Historiantutkimus ja omaelämäkerta: esimerkkitutkijana Carolyn Steedman

1. Historiantutkimus ja omaelämäkerta:esimerkkitutkijanaCarolyn Steedman Historiateorian kysymyksiä Kl. 2014 Helsingin yliopisto Matti Peltonen

2. Kuka Carolyn Steedman? • Sosiaalihistorian professori Warwickin yliopiston historian laitoksella; • Eniten huomioita herättänyt teos on väljästi omaelämäkerrallinen Landscape for a Good Woman (1986); • Toinen läpimurto teoreettinen artikkelikokoelma Dust:The Archive and Cultural History ( 2001, alaotsikko amerikkalaisesta 2002 laitoksesta!); • Aiheita: marginaaliset ammatit (poliisit, sotilaat), lapsuus, omaelämänkerrat, palvelusväki (erit. piiat) 1700-luvun Englannissa

3. Dust (2001) – historiantutkijan vastaus muodikkaaseen ”arkistokuumeeseen” • Lähtökohta Jacques Derrida: Archive Fever: A Freudian Impression (1996) – arkisto tiedon alkuperän hienostelevana nimenä – liian naivia teoriaa Carolyn Steedmanille; • Jules Michelet/Roland Barthes (1954); tutkijan legendaariset ”historialliset migreenit” arkistopölystä; • Identiteettityö ja historian affektiivinen käyttö pohdinnan kohteena myös.

4. ”Pregnant Phoebe”: 1700-palvelijatarkohtalo mikrohistoriana • Master and Servent: Love and Labour in the English Industrial Age [2007]; • Phoebe Beatson, toisaalta pappilan piika ja toistaalta tekstiilityöläinen (kehrääjä kustannusjärjestelmän puitteissa); • Piika saa aviottoman lapsen; isä ei suostu avioliittoon, mutta työnantajakaan ei häädä vaan antaa lopulta lapselle suuren perinnön; • pastori Murgatroydin päiväkirjat ainoa lähde, Phoebe ei osannut kirjoittaa… isä katoaa lähteistä kokonaan…

5. Uusin tutkimus Labours Lost: Domestic Service and the Making of Modern Britain (2009): • Teollistumisen kynnyksellä olevan yhteiskunnan ehkä runsaslukuisin ammattikunnan - (voittopuolisesti naisia) - palvelusväen ”löytäminen”; • Piiat osallistuivat ainakin maaseudulla usein muun työn ohessa myös teolliseen kehruutoimintaan; oli siis muitakin ryhmiä kuin (mies-)kutojat, jotka kärsivät tekstiiliteollisuuden mekanisoitumisesta; • Mikä oli tämän suuren, mutta hyvin fragmentoituneen ryhmän kokemus varhaisesta teollistumisesta? [E. P. Thompson unohti [sivuutti] piiat? Marx piti tuottamattomana työnä! Steedman on (ollut) tuohtunut!]

6. Räväkkä “omaelämänkerta”Landscape for a Good Woman (1986) • 1: omien lapsuudenmuistojen, oman äidin historian ja 1900-luvun alun tekstiiliteollisuuden (äidin perheen tausta Pohjois-Englannissa) taitava yhdistelmä; • 2: tarina konservatiiveja äänestävästä työläisäidistä, joka ei halunnut olla äiti; ”Never have children dear; they ruin your life”. • 3: oma kokemus lähtökohtana työläisäitiydestä ja työläislapsuudesta vallitsevien stereotyyppisten ja romanttisten käsitysten arvostelulle (anti-Hoggard, anti-Seobrook).

7. Lainaus Steedmanin teoksen alusta: “We’d known all our childhood that she was a good mother: she’d told us so: we’d never gone hungry; she went out to work for us; we had warm beds to lie in at night. She had conducted a small but ineffective war against the body’s fate by eating brown bread, by giving up smoking years go. To have cancer was the final unfairness in a life measured out by it. She’d been good; it hadn’t worked.” (Landscape for a Good Woman, s. 1).

8. Teoksen kriittiset kysymykset: • Steedmania kiinnostaa erityisesti se, mitä varhaislapsuudessa poissaoleva isä merkitsee psykoanalyyttisen teorian kannalta: kukaan ei olekaan opettamassa ”patriarkaatin lakia” lapsen herkkyysvaiheessa. Paitsi ehkä äiti. • Työtä voi hyvin verrata teokseen Annette Kuhn: Family Secrets: Acts of Memory and Imagination (2. ed. 2002), jossa kulttuurintutkija kertoo perhealbumin (isän ottamat kuvat kuten kaikissa [?] perheissä, mutta isää ei missään) kautta omia lapsuudenmuistojaan. • Oliko Carolyn Steedman itse (äitinsä kylmyyden) uhri? (Victoria Rosner Feminist Studies 2000:1)

9. Omaelämäkerta ja historia • -jotain historian ja kaunokirjallisuuden välillä; nykyisin suosittua kysyä millaista narratiivin muotoa omaelämäkerta edustaa; • -Steedmanille hedelmällinen lähtökohta tutkimusprojektille (mutta: ei ehkä aina tarvitsekaan kertoa lukijalle?); • -Steedman muistuttaa hätkähdyttävällä tavalla myös pakon edessä kirjoitetuista omaelämäkerroista ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta koko genren muotoutumiseen (Isossa-Britanniassa?).

10. Lapsuus Steedmanin suuri teema ennen 1700-luvun palvelusväen tutkimusta • Strange Dislocations: Childhood and the Idea of Human Interiority, 1780-1930 (1995); • käy läpi 1800-luvun ja 1900-luvun alun keskeisiä kulttuuriteoreettisia keskusteluja,modernista ja identiteetistä ja löytää lapsuuden suuren ja nopeasti muuttuvan merkityksen.

11. Yhteenvetoa: kysyksiä omaelämäkerrallisuudesta (toisille historioitsijoille)… • Kuinka pitkälle yksi elämä riittää (kuinka kauan lukijat jaksavat lukea ”samaa tarinaa”?)? • Onko aina kirjoitettava lähtökohdat näkyviin – silloinkin kun ei niitä itse (olennaisilta osin) edes tiedosta? • Rosnerin artikkelista…