Elokuva ja todellisuuden hahmottaminen, 2

1. Elokuva ja todellisuuden hahmottaminen, 2 Uudemman elokuvateorian paradigmataistelut Elokuvakokemuksen tasot

2. Konventionalismi ja realismi • Konventionalismi: Tietomme maailmasta perustuvat tiettyihin konventionaalisiin, tietyn sosiaalisen prosessin myötä syntyneisiin, periaatteessa aina mielivaltaisiin symbolisiin järjestelmiin. Kulttuuri määrää havainnon ja ymmärryksen rajat. • Realismi: Maailman hahmottamisen perusta on havaintoapparaatissamme ja kognitiivisissa peruskyvyissä, jotka ohjaavat merkityksenmuodostusta ja määrittävät havainnon ja ymmärryksen rajat.

3. ekologinen teoria havaitsemisesta kognitivistinen teoria elokuvan seuraamisesta uusformalistinen teoria elokuvakerronnasta historiallinen poetiikka semioottinen teoria merkityksenmuodostuksesta psykoanalyyttinen teoria elokuvan tarjoamista nautinnoista uusmarxilainen teoria valtasuhteista ideologiakriittinen tekstianalyysi Kognitivismi vs. Screen-teoria

4. luonnontieteellinen realismi empirian korostaminen kognitiivinen psykologia ekologinen näkemys havaitsemisesta ja primäärien merkitysten hahmottamisesta psykologinen konstruktivismi klassiseen tyyliin kuuluvien elokuvallisten keinojen selittäminen analogioilla todellisen maailman havaitsemisen kanssa elokuvallisten ominaisuuksien analyysi arvovapaa tekstikeskeisyys konventionalismi teoriakeskeisyys psykoanalyysi semioottinen näkemys havaitsemisesta ja primäärien merkitysten hahmottamisesta sosiaalinen konstruktivismi kaikkien keinojen historiallisesti määräytyneen konventio-sidonnaisuuden korostaminen sisällön ja merkitysten tulkitseminen ideologikriittinen reseptiotutkimus Kognitivismi vs. Screen-teoria: sisällöt

5. Humanistisen tutkimuksen eroja luonnontieteelliseen nähden (I) • Tutkimuksellisten lähtökohtien ja kysymyksenasettelujen moninaisuus, siitä juontuva moniparadigmaisuus sekä pakko usein turvautua oletukseen jonkin lähteen luotettavuudesta. • Subjektiviteettiin pureutuvaan tutkimukseen kutakuinkin väistämättä liittyvä osittainen sumeus, joka on seurausta tutkimuskohteen monien keskeisten parametrien heikosta mitattavuudesta.

6. Humanistisen tutkimuksen eroja luonnontieteelliseen nähden (II) • Monia ihmiselle kulttuurisena olentona keskeisen tärkeitä asiakokonaisuuksia ei voi palauttaa verifioitavissa oleviin väittämiin eivätkä argumentaation linkit useinkaan voi olla sitovia. • Edellisestä seuraava argumentaatiorakenteiden verraten vahva nojautuminen yleistyksiin, analogioihin, vertauksiin ja esimerkkeihin samoin kuin arvoihin ja asenteisiin. • Monet kiinnostavat ja keskeiset kulttuuriset ilmiöt eivät avaudu ainakaan tyhjentävästi reduktiiviselle analyysille, olivat reduktion lähtökohdat sitten biologiassa tai kognitivismissa, psykoanalyysissä tai sosiologiassa.

7. Kohti poikkitieteellisiä synteesejä Oppialojen tyypillinen jakautuminen humanistiset aineet / sosiologia taiteiden tutkimus / kulttuurintutkimus elokuvatutkimus / mediatutkimus

8. Komplementaarisia lähestymistapoja • naturalistinen ja normatiivinen • kognitivismi ja fenomenologia • semiotiikka ja ekologinen elokuvateoria • poetiikka ja hermeneutiikka • formaali analyysi ja tulkitseminen • taiteiden tutkimus ja kulttuurintutkimus • tekstikeskeiset ja reseptiokeskeiset lähestymistavat

9. Olemisen tasot (Rauhala) • Olemisen neljä tasoa • Materiaalinen • Biologinen • Psyykkinen • Henkinen • Alempi taso ehdollistaa mutta ei determinoi ylempää • Ylemmän tason kuvaukset eivät ole tyhjentävästi palautettavissa alempaan tasoon.

10. Henkinen ihmisessä (Lauri Rauhala) • Vain ihmistajunnassa olemassaolon järjellisyys voi saavuttaa tiedostavuuden asteen. Tälle itsestään tietoiseksi tulevalle ja merkityksiä kokevalle järjellisyydelle tulisi myös – eräin jatkossa esiin tulevin lisäyksin – varata nimitys henki p. 57. • Henkisellä tajunnan tasolla ihminen voi etääntyä oman psyykkisen peruskokemuksensa mukana olemisen tilasta ja tehdä siitä asian asioiden joukossa. Henkinen voi siten tarkastella ja analysoida myös oman tajunnan sisällä psyykkistä ja käsitteellistää sen kokemusaineksia. s. 65 • Henkinen toimii ihmispersoonassa tietävänä ylärakenteena, arvottavana ja tietoisesti vastuullisena ohjaajana. s. 66 • Henkiseen kuuluvat intuitio, pyhyyden kokemus, kauneuden lumo ja monien arvotunteiden kokeminen s. 71 • Samalla kun henkinen on ihmispersoonan toiminnallinen 'osa', se myös transsendoi eli ylittää tämän reaalisen olemassaolon. s. 76.

11. Elokuvakokemuksen tasot • Biologinen (havaintoapparaattimme) • Fenomenologinen (AV-representaation mieltäminen) • Semioottinen & narratiivinen (merkitysten konsturoituminen kertovan mimesiksen kautta) • Sosiaalinen & psyykkinen (edellisen symptomaattiset ulottuvuudet) • Hermeneuttinen / henkinen (merkitykselliseksi kokeminen)