Maailman elokuvan historia II

1. Maailman elokuvan historia II Aasian suuret elokuvakulttuurit

2. Japani sodan jälkeen • Elokuvateattereita toiminnassa: 1940: 2500, 1945: 850, 1956: 2500 • Miehitysajan sensuuri kielsi feodalismin, imperialismin ja militarismin ihannoinnin; kannustettiin tekemään rauhaa ja demokratiaa ylistäviä elokuvia • 225 jidaigeki (periodi) elokuvia määrättiin tuhottavaksi, 40 elokuvateollisuuden johtajaa tuomittiin vankeuteen sotarikoksista – vapautettiin 1956 • Amerikkalaisilla elokuvilla on suuri vaikutus nuoriin elokuvantekijöihin • Godzilla (1954) ja muut hirviöelokuvat muodostuvat hyvin suosituksi lajityypiksi. • Itsenäinen elokuvatuotanto pääsee käyntiin

3. Japani sodan jälkeen • TADASHI IMAI: Okinawan liljat (1953), • KON ICHIKAWA: Burmalainen harppu (1956), Näyttelijän kosto (1963) • AKIRA KUROSAWA: Rashomon (1950), Idiootti (1951), Seitsemän samuraita (1957) • KENJI MIZOGUCHI: Oharu – naisen tarina (1952), Kalpean kuun tarinoita (1953) • YASUJIRO OZU: Tokio Story (1953), Varhainen kevät (1956), Myöhäinen syksy (1956), Syysiltapäivä (1962) • MASAKI KOBAYASHI: Paljain jaloin läpi helvetin (1959), Seppuku (1962), Kwaidan (1964) • NAGISA OSHIMA: Julma tarina nuoruudesta (1960), Hirttotuomio (1968), Aistien valtakunta (1976)

4. Other popular Japanese genres • Yakuza, a very violent gangster genre emerges toward the end of 1960s • “pinki films” or soft-core pornography, sometimes with a touch of cinematic avant garde as in Tetsuji takechi’s Hakujitsu mu and Kokeimu (both in 1964) function as a training ground for aspiring filmmakers • Anime – tradition reaching back to 1917 - gains tremendous popularity first at home in the 1960s and abroad in the 1980s

5. Intia • Elokuvateattereita 1910 alkaen, lähinnä amerikkalaisia ja englantilaisia elokuvia • Tuotannon käynnistyessä sovitetaan teatteriesityksiä, pian myös mytologisia aiheita • Maassa 12 valtakieltä → välitekstit jopa 4 kielellä, usein myös kertoja • Paljolti musikaalipiirteiden ansiosta äännen tulo tekee elokuvasta massaviihdettä • Realismia melodramaattisessa kontekstissa, esim. alkoholiin sortuminen onnettoman rakkauden takia • Hartauselokuvia (devotional films) • Itsenäistymisen jälkeen kansallinen hindupolitiikka jyrää usein paikallisen tuotannon • Musikaalien vastapainona taide-elokuvaa (n. 10%) • Vasemmisto tuotti radikaalimpaa “paralleelielokuvaa”

6. Intilaisklassikoita • DHUNDIRAJ GOVIND PHALKE: Raja Harischandra (1913) • KANJIBHAI RATHOD: Bhakta Vidur (1921) • P.C. BARUAN: Devdas (1935), Mukti (1937) • V. DAMLEM & S. FATEHLAL: Sant Tukaram (1936) • BIMAL ROY: Do Bigha Zameen (1953) • RAJ KAPOOR: Awara (1951), Shri 420 (1955) • SATYAJIT RAY: Pather Panchali (1955), Aparajito (1957), Apur Sansar (1958) • MRINAL SEN: Bhuvan Some (1969), Interview (1971), Calcutta ’71 (1972)

7. Intialaista elokuvaa innoittaneet tekijät • Ramayana ja Mahabharata • Klassinen intialainen teatteri • Kansanteatteri (kansanomaista jatketta klassiselle teatterille) • 1800-luvun Parsi-teatteri • Hollywood • MTV K. Moti Gokulsingi &Wimal Dissanayake

8. Intialaisen elokuvan nykytila • Vuodesta 1971 asti Intia on ollut maailman suurin (tai ainakin toiseksi suurin) elokuvatuottajamaa – jopa 800-900 elokuvaa vuodessa 12-16 kielellä • Leviävät moniin muihin Aasian ja Afrikan maihin, joissa intialaisperäisiä yhteisöjä – myös Yhdysvaltoihin • Chennaissa Tamil Nadun osavaltiossa: enemmän elokuvia kuin Bollywoodissa? • Marudur Gopalemenon Ramachandran: (M.G.R.): veijarihahmosta pääministeriksi • Seuraaja. Myös elokuvatähtenä aloittanut suojatti Jayalalitha Jayaram

