OPPIMISEN TILANNESIDONNAISUUS

1. OPPIMISEN TILANNESIDONNAISUUS KAJAANIN OPETTAJANKOULUTUSYKSIKKÖ Opettajaksi Suomeen pätevöitymiskoulutus 2008 - 2009

2. Tehtävä. Kaksi ryhmää • Kuvittele mielessäsi jokin aivan tavallinen luokkatilanne koulussa ja kuvaa, mitä ihmiset kuvittelemassasi tilanteessa tekevät. • Kuvittele jokin aivan tavallinen tilanne missä tahansa työpaikassa (esim. jalkinekorjaamossa tai räätälien ateljeessa). Mitä ihmiset tässä tilanteessa tekevät? Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

3. Tilannesidonnaisen teoria • Tilannesidonnaisen teoria on kritisoinut kognitiivista oppimisen tutkimusta siitä, että siinä tarkastellaan yksilöiden oppimista irrallaan ympäristöstä, jossa oppiminen – ja ihmisen toiminta yleensä – tapahtuu Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

4. OPPIMISEN TILANNESIDONNAISUUS • kaikki ihmisen toiminta on sidottu kulttuuriin, aikaan, paikaan ja tilanteeseen, jossa se tapahtuu • oppiminen on kulttuurinen ja sosiaalinen ilmiö • kaikki kognitio on tilannesidonnaista -> situaatioteoria, situatiivity theory (Greeno 1994) Henkisiä ja fyysisiä toimintoja ei nähdä toisistaan erillisinä ja irrallisina vaan yhtenä kokonaisuutena. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

5. Keskeinen teesi: oppiminen on aina sosiaalistumista johonkin kulttuuriin -> arvojen, asenteiden, uskomuksien normein ja toimintatapojen omaksuminen osallistumalla perinteinen käsityöammattien kouluopetuksessa oppipojat oppilaat ↓ harjoittelun kautta sosiaalistuvat ↓ oman ammattialansa koulukulttuuriin toiminta kulttuuriin Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

6. Perinteisessä kouluopetuksessa ja oppimisen arvioinnissa painotetaan yksilöiden suorituksia ja tietoja. Työ- ja arkielämässä toimitaan hyvin usein muiden kanssa, mikä edellyttää tiedon jakamista; toiminnan verkostointi. Kouluoppimisen ja koulun ulkopuolella tapahtuvan oppimisen erojaYksilöllinen tieto koulussa – jaettu tieto koulun ulkopuolella Puhdas henkinen tieto koulussa – välineiden käyttö muualla • Oppilailta vaaditaan suorituksia pelkän muistitiedon varassa ilman apuvälineitä, kuten kirjoja, muistiinpanoja tai laskimia; erityisesti kokeissa ja tenteissä. • ”Normaalielämässä” erilaisten välineiden käyttö on keskeisellä sijalla toiminnassa. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

7. Perinteiselle opetukselle on tyypillistä symbolien ja abstrakti käsittely; oppilaat eivät usein pysty kytkemään niitä todellisen elämän ilmiöihin. Arkielämässä päättelyprosessit ovat sidoksissa konkreettisiin tilanteisiin ja konteksteihin. Kouluoppimisen ja koulun ulkopuolella tapahtuvan oppimisen erojaSymbolien manipulointi koulussa – kontekstiin sidottu päättely muualla Yleistetty oppiminen koulussa – tilannesidonnaiset taidot koulunulkopuolella • Arkielämässä tarvitaan tiettyihin tilanteisiin ja tiettyyn työhön sopivia tietoja ja taitoja; oppiminen keskittyy spesifien taitojen kehittämiseen. • Kouluopetukselle tyypillinen abstraktius keskittyy usein yleisiin taitoihin ja teoreettisiin periaatteisiin. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

8. Kouluoppimisen ja koulun ulkopuolella tapahtuvan oppimisen eroja • perinteinen kouluoppiminen on tuottanut ns. liikkumatonta tai elotonta tietoa • niitä saa käyttää vain kouluelämässä • oppiminen on tällöin dekontekstuaalista: oppiminen irrotetaan niistä yhteyksistä, joissa opittavia tietoja tullaan käyttämään Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

