Maailman elokuvan historia II

Maailman elokuvan historia II Itä Eurooppa

Itä-Eurooppa sosialismin kaudella • Sosialistiset hallitukset pitäytyvät aluksi stalinistiseen kulttuuripolitiikkaan • 1950-luvun jälkipuoliskolla de-stalinisaatio ja liberalisointi • Uusia rajoituksia eri maissa eri aikoihin • Vähittäistä liberalisointia 1980-luvulla • Sosialismin romahtaminen 1989 • Poliittinen kontrolli ja riskin ottamisen pelko kaikilla tuotannon tasoilla • Monet taiteilijat ovat hyvinkin rohkeita ja joutuvat usein maksamaan siitä

Väistelyn strategioita (Hendrykowski) • Historismi: Kansallinen historia väistämättömänä katastrofina, jota käsitellään allegorisesti tai ironian ja mustan huumorin avulla • Dokumentaatio: Tarinaelokuva sosiaalisen analyysin välineenä • Kirjallisuuteen turvautuminen: Sovitukset klassikoista tai uutuusteoksista • Aesooppinen elokuvailmaisu: Metaforien, symbolien, vihjeiden ja taustatekstien hienovarainen käyttö • Taiteelliset arvot: Tekijän elokuva taiteellisena missiona

Puola sodan jälkeen • Tuotanto kansallistettiin ja organisoitiin Film Polskin alaisuuteen • Łódzin elokuvakoulu 1948 • Film Polskin uudelleenorganisointi 1954 • WANDA JAKUBOWSKA: Ostatni etap (1948) • ALEXANDER FORD: Ulica Graniczna (1948) • JERZY ZARZYCKI: Miasto nieujarzmione (1950)

Suojasää Puolassa • ”Puolalainen koulukunta” Kadr 1956-1963 – Kawalerowitcz, Wajda, Munk • Sosialismia kohtaan tunnetun pettymyksen ilmentäminen • Jopa sotaa voitiin tarkastella muutoin kuin virallisen historiankirjoituksen kannalta – kotiarmeija, sankarillisuuden kyseenalaistaminen • Zbiegniew Cybulski puolalaisena James Deanina

… ja sen loppu • 1960-luvulla uusi elokuva joutui kasvavan poliittisen kritiikin kohteeksi • Vuoden 1964 puoluekokouksessa eräitä elokuvia syytettiin Puolan esittämisestä negatiivisessa valossa • Hyökättiin myös n. 4/5 elokuvaohjaajista kouluttanutta Łódzin elokuvakoulua vastaan • Useat vasta esikoiselokuvansa tehneet loikkasivat länteen

Puolan uusi aalto • JERZY KAWALEROWICZ: Pociag(1959), Matka Joanna od aniołów(1961) • ANDRZEJ MUNK: Eroica (1957), Pasażerka (1962) • ANDRZEJ WAJDA: Pokolenie (1955), Kanal (1957), Popiół i diament (1958) Wszystko na sprzedaż (1968), Człowiek z marmuru (1977), Bez znieczulenia(1978) • ROMAN POLANSKI: Nóz w wodzie(1962) • JERZY SKOLIMOWSKI: Rysopis(1964), Walkover (1965), Bariera(1966)

Elokuvantekijöiden vastaisku • ”Moraalisen ahdistuksen elokuva” 1970-luvun taitteessa • Keskeinen teema moraalisesti herkän ihmisen ahdistus korruptoituneessa ja epärehellisessä yhteiskunnassa • Halveksunta konformisteja ja kyynisiä opportunisteja kohtaan – mutta valtaa pitävien vastustaminen ei myöskään juuri näyttäydy toiminavana vaihtoehtona • Painopiste enemmän subjektiivisessa kokemuksessa kuin yhteiskunnallisessa analyysissä: ihmisten ahdistus kasvaa osittain siitä, että eivät tiedä mitä haluavat.

