Sosiaalipedogisen orientaation yhtymäkohtia uskonnonpetukseen

1. Sosiaalipedogisen orientaation yhtymäkohtia uskonnonpetukseen Arto Kallioniemi

2. Taustaa • Sosiaalipedagogiikalla pitkä historia • Sosiaalipedagogiikka on alun perin saksalaisella kielialueella syntynyt käsite. • Käsitteen ensimmäiset käyttäjät olivat Karl Mager (1810–1858) ja Adolp Diesterweg (1790-1866). • käsitteen käyttöön 1800-luvun puolivälissä. • Mager katsoi sosiaalipedagogiikan olevan ensisijaisesti vaihtoehto yksikön kasvatukseen keskittyvälle individuaalipedagogiikalle. • Diesterweg taas korosti sosiaalipedagogiikan läheistä yhteyttä sosiaalipolitiikkaan ja huono-osasten auttamiseen • romaaninen latinalainen sosiaalipedagoginen perinne, joka vaikuttaa erityisesti Espanjassa ja latinalaisessa Amerikassa: keskittynyt erityisesti yhteisöpedagogiikkaan

3. Alan toiminta voimistui erityisesti 1990-luvulla, jolloin koko suomalainen yhteiskunta tarvitsi uudenlaisia lähestymistapoja ja visioita erityisesti kasvatustieteen, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön alueilla • 1990-lukua voidaan pitää alan monipuolisen vahvistumisen vuosikymmenenä (vrt. sosiaalipedagogiikan esiinmarssi ammattikorkeakouluissa, yliopistollisen sosiaali-pedagogiikan voimistuminen, alan tekstien ja kirjallisuuden julkaiseminen, seuran perustaminen)

4. Suomalaisina sosiaalipedagogiikan kehittäjinä ovat Juha Hämäläinen, Leena Kurki ja Leo Nyqvist sekä Kaarina Ranne. • Hämäläinen on tutkinut erityisesti saksalaisen sosiaalipedagogiikan oppihistoriaa ja teoretisoinut alaa • Kurki on taas perehtynyt romaanisen kielialueen sosiaalipedagogiikan erilaisiin ilmenemismuotoihin ja teoreettiseen ajatteluun. Hän käyttää sosiaalipedagogiikka käsitteen rinnalla termiä sosiokulttuurinen innostaminen.

5. Sosiaalipedagogiikan yleiset perustelut • 1. muuttuva suomalainen yhteiskunta • -siirtyminen modernista jälkiteolliseen yhteiskuntaa • elämän näyttäytyminen episodimaisena • voimakas perinteisen perheyhteyden ja sosiaalisten lähiverkkojen hajoaminen • Yksilöitynyt elämänpiiri ja muuttuneet sosiaaliset suhteet

6. Dynaaminen aikakäsitys • Voimakas globalisoituminen • Sosiaalinen syrjäytyminen • Marginalisaatio • Välinpitämättömyys • Fundamentalismin pelko

7. 2. uudella tavalla painottuva ihmiskäsitys • Äärimmäisyyteen asti tapahtuva subjektiivisuuden ja yksilöllisyyden korostaminen • Osallisuus ja vaikuttaminen • Oikeudenmukaisuus ja eettisyys Sosiaalipedagogiikka ennakoi ja kulkee rinnan suomalaisen yhteiskunnan muutosten kanssa ja edistää niiden hallintaan liittyviä henkisiä, tiedollisia ja taidollisia valmiuksia

8. Sosiaalipedagogiikan taustana on aina ollut hyvän elämän arvot ja ideaalit • Tavoitteena on ollut yksilön elämänlaadun ja itseohjautuvuuden parantaminen • Sosiaalipedagogiikka liittyy kahteen yhteiskunnalliseen perustehtävään: yhteiskunnan kiinteyden ja jatkuvuuden edistämiseen • Sosiaalipedagogisessa orientaatiossa korostuvat eettinen pohdinta ja kriittinen itsereflektaatiot

9. Sosiaalipedagogisen ajattelun peruslähtökohtina on edistää • Omatoimisuutta ja yhteisvastuullisuutta • Antaa ihmisille mahdollisuuden toimia, kehittää itseään sekä tehdä mielekkäitä asioita ja kokea itsensä tarpeelliseksi • Mahdollistaa elämänsuunnan ja elämänpolitiikan etsimisen yhdessä toisten kanssa • Näin sosiaalipedagogiikka voi merkittävällä tavalla edistää ihmisten hyvinvointia ja aktiivisuutta • Keskeisenä lähtökohtana on luoda sellaisia sosiaalisia rakenteita, joissa ihmisten yhteiskunnallinen osallisuutensa mahdollistuu ilman marginalisaation leimaa