9. Toimintakulttuuriin sosiaalistuminen osallistumalla Oppiminen - ”oikeutettu rajallinen osallistuminen” (Lave ja Wenger,1991) • se on prosessi • tapahtuu yksilön ja yhteisön välisissä suhteissa • oppija osallistuu yhteisöjen toimintaan taitojen ja tietämyksen kehittyessä yhä kasvavalla vastuulla Osallistumisen kautta oppimista tapahtuu siis missä tahansa koulutusmuodossa tai informaalisessa oppimisessa. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

10. Kognitiivinen oppipoikakoulutus • Perinteisesti oppipoikajärjestelmä on kuulunut monien käsityöammattien. • Siitä on kuitenkin kehitetty sovelluksia myös ajattelu- ja ongelmaratkaisutaitojen opettamiseen (Collins, Brown & Newman 1989; Järvelä 1993, 1996) • Kognitiivisen oppipoikamallin tarkoituksena on opettaa oppilaille sellaista kognitiivisia prosesseja, joita ekspertit käyttävät työskennellessään monimutkaisten ongelmien parissa. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

11. Kognitiivinen oppipoikakoulutus • Mallia on sovellettu erityisesti luetun ymmärtämisen, kirjoittamisen ja matematiikan opiskelussa. • Malli perustuu siihen, että eksperttien käyttämät sisäiset kognitiiviset strategiat ja ongelmaratkaisuprosessit tehdään oppilaille näkyviksi, eksplikoidaan. *)Экспликация – это ряд пояснений к какой-либо системе, состоящей из условных знаков. Например, экспликация к карте. Э. может пониматься как замена одних (неточных, неясных) понятий другими (формально более четким) или только как уточнение исходных понятий через уточнение ихместа в какой-либо понятийной системе. • Opiskelijat oppivat esimerkiksi matematiikan opiskelussa matemaatikon tavan ajatella ja toimia. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

12. Kognitiivinen oppipoikakoulutus • Vastavuoroinen opettaminen – opettaja ja oppilaat toimivat vuorotellen opettajan roolissa • Käytetään esim. heikkojen lukijoiden luetun ymmärtämisen kehittämiseen. - Sekä opettaja että oppilaat lukevat ensin kappaleen itsekseen. - Sen jälkeen opettaja mallintaa oppilaille neljä strategia, jotka edistävät luetun ymmärtämistä: • tekstiä koskevien kysymysten esittäminen • tekstin tiivistäminen • ennustaminen, mitä tapahtuu seuraavaksi • tekstissä olevien vaikeiden kohtien selvittäminen. - Seuraavassa vaiheessa oppilas ottaa opettajan roolin ja vuorostaan käyttää neljää strategiaa. Opettaja ohjaa ja tukea oppilaita ymmärtämisstrategioiden oppimisessa. - Sitten oppilaat pystyvät itsenäisesti toimimaan opettajan roolissa, opettaja väistyy taka-alalle ja keskittyy enemmän tarkkailijan rooliin. Oppilaat oppivat että ymmärtävä lukeminen edellyttää aktiivisia kognitiivisia prosesseja lukijalta Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

13. Oppimisympäristön keskeiset piirteet • Ihanteellisen oppimisympäristön piirteitä Collinsia ym.(1989, 476) mukaillen. (Taulukko) Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

14. Opittavat sisällöt: • Oppiainekohtainen tieto • käsittää kyseisen alan käsitteellisen (käsitteet ja teoriat), faktuaalisen (faktat) ja proseduraalisen (alan erilaiset työskentelymenetelmät) tiedon ja on luonnollisesti keskeinen opetuksen ja oppimisen kohde; se tulisi opiskella mahdollisimman autenttisissa tilanteissa ja autenttiseen ongelmaratkaisuun kytkettynä. • Heuristiset strategiat • erilaisia käytännön ”temppuja”, joita asian hyvin hallitseva käyttää toiminnassaan silloin, kun hänen täytyy ”keksiä” jotakin. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