Sosialismin loppukouristukset • Sotatila voimaan 13.12.1981 • Elokuvan tekijät reagoivat intoutuneesti, mutta aluksi tämä tukahdutetaan • Monet elokuvantekijät mukana Solidaarisuus liikkeessä → vähitellen maailman laajuista huomiota ja myötä ilmaisullista vapautta • 1984 jälkeen monet aiemmin hyllytetyt radikaalit elokuvat pääsevät levitykseen • Elokuvateollisuus on konkurssin partaalla

Kolmas puolalainen elokuva • KRZYSZTOF ZANUSSI: Struktura krysztalu(1969), Barwy ochronne (1977) Rok spokójnego słonca(1984) • KRZYSZTOF KIÉSLOWSKI: Amator (1979) Przypadek (1979) Decalog I-X (1989) • RYSZARD BUGAJSKI: Przesłuchanie (1982) • AGNIESZKA HOLLAND: Aktorzy prowincjonalni (1980), Bittere Ernte (1985), Europa, Europa (1991) • WALERIAN BOROWCZYK: Goto, I’le d’amour (1967), Contes immoraux (1974)

Tšekkoslovakia ennen ja jälkeen sodan • 1930-luvun alussa Prahassa oli Euroopan teknisesti kehittyneimmät elokuvastudiot. • Sodan aikana natsien kontrollissa • Elokuvateollisuuden kansallistaminen ja uudelleenorganisointi 1945 → valtion valvoma sosialistinen realismi • Akateemisten draamataiteiden elokuvaosasto (FAMU) – myös nukkeanimaatiostudio • Erillinen slovakialainen tuotantojärjestelmä 1947

Tshekkiohjaajia ja -elokuvia • GUSTAV MACHATÝ: Kreuzersonata (1926) Erotikon (1929), Ecstase (1932) • JIŘI TRNKA: Špalíček (1947), Sen noci svatojanské (1958)

Kohti Prahan kevättä • Talouden jatkuva huononeminen pakotti sosialistihallituksen uudistuksiin → toivo yhteiskunnan demokratisoitumisesta • Oma uusi aalto ranskalaisten, englantilaisten ja ennen kaikkea puolalaisten innoittamana • Satiirinen ja tyylittelevä yhteiskunnallisiin kysymyksiin pureutuminen • Elokuvien merkitys tietoisuuden kasvattajana ja liberaalin ilmapiirin luojana arvioitu hyvinkin suureksi • Dubčekin "ihmiskasvoisen sosialismin” politiikka päättyy Varsovan liiton suorittamaan miehitykseen • Monet uuden aallon elokuva kielletään ja elokuvateollisuus järjestetään uudelleen

ŠTEFAN UHER: Slnko v sieti (1962) • VERA CHYTILOVA: Strop, Pytel blech(1962), Sedmikrásky (1966), Ovoce stromů rajských jíme (1967) • MILOS FORMAN: Cerný Petr(1963), Lásky jedné plavovlásky(1965), Hoří, má panenko!(1967) • JIRÍ MENZEL: Ostre sledované vlaky(1966) • JAROMIL JIREŠ: Zert (1968) • JASNY, VOJTECH: Všichni dobři rodáci (1968) • KACHYNA, KAREL: Ucho (1970)

Unkari ennen ja jälkeen sodan • Ensimmäinen merkittävä ohjaaja: Mihály Kertész • Lyhytaikaisen kansallistamisen jälkeen elokuvateollisuus ajautui oikeiston haltuun ja toimii sodan aikana yhteistyössä Saksan kanssa • Sodan jälkeen uusi kansallistaminen • Suojasää katkea tuota pikaa kansannousun tukahduttamiseen 1956 → vangitsemisia • Vuoden 1962 armahduksen jälkeen myös elokuva lähtee uuteen nousuun • Kv. menestys antaa ohjaajille liikkumatilaa ja elokuvat toimivat keskustelun herättäjinä

Unkari Sodan jälkeen • GÉZA RADVANY: Valahol Európában(1947) • ZOLTÁN FABRI: Körhinta (1955) Uusi aalto • ANDRÁS KOVÁCS: Nehéz emberek (1964), Hideg napok (1966) • MIKLOS JANCSÓ: Szegénylegények(1965), Csillagosok, katonák(1967), Csend és kiáltás(1968), Fényes szelek (1969), Még kér a nép(1972), Szerelmem, Elektra (1974)