10. SOSIAALIPEDAGOGINEN ORIENTAATIO • Sosiaalipedagogisella orientaatiolla tarkoitetaan sosiaalipedagogisen ajattelun mukaista suuntautumista. • Sosiaalipedagoginen orientaatio ei ole yksinomaan menetelmällinen lähestymistapa, vaan viitekehys, jonka pohjalta voidaan orientoitua tarkastelemaan sosiaalisia kysymyksiä pedagogisesta näkökulmasta sekä etsiä niihin pedagogisesti mahdollisia ratkaisuja

11. 1. Dialogisuus ihmisten välisissä suhteissa, • 2. Yhteisön kasvupotentiaalin käyttö ja kehittäminen, • 3. Ylisukupolvinen ajattelutapa, • 4. Itseapuun auttaminen, • 5. Kriittisen tietoisuuden herättäminen, • 6. Ihmisenä kasvamisen kokonaisvaltainen tukeminen, • 7. Toiminnallisuus, • 8. Osallistuminen ja • 9. Osallistaminen. • Nämä toimintaperiaatteet muodostavat sosiaalipedagogisen orientaation ytimen. • Näiden lisäksi sosiaalipedagogisessa orientaatiossa korostuvat työntekijän eettinen pohdinta ja kriittinen reflektio

12. Humanistisen kasvatuksen uusi tulo • Terapeuttinen kasvatus • Keskeisiä tehtäviä mm. • 1. ylläpitää ja herättää itsearvostusta ja itsetietoisuutta • 2. käyttää sosiaalista ja emotionaalista älykkyyttä • 3. arvostaa kasvavien omia näkökulmia ja antaa heille vastuullisuutta auttamalla heitä huolehtimaan itsestään

13. Kolme tavoitetta kasvatuksessa • Pyrkimys parhaaseen ja korkeampaan elämään kunkin kohdalla kolmella elämänalueella • 1. kehittyä yksilönä täyteen mittaansa • 2. kehittyä osallistuvana ja vastuullisena kansalaisena • 3. kehittyä ihmisinä, joiden elämä rikastuu ja täydellistyy aktiivisessa yhteydessä inhimillisen kulttuurin kollektiivisiin saavutuksiin • Nämä sopivat hyvin sosiaalipedagogisen otteen tavoitteiksi monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa

14. Uskonnonopetus ja sosiaalipedagogiikka • uskonnonopetus tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia sosiaalipedagogisen orientaation soveltamiseen. • dialogisuus. Uskonnonopetus on aina yhteisöllinen interaktiivinen prosessi, joka mahdollistaa dialogisuuden • yhteisön kasvupotentiaalisuuden tukeminen. Uskonnonopetuksessa tulisi aina käyttää yhteisön kasvupotentiaalia. • Uskonnonopetus on yhteisesti kuljettu matka

15. 3.Ylisukupolvinen ajattelutapa: uskonnonopetuksessa oppilaalle mahdollisuus sijoittaa itsensä historialliseen jatkumoon, minä uskonnollis-katsomuksellisessa traditiossa (oma identiteettityö) • 4. Itseapuun auttaminen: uskonnonopetuksessa tavoitteena aktiivisten kansalaisten kasvattaminen • 5. Kriittisen tietoisuuden herättäminen; uskonnonopetuksessa kriittinen reflektio tärkeä uskonnollisten ja katsomuksellisten kysymysten alueella

16. 6. Ihmisenä kasvamisen kokonaisvaltainen tukeminen: uskonnossa kouluaineena mukana kaikki ihmisenä olemisen osa-alueet (kognitiot, emootiot, sosiaalisuus) Oppiaine keskittyy erityisesti mielekkyyden ja merkityksen tarkasteluihin • 7. Toiminnallisuus: oppiaineen opetuksessa korostetaan toiminnallista otetta (vrt. yhteiskunnallisen vaikuttamisen projektit) • 8. Osallistuminen: oppiaine tähtää oppilaiden osallistumispotentiaalisuuden kasvattamiseen • 9. Osallistaminen: aktiivisuus passiivisuuden sijaan • KOHTI EMPOWERMENTIA= VOIMAANTUMISTA