IK NTYMISEN TEOREETTISET L HT KOHDAT

1. IK��NTYMISEN TEOREETTISET L�HT�KOHDAT

2. Ik��ntyminen sosiaalisena ongelmana (1) Ik��ntymist� sosiaalisena ongelmana voidaan l�hesty� subjektiivisesta tai yhteiskunnan objektiivisesta n�kemyksest� k�sin. Thanen (1983) mukaan ik��ntyminen sosiaalisena ongelmana liittyy keskeisesti: lis��ntyneeseen tietoisuuteen ik��ntymiseen liittyv�st� taloudellisista ongelmista ik��ntyneiden vaikeuteen sijoittua ty�markkinoilla (ik�saneeraukset) ik��ntyneiden keskittymiseen tietyille maantieteellisille alueille (el�k�ityv� maaseutu)

3. Ik��ntyminen sosiaalisena ongelmana (2) Ik��ntyminen sosiaalisena ongelmana ja palvelut McIntyre (1977) l�hestyy ik��ntymist� sosiaalisena ongelmana sek� humanitaarisesta ett� organisatorisesta perspektiivist�. Humanitaarinen n�kemys on kiinnostunut yksil�st� itsest��n ja pyrkii tarjoamaan palveluja yksil�n tarpeet huomioiden. Keskeisi� tutkimuskohteina ovat mm. sairastavuuteen, el�m�nlaatuun, ihmissuhteisiin, palvelujen k�ytt��n, el�kkeisiin ja ty�tt�myyteen liittyv�t tutkimukset. Organisatorinen l�hestymistapa on puolestaan kiinnostunut ik��ntymisen ongelmasta koko populaation n�k�kulmasta ja pyrkii l�yt�m��n siihen ratkaisun koko yhteiskuntaa koskevana ongelmana.

4. Irtaantumisteoria (1) Irtaantumisteoria on yksi varhaisimmista gerontologisista teorioista. Irtaantumisteoriassa vanheneminen n�hd��n kuolemaan valmistautumisena, yhteis�st� ja yst�vist� irtautumisena. Cummingin ja Henryn (1961) mukaan irtaantumisteoria merkitsee kolmea yksil�kohtaista menetyst�: roolien menetys, esim. ty�roolin tai perheroolin menetys sosiaalisten kontaktien ja ihmissuhteiden rajoittuneisuus sosiaalisten arvojen ja yhteenkuuluvuuden supistuminen El�m�nkaaren rajallisuus tekee irtaantumisen v�ist�m�tt�m�ksi. Kuolema merkitsee lopullista irtaantumista el�m�st�. Irtaantuminen ei kuitenkaan liity vain el�m�n loppuvaiheeseen, vaan irtaantumista tapahtuu l�pi el�m�n. Irtaantuminen voi merkit� yksil�tasolla vapautumista, esimerkiksi ty�el�m�n tuomien paineiden v�heneminen antaa ik��ntyneelle mahdollisuuden uusiin rooleihin. Irtaantumisen kautta voi siis synty� my�s uutta, esimerkiksi uusi harrastus tai viiteryhm�.

5. Irtaantumisteoria (2) Yksil�n el�m�nhistoria ja �tilanne sek� fysiologia ja persoonallisuus vaikuttavat siihen, miten yksil� suhtautuu irtaantumiseen. Irtaantumista tapahtuu sek� yksil�n ett� yhteiskunnan tasoilla. Yksil�n ja yhteiskunnan vet�ytyminen toisistaan eroon on v�ist�m�t�nt� ja onnistuneen vanhenemisen kannalta v�ltt�m�t�nt�. Irtaantuminen hy�dynt�� sek� yksil�� ett� yhteiskuntaa: yksil� vapautuu kilpailusta, tuottavuudesta ja erilaisista yhteiskunnan aiheuttamista paineista yhteiskunta saa uutta ja energist� voimaa yhteiskunnan rattaisiin Irtaantumisteoria hyv�ksyy ik��ntyneiden ihmisten passivoitumisen ja otteen kirpoamisen luonnollisena tapahtumana. Vanhuus n�hd��n olotilana, jota leimaa avuttomuus, riippuvuus ja autonomian menetys.

