Opintojen aikana hankitut tiedot ja taidot

1. Opintojen aikana hankitut tiedot ja taidot Työelämää ja opintoja -iltapäivä Työelämää ja opintoja –iltapäivä Leena Ahrio 31.08.2010

2. Mihin opiskelijat tulevat, kun he tulevat yliopistoon? Useimmat opiskelijat suuntaavat yliopistoon enemmän tai vähemmän itsestään selvästi oman mielenkiintonsa perusteella (Ahrio 1998, Ahrio ja Vallo 2007, Ahola 1995, Vuorinen 2003, 2005) Opiskelupaikan valinta sekä kuvitelmat yliopisto-opiskelusta perustuvat melko hatariin mielikuviin. Nuoret tulevat usein yliopistokoulutukseen – ”koulutususkon” saattelemina (Ahola 1995) – yliopisto on valtatie hyvään tulevaisuuteen / työuraan. Aikuisopiskelijoilla on enemmän odotuksia on erityisesti ’korkeimmasta opetuksesta’ ja yliopistosta väylänä rakentaa omaa uraa. Myös ”akateeminen vapaus” sisältyy monen mielikuvaa yliopisto-opiskelusta. (Ahrio 1997, Ahrio ja Holttinen 1998; Ahrio 2000; Bourdieu & Passeron 1979; Ylijoki 1994, 1998) Vapaus on akateemisen maailman perusarvo, johon yliopiston sisällä sitoudutaan ja jonka kautta erottaudutaan muista yhteisöistä (Ylijoki 1998). Akateemisella vapaudella on kääntöpuolensa: vapauden ja vastuun dilemma. Opiskelijan tulee kiinnittyä akateemiseen vapauteen ja elää sen kanssa. Usein opintojen parhaat ja huonoimmat puolet liittyvät akateemiseen vapauteen.

3. Opiskelijakyselyt osana laadunvarmistusta • Yliopiston opiskelijakyselyitä tehty sähköisinä (e-lomake) vuodesta 2004 opinto- ja kansainvälisten asian osastolla • Lähetetään säännönmukaisesti kaikille 2., 3., ja 5. –vuoden opiskelijoille. Vastausaktiivisuus noin 40 % • Taustatiedot opiskelijatietojärjestelmästä (oppiaine, laitos, tdk, ikä, sukupuoli, yo-vuosi, aiemmat tutkinnot, opintopistemäärä jne.) • http://www.uta.fi/opiskelu/kyselyt/ • Tämänkertainen aineisto: mitä yliopistossa oppii ja mitä koulutus antaa (5/2006 ja 2008, N=682) • Lisäksi ja lopuksi: mitä opiskelijat tekisivät toisin, jos voisivat valita uudelleen (2., 3. 5. vuoden opiskelijat, N=2580) • Pääsääntöisesti omaan koulutukseen ollaan tyytyväisiä. Opiskelijat kokevat saaneensa hyviä mahdollisuuksia toimia työelämässä valmistumisen jälkeen. Peilaan yliopisto-opiskelijoiden odotuksia siihen, mitä opiskelijat kokevat koulutuksen antaneen sekä siihen, miten he valintojaan muuttaisivat.

4. Viidennen vuoden opiskelijoiden näkemyksiä siitä, mitä yliopistossa oppii (N=615)

5. Akateemista oppia: teoriaa ja tutkimusta, yleissivistystä ja omaa alaa • Reilut puolet kertoo saavansa yliopisto-opinnoista ”akateemista oppia”: Akateemisuutta on teoreettisuus, tutkimuksellisuus, yleissivistys ja laaja-alainen näkemys asioista. • Osan mielestä ”akateeminen oppi” onkin se, mitä yliopiston kuuluu tarjota, muut asiat opitaan muualla. Tämän näkemyksen mukaisesti työelämätaidot opitaan työelämässä. • Yliopistossa saa monenlaisia teoreettisia valmiuksia eri alojen asiantuntijoiksi, siis nimenomaan teoreettiset tiedot hankitaan yliopistossa ja käytännön tiedot työelämässä. • Osa taas katsoo kyynisesti opintojen olevan pelkkää teoriaa, jolla ei ole mitään tekemistä käytännön kanssa. • oppii asioita teoriassa, käytäntö onkin sitten aivan eri asia • Akateeminen oppi ei kuitenkaan aina ole irrallaan muusta maailmasta, se on yliopistollisen koulutuksen erityispiirre, sen vahvuus. • Teoreettisen viitekehyksen, jota kykenee soveltamaan työelämässään ja jonka avulla ymmärtää yhteiskunnan ilmiöitä paremmin. • …kertyy mahtavan laaja yleissivistys (huomaan eron itseni ja amk-opiskelijoiden välillä, vaikkei yleistää voikaan).