Jugoslavia • Elokuvateollisuus syntyy vasta sodan jälkeen • Vuoteen 1951 mennessä kaikissa kuudessa tasavallassa oli omat keskusstudionsa • Titon Neuvostoliittoon nähden autonomisesta politiikasta johtuen elokuvantekijät nauttivat suhteellisen suuresta vapaudesta • 60-luvulla syntynyt novi film liike kytkeytyi Jugoslavian toiseksi vallankumoukseksi nimitettyyn demokratisointiprosessiin: byrokratiasta vapaata, kokeilevaa ajankohtaisia aiheita käsittelevää elokuvaa

DUŠAN MAKAVEJEV: Čovek nije tica (1966), WR - Misterije organizma(1967) • EMIR KUSTURICA: Otac na sluzbenom putu(1985), Dom za vesanje(1988), Underground (1995)

Neuvostoliitto • Sodan aikana elokuvateollisuus siirrettiin Alma-Ataan Kazahstanissa • Hieman realistisempia sotamoraalinkohotuselokuvia kuin NL elokuva 30-luvulla • Sodan jälkeen puolueen keskuskomitean sihteeri ja Stalinin uskottu mies Andrei Zhdanov laittoi kaikki taiteet tiukkaan kuriin • Elokuvien piti osoittaa Kommunistisen puolueen vaikutus kaikkiin toimintoihin NLssä ja Stalinin henk koht vaikutus kaikkeen keskeiseen päätöksentekoon

Elokuvateollisuuden tuli tuottaa vain mestariteoksia ja niitä saivat ohjata vain "tunnustetut taiteen mestarit" • Stalinin kuoltua 1953 ideologisia kriteerejä löysennettiin mutta Zhdanovia ei arvosteltu ja sosialistinen realismi säilyi ihanteena • Taiteilijat perään kuuluttivat totuutta ja aitoutta keskittyen yksilöihin pikemminkin kuin kollektiiveihin • 1962 Hrushtshev ilmoitti liberalismin taiteissa menneen liian pitkälle • Luovilla ohjaajilla oli kyllä mahdollisuuksia, mutta he kohtasivat monenlaisia esteitä

ELDAR RYAZANOV: Karnevaaliyö (1956) • GRIGORI KOZINTSEV: Hamlet (1964) Kuningas Lear (1972) • SERGEI BONDARTSHUK: Sota ja rauha (1965-67) • MIHAIL KALATOZOV: Kurjet lentävät (1957) • GEORGI DANELIA: Romanssi Moskovassa (1963) • MARLEN HUTSIJEV: Heinäkuun sade (1966) • KIRA MURATOVA: Lyhyitä kohtaamisia (1968), Pitkät jäähyväiset (1971) • ANDREI MIHALKOV-KONTSHALOVSKI: Ensimmäinen opettaja (1965), Asyan onni (1966) • ALEXANDER ASKOLDOV: Komissaari (1967) • ANDREI TARKOVSKI: Ei paluuta (1962), Andrei Rubljov (1969), Solaris (1972), Peili (1975) Stalker (1979) • LARISSA SHEPITKO: Nousu (1977) • ELEM KLIMOV: Agonia (1975), Tule ja katso (1985)

Neuvostoliiton muut osavaltiot • Elokuvateollisuus neuvostotasavalloissa pääsi kunnolla vauhtiin vasta suojasään aikana kun vapauduttiin ”stalinistisesta akateemisuudesta” • Parhaimmillaan vaikutteita kansan- ja kansallisesta kulttuurista – mutta ideologisen konformismin puitteissa • Eri studioita ohjattiin eri lajityyppeihin: Georgiaa komediaan, Azerbaidzania dekkareihin, Keski-Aasian tasavaltoja westerneihin, orientaalisiin eepoksiin ja musiikillisiin melodraamoihin • Elokuvantekijöitä koulutettiin Moskovassa ja nuoret venäläiset ohjasivat Keski-Aasiassa

SERGEI PARADZANOV: Menneitten sukupolvien varjot (1964), Granaattiomenan väri (1969), Legenda Suramin linnoituksesta(1986) • TENGIS ABULADZE: Rukous (1967), Katumus (1984) • OTAR JOSELIANI: Huhtikuu (1961), Putoavat lehdet (1968)

Maailman elokuvan historia II