9. Uudempaa intialaista elokuvaa • PRAKASH JHA: The Death Sentence: Mrityu Dand (1997) • ANESS BAZMEE: Pyaar To Hona Hi Tha (1998) • SANJAY LEELA BHANSALI: Devdas (2003) • MIRA NAIR: Monsoon Wedding (2004)

10. Kiinalainen elokuva ennen sotaa • Elokuvateollisuutta vuodesta1910, 1. elokuva 1905 • Ketjuesityksiä, joissa vuoroon elokuvaa ja laulullisia näyttämöesityksiä • Elokuvia eri katsojaryhmille: hirviötarinoita, dekkareita, perhemelodraamoja, psykologisia luotauksia • Tuottajayhtiöt olivat usein lyhytikäisiä • 1930 luvulla elokuvateollisuuden keskus Shanghaissa: 1. kultakausi • Kommunistit soluttautuivat tärkeimpiin studioihin alkaen tehdä vasemmistolais-liberaaleja elokuvia • Japanin invaasio 1937 pakotti elokuvateollisuuden muuttamaan etelämmäksi Hong Kongiin. Japanilaiset ottivat Shanghain elokuvatuotannon haltuunsa

11. Kiinalaisia elokuvia • HUI XI (tuottaja): Oopiumluolan väärin kohdellut kummitukset (1916?) • MINGXING (tuottajayhtiö): Hedelmämyyjän romanssi (1922) • ZHANG SHICHUAN: Punaisen lootustemppelin polttaminen, osat I-XVIII vuosina 1928-31 • ZHENG JUNLI: Joki joka virtaa itään (1947) • SUN YUN: Wu Xunin elämä (1950) • WU TIANMING: Elämä (1984) • LU XIOYA: Tyttö punaisessa asussa (1984?) • CHEN BEICHEN: Sillan alla (1984?) • ZHANG JUNZHOA: Yksi ja kahdeksan (1984) • CHEN KAIGE: Keltainen maa (1985), Suuri paraati (1985), Kuninkaan lapset (1988), Hyvästit Jalkavaimolle (1993) • ZHANG YIMOU: Punainen pelto (1988), Ju dou (1990), Punainen lyhty (1991)

12. Elokuva Kiinan kansantasavallassa • 40-luvun loppu: kiinalaisen elokuvan 2. kultakausi • Elokuva kansallistetaan ja kollektivisoidaan 1949. Uusia studioita ja Pekingin elokuvakoulu perustetaan. • 1951 ideologisen sekaannuksen välttämiseksi joutuvat elokuvantekijät ja kriitikot uudelleenkoulutukseen ja käsikirjoitukset ennakkosensurointin • Ohjenuoraksi asetetaan sosialistinen realismi 1953-65. • ”satojen kukkien” politiikan aikana 1957 sallitaan yhteiskunnallinen kritiikki • 1958 anti-oikeistolainen suuri harppaus pääaiheeksi. Aiempia elokuvia tuomitaan koska ne esittävät väärin kiinalaisen työläisen, maalaisen tai sotilaan.

13. 1964 monia ohjaajia syytetään reformismista ja heidän elokuvansa leimataan”myrkyllisiksi rikkaruohoiksi.” • 1966 alkaneen kulttuurivallankumouksen aikana elokuvantekijöitä lähetetään maatöihin uudelleen kasvatettavaksi • Lähes kaikki ennen vuotta 1949 tehdyt elokuvat tuhottiin puolueen ja sosialismin vastaisina • Elokuvatuotanto keskeytyi kutakuinkin kokonaan ja jatkui sitten vasta 1970 paikkeilla lähinnä amatöörivoimin. • Kymmenen vallankumousooppera filmatisointia Maon lesken tarkkailun alla

14. 1972 alkanut uusi nousukausi mahdollisti vapautumisen perinteisestä vallankumousrealismista • Deng Xiaopingin johdolla alkoi 1978 suhteellisen liberaali kausi. Virallisesti luokkataistelu säilyy johtoaiheena. • 1980-luvun puolesta välistä alkaen ns. viides sukupolvi alkoi tehdä yksilökeskeisempää elokuvaa ja etsiä uusia ilmaisullisia keinoja • 1985 osa varhempaa kritiikkiä todetaan ”toispuoliseksi, äärimmäiseksi ja väkivaltaiseksi” • Tienamenin tapahtumien jälkeen 1989 kuudes sukupolvi alkoi tehdä kriittistä halppiselokuvaa joidenkin vanhojen mestarien siirtyessä historiallisten suurelokuvien pariin