6. Irtaantumisteoria (3) Irtaantumisteoria ja palvelut, ks. Rintala (1999) Ik��ntyneiden osalta terveydenhuollon palvelut painottuvat akuuttien sairauksien hoitoon. Koska vanhuutta ei voida parantaa, laajojen sairaanhoidollisten palvelujen tarjoaminen vanhuksille ei ole kannattavaa. Irtaantumisteoria vahvistaa hoitomalleja, jotka edist�v�t passiivista mukautumista ja alistumista toisten autettavaksi. Vanhukset �eristet��n� piiloon yhteiskunnasta. vanhuksille rakennetut instituutiot erist�v�t monesti ik��ntyneet yhteiskunnan toiminnasta el�kej�rjestelm� erottelee ik��ntyneet muista ik�ryhmist� Irtaantumisteoria ei luo perustaa ehk�isev�lle ja yksil�n el�m�ntilannetta tukeville palveluille.

7. Aktiivisuusteoria (1) Aktiivisuusteoriaa voidaan pit�� vastakohtana irtaantumisteorialle (Havighurst 1963; Longono & Kart 1982). Normaali ja edistyksellinen el�m� tulee s�ilytt�� mahdollisimman pitk��n keski-i�n kaltaisena ja ik��ntyneiden el�m�n tulisi poiketa mahdollisimman v�h�n ty�ik�vaiheen el�m�st�. Positiivinen k�sitys ik��ntymisest�: ik��ntynyt henkil� n�hd��n kokonaisvaltaisena, omatoimisena yhteiskunnan j�senin�. Lemonin, Bengtsonin ja Petersonin (1972) tulosten mukaan moraali/taistelumieli ja el�m�ntyytyv�isyys ovat yhteydess� sosiaaliseen integraatioon ja korkeaan osallisuuteen sosiaalisissa verkostoissa. Toisaalta roolin menett�misell� (esim. leskeys tai el�kkeelle j��minen) on negatiivinen vaikutus el�m�ntyytyv�isyyteen. Aktiivisuusteorian etuna on, ett� se mahdollistaa hyvinvoinnin jakamisen tunnistettavissa oleviin osiin ja erilaisiin ik��ntymist� kuvaaviin ominaisuuksiin. Ei leimaa vanhuutta kuten irtaantumisteoria.

8. Aktiivisuusteoria (2) Aktiivisuusteoria ja palvelut, ks. Rintala (1999) Mahdollistaa avohuollon palvelujen k�ytt�� kotona asumisen edist�j�n�. Yksil�n yhteiskuntaan osallistuminen n�hd��n yht� t�rke�n� niin avo- kuin laitoshoidossakin. Ik��ntyneit� ei integroida v�ltt�m�tt� toimimaan muiden ik�ryhmien kanssa, vaan korostaa aktiivisuutta oman ik�ryhm�n tai sukupolven keskuudessa.

9. Jatkuvuusteoria (1) Sosiologit kehittiv�t jatkuvuusteorian (ks. Atcley 1971, Moody 1976, Victor 1987), jota voidaan pit�� irtaantumis- ja aktiivisuusteorian synteesin�. L�ht�kohtana on, ett� el�m�nkaaren aikana ihminen omaksuu ja oppii uusia k�ytt�ytymistapoja. Yksil�n kokemuksilla on t�rke� rooli ja teht�v� seuraavassa uudessa kehitysvaiheessa. Vanhuus n�hd��n mahdollisuuksia tuovana elinvaiheena (esim. �isopappana� p�iv�kodissa, vierailijana koulussa) ja ik��ntynyt integroituu yhteiskuntaan p��tt�en itse rooleistaan. V�est�ryhm�n� vanhukset ovat hyvin heterogeeninen ryhm�. Jatkuvuusteorian mukaan vanhenemista voidaan hahmottaa tutkimalla biologisten, sosiaalisten ja psykologisten muutosten yhteytt� yksil�n el�m�ntapaan ja k�ytt�ytymiseen.

