annan heille, mitä he ovat ansainneet. 12 Kun viholliseni eivät saa minusta voittoa,minä tiedän, että sinä rakastat minua.13 Sinä tuet minua, koska olen nuhteeton, sinä annat minun aina olla lähelläsi. 14 Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Aamen. Aamen.

  4. Saarn. 5:7-19 Mielivalta yhteiskunnassa 7 Jos näet, että maakunnassasi sorretaan köyhää ja loukataan lakia ja oikeutta, niin älä ihmettele: Viranomainen valvoo toistaja ylemmät heitä molempia.8 Kaikitenkin on hyväksi, että asuttua maata hallitsee kuningas. Rikkaus on turhaa 9 Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin,eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.Tämäkin on turhuutta.10 Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.Mitä iloa siitä on omistajalleen,paitsi että saa nähdä sen kuluvan?11 Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen. 12 Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. 13 Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. 14 Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut. 15 Juuri tämä on kipeä kärsimys: sellaisena kuin hän oli tullut, hänen oli myös lähdettävä. Mitä hyötyä oli siis siitä, että hän oli nähnyt vaivaa -- tuulen hyväksi! 16 Kaikki päivänsä hän kulutti pimeässä huolia kantaen, vaivaa ja murhetta kärsien. 17 Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa. 18 Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. 19 Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista. Sananl. 14:1-12 1 Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu. 2 Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä, joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään. 3 Tyhmä puhuu raippoja omaan selkäänsä, viisaan huulet ovat hänen vartijansa. 4 Heinää säästää, joka ei härkiä pidä, mutta vahvat juhdat takaavat runsaan sadon. 5 Luotettava todistaja ei valehtele, vilpillinen on valhetta täynnä. 6 Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta, ymmärtävälle tieto aukeaa. 7 Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen puheestaan et tietoa löydä. 8 Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä. 9 Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia. 10 Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa. 11 Jumalattoman talo tuhoutuu, oikeamielisen maja kestää. 12 Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

  5. Jer. 25: 3-11 Jeremia sanoi: 3 "Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, kolmannestatoista hallitusvuodesta alkaen tähän päivään saakka -- kaikkiaan kaksikymmentäkolme vuotta -- Herra on puhunut minulle. Minä olen yhä uudelleen julistanut teille, mitä Herra on sanonut, mutta te ette ole kuunnelleet. 4 Jo ennenkin Herra on yhä uudelleen lähettänyt luoksenne palvelijoitaan, profeettoja, mutta te ette ole kuunnelleet heitä. Te ette ottaneet kuuleviin korviinne, mitä he puhuivat! 5 Herra lähetti heidät sanomaan: 'Kääntykää kaikki pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne, niin saatte asua maassa, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi. 6 Älkää seuratko vieraita jumalia, älkää palvelko ja rukoilko niitä! Älkää suututtako minua jumalilla, jotka olette itse tehneet, muuten minä syöksen teidät tuhoon!' 7 Mutta te ette kuunnelleet minua, vaan suututitte minut epäjumalankuvillanne ja veditte päällenne onnettomuuden. 8 "Sen tähden Herra Sebaot sanoo näin: Koska te ette ole kuunnelleet minun sanojani, 9 minä kutsun tänne kaikki pohjoisen kansat ja palvelijani Nebukadnessarin, Babylonian kuninkaan. Minä tuon heidät tämän maan, sen asukkaiden ja kaikkien sen naapurikansojen kimppuun. Minä vihin teidät tuhon omaksi, teen maanne autioksi, pelkäksi rauniokasaksi, jossa ei koskaan enää asuta. Kaikki kavahtavat teidän kohtaloanne! 10 Minä vaiennan keskeltänne riemun ja ilon huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Minä vaiennan jauhinkivien äänen ja annan lamppujen valon sammua. 11 Koko tämä maa tulee täyteen raunioita ja autioituu, ja nämä kansat palvelevat Babylonian kuningasta seitsemänkymmentä vuotta. Jes. 40:1-9 Rohkaisun sana Herran kansalle 1 -- Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. 2 Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä. 3 Ääni huutaa:-- Raivatkaa autiomaahanHerralle tie!Tasoittakaa yli aronvaltatie meidän Jumalallemme!4 Täyttykööt notkot,alentukoot huiput,mäet madaltukoot,vuorten louhikot tasoittukoot!5 Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut. 6 Ääni sanoo:-- Julista!Ja minä kysyn:-- Mitä minun pitää julistaa?-- Ihminen on kuin ruoho,ihmisen kauneus kuin kedon kukka!7 Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,kun Herran henkäys koskettaa sitä.Niin! Ruohoa ovat ihmiset.8 Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti. 9 Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungeille: -- Teidän Jumalanne tulee!

  6. Joel 3:1-5 1 -- Tämän jälkeen on tapahtuva,että minä vuodatan henkenikaikkiin ihmisiin.Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat,nuorukaisenne näkevät näkyjä,vanhuksenne ennusunia.2 Myös orjiin ja orjattariinminä vuodatan henkeni noina päivinä.3 Minä annan teidän nähdä merkkejätaivaalla ja maan päällä:verta, tulta ja savupatsaita.4 Aurinko pimenee,kuu värjäytyy vereen,ennen kuin koittaa Herran päivä,suuri ja pelottava.5 Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat. Joona 2:1-11 1 Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. 2 Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa 3 ja sanoi: -- Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi, ja hän vastaa minulle. Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni. 4 Sinä heitit minut syvyyteen,merten sydämeen,ja virta ympäröi minut.Sinun tyrskysi ja aaltosivyöryivät ylitseni.5 Minä ajattelin: "Minut on sysätty pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä yhä tähyilen pyhää temppeliäsi kohti." 6 Vedet nousivat kaulaani asti,syvyydet saartoivat minut,kaislat kietoutuivat päähäni.7 Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi. Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta. 8 Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa, ja rukoukseni tuli sinun luoksesi pyhään temppeliisi. 9 Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin,hylkäävät ja pettävät sinut.10 Mutta minä saan uhrata ja laulaa kiitosta sinulle. Minkä olen luvannut, sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa. 11 Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle. Aam. 2:6-8 6 Näin sanoo Herra:-- Koska Israel on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen,en päätöstäni peruuta.He myyvät rehellisen rahastaja köyhän kenkäparista.7 He polkevat heikot maan tomuunja ajavat vähävaraisten asiat umpikujaan.Isä ja poika käyvät saman naisen luonaja häpäisevät näin minun pyhän nimeni.8 Pantiksi otetuilla vaatteilla heitä lojuu jokaisen alttarin ympärillä, he juovat pyhäkössä viiniä, jonka ovat velallisiltaan korkoina kiristäneet.

More Related