6. Ajattelun taitoja: analyyttisyyttä, kriittisyyttä, useita näkökulmia • Puolet opiskelijoista kertoo ylipisto-opintojen opettavan ”ajattelun taitoja”. ” Ajattelun taitoihin” sisältyvät muun muassa analyyttisyys, kriittisyys, jäsentämiskyky sekä laaja-alainen näkökulma asioihin. • Kriittistä ajattelua, perustelujen vaatimista. Kyllähän myös sisältöjä, mutta sisällöt ovat muuttuvaisia, joten pääpaino on oman ajattelun edistämisessä. • Oppii jäsentelemään ajatuksia kirjoittamalla, ymmärtää että asioissa on monia ristiriitaisia puolia, oppii viittaamaan lähteisiin ja olemaan analyyttinen ja lähdekriittinen. • Ajattelun taitoihin kuuluu myös se, ettei vain yhtä tapaa ajatella ole. Näin ajatukset ja näkökulmat on myös osattava perustella. Lisäksi asioista voi ajatella uudella tapaa ja kyseenalaistaa totunnaisuuksia.. • Kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä, etsimään tietoa ja vastauksia, analyyttista ajattelua. • Ajattelun valmiuksiin kuuluu myös se, että osaa kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä sekä osaa pyytää perusteluja tai esittää niitä itse.

7. Käytännön (työ) taitoja: tiedonhankintaa, ryhmätyötaitoja, esitystaitoja • Puolet katsoo oppineensa yliopistossa opiskelun tai työn kannalta hyödyllisiä ”käytännön taitoja”: taitoja toimia yliopistossa ja jopa alan töissä. • Aineiston hankinta, tiedon hankintaa, ryhmätyöt, kirjoittamiseen liittyvät asiat, pohjatiedon saaminen. Siis sellaisia asioita mitä tarvitsee tulevaisuudessa työssä kuin työssä. • Minä ainakin opin lääkärin ammattia • Hyvien työelämätaitojen ohella on mahdollista oppia saamaan opintosuorituksia oppimatta. Selviytymiskeinoina voidaan opetella tulkitsemaan tentaattorien toiveita tai esittämään näennäisakateemisuutta. Lukemaan pintapuolisesti tenttiin, että saa opintoviikot. • Lukemaan kirjoja nopeasti muistamatta niistä seuraavalla viikolla enää mitään. • Käytännön taidoilla on usein lukuisia sovellusmahdollisuuksia, myös tulevassa (työ)elämässä. Vaikka tenttiin lukeminen saattaakin turhauttaa, eikä työelämässä useinkaan järjestetä tenttejä, on tenttiin luvun ohessa mahdollista oppia tulevat maisterin taidot – suurien tietomäärien omaksuminen sekä tiedon jäsentäminen ja esittäminen sekä niiden pohjalta toimiminen. • Erottamaan tietotulvasta tärkeät ja oleelliset jutut (kun luettavaa tentteihin on valtavasti->opittava lukemaan 'valikoivasti')

8. Elämäntaitoja: itsekuria, itsetuntemusta, vastuun kantoa • Noin 40 prosenttia kertoo monenmoisista taidoista, joita voi hyödyntää elämässä laajemminkin. Yhtäältä on kyse ihmissuhdetaidoista ja itsetuntemuksesta, toisaalta organisointitaidosta ja ajanhallinnasta, mutta myös kokonaisvaltaisemmin oman elämän ”aikuisesta” hallinnasta: kyvystä kantaa vastuuta ja tehdä päätöksiä sekä ottaa muut ihmiset huomioon. • järjestelmässlisyyttä, ajankäytön hallintaa, asettamaan pitkän tähtäimen tavoitteita, itsekuria • Itsehillintää, suunnitelmallisuutta … Ryhmässä toimimista. Sopeutumista vallitseviin olosuhteisiin. • Ottamaan vastuuta omasta elämästä ja omista valinnoistaan • Suurin kiitos elämänhallintataitojen oppimisesta annetaan yliopisto-opiskelujen luonteelle. Opiskelut edellyttävät pääsääntöisesti itsenäisyyttä ja vastuuta omien opintojen edistämisestä. Kun muut eivät huolehdi opintojen etenemisestä – se on itse tehtävä, samalla oppii huolehtimaan myös muista asioistaan aikuisen tavoin. • Ajanhallintaa! Kaikkein eniten oppii siitä, kun yrittää setviä omia aikatauluja ja opiskelusuunnitelmia. • Toisaalta kuten muutkaan taidot, kaikki elämäntaidot eivät ole kovin ylpeyttä herättäviä: tavoitteena ei aina ole oppia vaan selvitä tai suorittaa. • Menemään siitä missä aita on matalin, kiertämään vastuuta, puhumaan itsensä kursseista läpi.