15. Opittavat sisällöt: • Ohjausstrategiat (kontrollistrategiat) • liittyvät tehtävien suorittamisen itseohjaukseen. Niiden avulla oppilas tarkkailee toimintaansa, tekee diagnooseja siitä ja korjaa tarvittaessa. • Oppimisstrategiat • ovat strategioita, joilla opitaan kaikkia edellä kuvattuja asioita. (oppimistyylit ja –strategiat, metakognitio ja oppimisprosessin säätely) Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

16. Opetusmenetelmät: • Mallintaminen • Opettaja tai muu ekspertti suorittaa opiskeltavan tehtävän (kuvaamalla ääneen käyttämiä heuristisia ja kontrollistrategioita), ja opiskelijat havainnoivat ongelmanratkaisun etenemistä; sen jälkeen oppilaat voivat muodostaa käsityksen tehtävän suorittamiseen vaadittavista prosesseista. • Valmentaminen (ohjaus) • Kun oppilaat suorittavat itse tehtävää, opettaja tarkkailee heidän toimintaansa ja antaa tarvittaessa neuvoja, ohjausta, mallintamista, palautetta ja uusia tehtäviä. • Tarkoituksena on, että oppilaan toimintamallit tulevat koko ajan lähemmäksi ekspertin toimintaprosesseja. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

17. Opetusmenetelmät: • Tukeminen ja tuen asteittainen vähentäminen • Oppilaalle annettava tuki voi olla joko verbaalista tukea neuvojen ja ohjeiden muodossa, tai se voi käsittää erilaisia apuvälineitä, joilla helpotetaan oppimisprosessia. • Ilmaiseminen • Oppilaiden on tärkeä ilmaista sanallisesti omia ajatuksiaan tiedostaan ja ongelmanratkaisuprosesseistaan (esim. kysymyksien avulla). Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

18. Opetusmenetelmät: • Reflektio • Tarkoitetaan yleensä asioiden kriittistä tarkastelua. • Tässä yhteydessä oppilaan reflektio kohdistuu hänen omaan toimintaansa verrattuna ekspertin toimintaan. • Tutkiminen • Sitä mukaa kun oppilaan taidot kasvavat, opettajan ohjaava ja kontrolloiva rooli vähenee. • Kun oppilaat tutkivat jotakin asiaa, on tärkeä, että heillä on tutkimuksessaan jokin selkeä ja heitä kiinnostava tavoite. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

19. Jaksotus: • Asteittain lisääntyvä tehtävien kompleksisuus • Yksinkertaisista tehtävistä siirrytään monimutkaisempiin tehtäviin. • Lisääntyvä monipuolisuus • Taitoa harjoitellaan useissa erilaisissa tilanteissa tai tietoja sovelletaan moniin eri yhteyksiin. • Kokonaisuus ennen osia • Ennen kuin oppija itse alkaa harjoitella tehtävän tekemistä, hänen tulee muodostaa kokonaismalli kyseessä olevasta toiminnasta tai asiasta. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

20. Sosiologiset ja sosiaaliset piirteet: • Tilannesidonnainen oppiminen • Oppilaat suorittavat tehtäviä ja ratkaisevat ongelmia ympäristössä, joka heijastelee niitä erilaisia käyttötilanteita, joissa he myöhemmin tietoja tulevat käyttämään. Kun tietoja ja taitoja käytetään monenlaisissa yhteyksissä, ne tulevat sidotuksi useisiin eri konteksteihin. Näin opitun ”siirtovaikutus” eli transfer uusiin tilanteisiin vahvistuu. • Ekspertin toimintakulttuuri • Oppilaille annetaan malleja ekspertin toiminnasta ja heitä opetetaan jaattelemaan niin kuin ekspertit ajattelevat Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