10. Jatkuvuusteoria (2) Jatkuvuusteoria ja palvelut, ks. Rintala 1999 Korostetaan avohuollonpalveluja. Jatkuvuusteoria suosii erilaisia hoito- ja palvelumalleja, joissa vanhusten tarpeet ovat suunnittelun ja kohdentamisen l�ht�kohtina. Palveluilla pyrit��n turvaamaan ik��ntyneen yhteiskunnallinen osallistuminen. Keskeisi� ty�muotoja ovat ennaltaehk�isy, kuntoutus ja erilaiset toimintakyky� edist�v�t menetelm�t. Esimerkiksi liikuntakyvyt�n vanhus voidaan n�hd� monen muun kuin fyysisen aktiviteetin suhteen kykenev�n� toimijana ja yhteiskuntaan integroitavana osallistujana. Viimeaikoina jopa vanhusten fyysinen aktiviteetti on n�hty uudessa valossa, vrt. ik��ntyneiden voimailuohjelmat.

11. Kehitysteoria Kehitysteorian l�ht�kohtana ovat psykologiset intressit (Freud, B�hler, Jung & Erikson). Erik. H. Erikson (1959, 1962, 1982, 1986) on jakanut el�m�n kahdeksaan jaksoon. El�m�n alkuvaiheessa keskeist� on perusluottamuksen kehitys, keskivaiheessa eheyden etsint� ja generatiivisuus eli seuraavan sukupolven kasvuedellytysten turvaaminen. Vanhuus puolestaan on k��ntymist� jo elettyyn el�m��n p�in. Tiedostamalla oman el�m�n rajallisuuden ja kuoleman, vanhuus tarjoaa mahdollisuuden persoonallisuuden eheyteen tai p�invastaisesti tietoisuus voi sys�t� ihmisen ep�toivoon ja kuoleman pelkoon. Kehitysteorioiden perusteella ik��ntyminen voidaan n�hd�: 1) summaamisen aikana 2) sopeutumisen aikana 3) luopumisen aikana Ik��ntyminen on haaste, joka antaa uusia mahdollisuuksia.

12. Symbolinen interaktionismi Yksil�n toimintaa aktivoivat sek� symboliset ett� aineelliset/fyysiset stimulantit (Mead 1934). Bergerin & Luckmanin (1967) mukaan yksil�t kokevat yhteiskunnan sek� objektiivisena ett� subjektiivisena todellisuutena. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on mukana sek� toimijoita (actor) ett� reaktoreita (reactor). Kommunikoinnin symbolit opitaan mm. kulttuuriarvojen ja k�ytt�ytymismallit muiden ihmisten kautta. Yksil�n realiteetti muodostuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa eli ns. sosiaalisessa maailmassa. Ik��ntyminen n�hd��n yksil�n ja h�nen sosiaalisen ymp�rist�ns� v�lisen suhteen/luonteen kautta. Ik��ntyneet itse muodostavat oman sosiaalisen todellisuutensa - ik��ntyminen on yksil�tason ilmi�. Ik��ntyminen on dynaaminen prosessi, joka on avoin sek� rakenteellisille ett� normatiivisille asiayhteyksille, mutta my�s yksil�n kyvyille (capacities and perceptions). Ik��ntyminen �neuvotellaan� yh� uudelleen vuorovaikutustilanteessa valikoituja valintoja tehden.

13. Sosiaalisen vaihdon teoria Vastaa siihen, miksi ihmiset k�ytt�ytyv�t kussakin tilanteessa niin kuin k�ytt�ytyv�t. K�ytt�ytymiseen vaikuttaa se, miten he kokevat arvostusta, kunnioitusta, hy�dyllisyytt�, jne. (esim. Mauss 1954; Homans 1961; Blau 1964). Simmonsin (1964) mukaan ik��ntyneiden mahdollisuudet vastavuoroisiin ihmissuhteisiin on avain vanhuuden statukseen. Dowdin (1975) mukaan yhteiskunta muodostuu sosiaalisten toimijoiden p��m��rist� ja tavoitteista toimijoiden tavoitteita �peilataan� sosiaalisissa suhteissa toisiin toimijoihin (hintana ovat aika ja vaivann�k�) saavuttaakseen tavoitteensa toimijat ovat valmiita maksamaan siit� toimijat pyrkiv�t minimoimaan kulut ja maksimoimaan hy�dyt vain toiminta, joka on taloudellista voi s�ily� Vanhusten arvostus riippuu yhteiskunnallisista vaihtosuhteista: arvostus on alhainen silloin, kun ik��ntyneill� uskotaan olevan v�h�n annettavaa muille.