15. Hong Kong -elokuva • Vahvaa kantoninkielistä elokuvatuotantoa jo 30-luvulla • Sodan aikana tuotanto tyrehtyi kun elokuvan tekijät eivät halunneet olla yhteistyössä japanilaisten kanssa • Sodan jälkeen Shanghaista tulleiden elokuvantekijöiden ansiosta mandariininkielinen elokuva alkoi nousta • Sekä vasemmistolaista että oikeistolaista elokuvaa • Varsinkin Kanton-elokuva pääasiassa massatuotettua toimintaelokuvaa pääasiassa kotiyleisölle – lähes kuolee 1970-luvun alussa. • Mandariinielokuva laatutietoisempaa, kohdeyleisö eri puolille Aasiaa emigroituneet kiinalaiset • Kung fu –elokuva: Bruce Lee ja Jackie Chan

16. Hong Kong: elokuvia • ZHANG CHEN: One-Armed Swords-man (1967) • WEI LO: First Fury (1972) • TSUI HARK: All the Wrong Clues (for the Right Solution) (1981) • JOHN WOO: A Better Tomorrow (1986), Hard Boiled (1992) • WONG KAR WAI: Chungking Express (1994), Happy Together (1997), In the Mood for Love (2000), 2046 (2004)

17. Taiwan • Elokuvanteko alkaa toden teolla vasta 1950-luvulla • Elokuvia Taiwanin murteella ja paikallisista aiheista, tarinoista ja historiasta. Taustalla usein vahva teatterin traditio. • Yhteistuotantoja Hong Kongilaisten ja japanilaisten kanssa → mandariininkielisyys • 1960-luvulla syntyi suuren luokan kaupallinen elokuvateollisuus ja studiojärjestelmä • Valtion kontrolli 1960-luvulla: ”terve realismi” • 1980-luvulta alkaen korkeatasoista taide-elokuvaa. Elokuvia myös Taiwanin kielellä

18. Taiwan: elokuvia • KING HU: Touch of Zen (1971) • HOU HSIAO-HSIEN: A Time to Live and a Time to Die (1985) City of Sadness (1989), Puppet Master (1993), Three Times (2006) • EDWARD YANG: The Terrorizers (1986),A One and a Two (2000) • TSAI MING LIAN: The Hole (2000) • ANG LEE: Eat Drink Man Woman (1994), Crouching Tiger, Hidden Dragon (2000)

19. Etelä Korea • 50- ja 60-luvuilla tehtiin paljon elokuvia • Sensuuri varsinkin poliittisten aiheiden suhteen saattoi olla ankaraa ja mielivaltaista • Poliittista ja taide-elokuvaa 1980-luvulla • Markkinoiden täydellinen avaaminen ulkomaisille elokuville 1985 kova isku kotimaiselle elokuvateollisuudelle • Lisäksi toimintaelokuvaa ja spektaakkelia, sekä kaikkien näiden yhdistelmiä 1990-luvulla • Valtio, elokuvateollisuus ja liikeelämä uudelleen organisoivat rahoituksen, tuotannon ja koulutuksen 1993

20. Uusi etelä-korealainen elokuva • JE-GYU KANG: Shiri (1999) • CHAN-WOOK PARK: Joint Security Area (2000) • KIM KI-DUK: Lintuhäkin majatalo (1998), The Isle – saari (2000), Viisi vuodenaikaa (2003), Rautakolmonen (2004)

21. Elokuva Pohjois Koreassa • Arviot volyymista vaihtelevat suurimmillaan välillä15-80 /v. Mahdollisesti joinakin vuosina vain 1-2/v. • Kim Il Sungin ohje: elokuvantekijöiden tulee olla “ihmissielun insinöörejä”, jotka eivät heijasta todellisuuden ääretöntä moninaisuutta vaan luovat kansakuntaa, joka on uskollinen Suurelle Johtajalle ja sitoutunut hänen käsitykseensä vallankumouksesta • Keskeiset teemat: Korean Sodan kauhut, amerikkalaisten harjoittama sorto, Koreoiden yhdistyminen ja nyky-yhteiskunnan onnellisuus • ”On kuvattava tarkasti vihollisen taantumuksellisuus sekä sen heikkoudet”