21. Sosiologiset ja sosiaaliset piirteet : • Sisäinen motivaatio • Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan sisäistä halua oppia asia sen kiinnostavuuden takia eikä esimerkiksi jonkin ulkoisen motivaatiolähteen vuoksi, kuten halusta saada hyvä arvosana tai tehdä opettajalle mieliksi. • Yhteistyö • Keskeinen periaate; • antaa mahdollisuuden harjoitella erilaisia rooleja. • Kilpailu • Kilpailulla tarkoitetaan tässä yhteydessä strategiaa, jossa oppilaille annetaan yhteinen tehtävä ja verrataan kunkin osallistujan työskentelyä muiden työskentelyyn. • Oppilaat työskentelevät ryhmissä ja ryhmät kilpailevat keskenään. Ryhmien vertailu ei kohdistu vain työn lopputulokseen, vaan huomio kohdennetaan tehtävän suorittamisen prosessiin. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

22. Voiko oppimisen tilannesidonnaisuutta ylittää? • Transferilla tarkoitetaan aikaisemmin opitun asian vaikutusta uuden asian oppimiseen tai yleisemmin tiedon soveltuvuutta useisiin eri konteksteihin. • positiivista: • aikaisemmin opittu helpottaa nykyistä oppimisprosessia • negatiivista: • uuden asian oppiminen vaikeutuu aikaisemmin opitun vaikutuksesta Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

23. Jos oppiminen on aina tilannesidonnainen, onko mahdollista tehdä teknisiä innovaatioita? • Bereiterin (1997) mukaan uuden tiedon syntymiseen ja innovaatioiden tuottamiseen liittyvän transferin edellytyksenä on abstrakti ajattelu. • ihminen luo symboleilla abstrakteja, formaalisia ja loogisia suhteita asioiden välille. • Abstraktinkin ajattelun oppiminen on kuitenkin kulttuurisidonnaista. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

24. Nykyään suuri osa ihmisten ammateista on symbolianalyyttisia ammatteja (ei ole konkreettista objektia) • Se edellyttää (Bereiterin mukaan): • oppilaita kouluissa ja yliopistoissa valmentaa tiedon tuottamiseen ja käyttöön. • tämän vuoksi tiedonrakentelun tulisi olla keskeisellä sijalla koulutyössä • tarkoittaa toimintaa, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa. • Se voi olla teorian, hypoteesin, selityksen, argumentin, ongelman ja sen ratkaisun, selostuksen tai kuvauksen muotoilemista Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

25. Se on sosiaalinen toiminta. • Tällä rakenteella oppilaat ja opiskelijat koulutuksessa tuottavat itselleen uutta tietoa. • Tällä tavalla tiedonrakentelu on situationaalista oppimista, jonka transfer-arvo on kuitenkin suuri • Bereiter (1997) esittääkin, että tilannesidonnaisuutta voitaisiin ajatella eräänlaisena jatkumona, jonka ääripäitä ei kuitenkaan koskaan todellisuudessa saavutettaisi. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

26. Koulutyöskentelyssä oppilaiden erilaiset tavoitteet näyttävät sijoittuvan eri kohtiin jatkumolla. Opiskelijoilla voi olla esimerkiksi kolmentyyppisiä tavoitteita: • Tehtävän suorittamisen tavoite. Opiskelijan päämääränä on vain tehdä opettajan määräävät tehtävät. Tämä tavoite on kaikkein tilannesidonnaisin. • Opetuksellinen tavoite. Opiskelija pyrkii oppimaan asiat, joita tehtävien kautta on tarkoitus oppia. • Tiedonrakentamisen tavoite. Opiskelijalla on pitkäjänteinen pyrkimys tiedon konstruointiin. Tämä tavoite on kaikkein löyhemmin yhteydessä välittömään tilanteeseen. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen

27. Voiko oppimisen tilannesidonnaisuutta ylittää? • Oppiminen tilannesidonnaisuutta ei siis voi kokonaan ylittää, mutta tiedonrakentamisen tavoitteisiin panostamalla sitä voitaisiin ainakin lieventää. Olga Ovchinnikova ja Valentina Pesonen