14. Luhistumisteoria/sosiaalisen luhistumisen malli Taustalla sosiaalinen interaktionismi (vrt. Berger & Berger 1976) Stigmatisoi vanhuuden. Zusmanin (1966) sosiaalisen taustan syndroomat: yksil�n pit�minen ep�p�tev�n� tai riitt�m�tt�m�n� alakulttuurin k�ytt�ytymisen oppiminen yksil�n identifiointi tiettyyn rooliin T�t� jakoa k�ytt�ess��n Kuypers ja Bengton (1973) p��tyiv�t seuraaviin johtop��t�ksiin: ik��ntyneet ovat herkki� sosiaaliselle luokittelulle leimaaminen luo haavoittuvuutta ja riippuvuutta sek� itsens� leimaamista hy�dytt�m�ksi, riippuvaiseksi ja marginaalikeksi yksil�t, jotka hyv�ksyv�t negatiivisen leiman, k�ytt�ytyv�t my�s sen mukaisesti ja tulevat riippuvaiseksi t�st� positiosta, menett�en riippumattomuutensa lopulta yksil� hyv�ksyy itsens� riitt�m�tt�m�n� (a vicious circle).

15. Vanhukset v�hemmist�n� ja alakulttuuriteoria Ik��ntyneiden tarkastelu v�hemmist�ryhm�n� viittaa ik��ntyneiden marginaaliin asemaan, ei niink��n heid�n m��r��ns�. Breen (1960) n�ki alakulttuuriteorian ilment�v�n vanhuuteen yhdistett�vi� tekij�it�, kuten alhaista toimeentuloa, ep�tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja heikompaa statusta. Rose & Peterson (1965) mukaan vanhukset muodostavat kesken��n muusta yhteiskunnasta erillisen alakulttuurin, jota ilment�� keskin�iset yhten�iset ongelma-alueet, yhtenev�t kiinnostuksen kohteet, huolenaiheet sek� eksklusiivinen asema niin formaalisesti kuin informaalisesti. Palmore & Whittington (1971) mukaan t�m� teoria indikoi ik��ntymist� negatiivisena ja diskriminoivana stereotypiana. Alakulttuuriteoria on saanut osakseen paljon vasta-argumentointia, esim. kaikki ik��ntyneet eiv�t ole k�yhi� (Walker 1980) ja lis�ksi ik��ntyneiden joukko on varsin heterogeeninen.

16. Ik�kerrostumateoria Ik�kerrostumateoria on kiinnostunut kronologisesta ik��ntymisest� (Riley 1971; Riley ym. 1972). Peruskysymyksi� ovat: i�n merkitys ja ik�ryhmien asema sosiaalisissa konteksteissa yksil�n kokemusten muutos el�m�nkulun aikana yksil�iden rooleja m��ritt�v�t/allokoivat tekij�t Ik�kerrostumateorian elementtej� ovat rakenne ja prosessi. Ik�kerrostumateoria ilment�� ehdottomuutta, universaalisuutta ja kumoutumattomuutta. Ik� on vain yksi muuttuja yksil�n toimiessa osana yhteiskuntaa. Se tarjoaa mahdollisuuden ik��ntymisen makrotarkasteluun. Ik��ntyneen sosiaaliset roolit vaihtelevat 1) laadultaan (teht�v�- ja emootioroolit) 2) tarjonnaltaan (esim. raha, emotionaalinen tuki tai muu tyydytys) 3) yhteiskunnallisen arvon perusteella (koti�idin tai uranaisen roolit)

17. Yhteenveto (1)L�hde: Christina, R. Viktor (1987) Approaches to the study of ageing. Oldage in Modern Sosiety: a textbook of Social Gerontology.

18. Yhteenveto (2)