9. Rajattomat oppimismahdollisuudet? • Näyttää siltä, että yliopistossa oppii vaikka mitä, ja vielä enemmän, jos tahtoo. Oman alan tietämyksen lisäksi. • Akateemisia – osin teoreettisia tai puisevia – tietoja on mahdollista soveltaa käytäntöön, kun osaa ajatella: tarkastella asioita laaja-alaisesti, jäsentyneesti, kriittisesti ja analyyttisesti. • Yhdistämällä käytännön taidot – tiedonhaun, kirjoittamisvalmiudet, esiintymistekniikan - muihin elämäntaitoihin – itsekuriin ja toisten huomioon ottamiseen – voi menestyä monella elämän saralla. • Miten opiskelijat arvioivat omia työelämävalmiuksiaan ja saamaansa koulutusta, kun sitä heiltä kysytään viisiportaisella asteikolla?

10. Opiskelijoiden näkemyksiä yliopistokoulutuksesta (viides vuosi, N=674, %, 2006, 2008)

11. Mutta mitä mieltä opiskelijat ovat opiskeluaikaisista valinnoistaan?Mitä he tekisivät toisin? Hankkisivat työelämätaitoja? (2,3,5. vuosi N=2580) • Pääosa ei muuttaisi valintojaan: 32 prosenttia jättää kysymykseen vastaamatta. Lisäksi 13 prosenttia ilmoittaa suoraa, ettei muuttaisi suunnitelmiaan jälkiviisaanakaan. • En mitään. Virheistähän olen oppinut. • En kai mitään, koska ainoastaan kokeilemalla löytää itselle sopivimmat sivuaineet. • Meinasin ensin vastata, että keskittyisin enemmän pääaineeseeni ja muutamaan harkittuun sivuaineeseen, mutta eihän se olisi kivaa. Eri aineiden ja kurssien kokeilu on yliopiston suola. • Kolmannes haluaisi olla suunnitelmallisempi ja ahkerampi tai panostaa opintoihin enemmän • Suunnittelisin tarkempaan opintoja enkä jättäisi kirjatenttejä roikkumaan laiskuuden vuoksi. • Opiskelisin enemmän ja juhlisin vähemmän =) • Alle 15 prosenttia vaihtaisi sivuainetta tai koulutusta • Valitsisin alan, jolla saa parempaa palkkaa. =) • En ehkä juuri mitään. Saattaisin yrittää opiskella taloutta tai kuntajuttuja kaiken lisäksi, mutta ne on ehkä niin tylsiä, etten olisi vielä alussa jaksanut niistä kiinnostua, vaikka nyt tiedänkin ne tärkeiksi.

12. Toisen vuoden opiskelijat ovat tyytyväisempiä valintoihinsa kuin myöhemmin opinnoissa. Jälkiviisautta, kokemusta vai erilainen elämäntilanne?

13. Kirjallisuus • AHOLA, S. and NURMI, J., 1995. Kilpahaku korkeakoulutukseen. Turku: Turun yliopisto. • AHRIO, L., 2000. Opiskelijaopinto-ohjaajat uranuurtajina. Uusia opintojen ja uran ohjauksen muotoja Tampereen yliopistossa. Tampere: Tampereen yliopiston opintotoimisto. • AHRIO, L., 1997. Kenen vastuulla? tutkimus pro gradu -tutkielmien ohjaamisesta. Tampere: Tampereen yliopiston opintotoimisto. • AHRIO, L. and HOLTTINEN, J., 1998. Työelämäpalautteella osuvuutta opiskeluun. Tampere: Tampereen yliopiston opintotoimiston tutkimuksia ja selvityksiä 39. • BOURDIEU, P. and PASSERON, J., 1979. The Inheritors : French Students and Their Relation to Culture. Chicago: University of Chicago Press. • VUORINEN, P. and VALKONEN, S., 2005. Ammattikorkeakoulu ja yliopisto yksilöllisten koulutustavoitteiden toteuttajina. Jyväskylä: : Koulutuksen tutkimuslaitos. • YLIJOKI, O., 1994. Yliopisto-opiskelun dilemmat. Kasvatus, 25(1), 46-53. • YLIJOKI, O., 1998. Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. 268 s edn. Tampere: Vastapaino.