1 / 11

Sodankäynnin muutos ja Euroopan nousu:

Sodankäynnin muutos ja Euroopan nousu:. 1600-luvulla Eurooppa alkoi ottaa johtoasemaa maailmalla Sen kilpailijoista useimmat putosivat kehityksen vauhdista: Venäjä joutui kamppailemaan Turkin, Puolan, Ruotsin ja toisaalta idän paimentolaisten välissä

trevina
Télécharger la présentation

Sodankäynnin muutos ja Euroopan nousu:

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Sodankäynnin muutos ja Euroopan nousu: • 1600-luvulla Eurooppa alkoi ottaa johtoasemaa maailmalla • Sen kilpailijoista useimmat putosivat kehityksen vauhdista: • Venäjä joutui kamppailemaan Turkin, Puolan, Ruotsin ja toisaalta idän paimentolaisten välissä • Ottomaanien Turkki oli laajentunut liikaa ja rappeutunut sisältäpäin • Kiina oli omalla alueellaan saavuttanut tasapainon suhteessa naapureihinsa (esim. Mongolit) • On sanottu, että Länsi-Euroopan menestys ja kehitys johtui suureksi osaksi talouden, teknologian ja hallinnon kehityksestä, mikä taas johtui jatkuvista sodista!

  2. Sodankäynti 1600 – ja 1700 - luvuilla • Yksittäisen sotilaan tulivoima oli melko vähäinen. Siksi taktiikat perustuivat jalkaväen tiiviiseen ryhmitykseen • Samoin viestintäyhteyksien heikkous (lähettien varassa) pakotti keskittämään joukkoja. • Hollannissa oli huomattu ensimmäisenä joukkojen kurinalaisen harjoittamisen merkitys. Sulkeisharjoittelu, ”äksiisi”, opetti miehet liikkumaan, ampumaan ja suorittamaan manöövereita (käännökset riveittäin, yms). Täsmällisesti. Tämä vähensi epäjärjestyksen riskiä taistelukentällä, ja kohotti moraalia. • Psykologia oli erittäin tärkeä tekijä jo tuolloin. Vaati uskomattoman lujia hermoja edetä suorana kävellen tulituksessa aina lähietäisyydelle asti. Paniikki oli pahin vihollinen, se tarttui nopeasti ja saattoi isonkin joukko-osaston kaaokseen. Kaaos ja suin päin pakeneminen merkitsi puolestaan lähes varmaa kuolemaa, sillä vihollisen ratsuväen oli tällöin helppo nitistää pakoon juoksevat sotilaat. • Myös lähitaistelu vaati lujia hermoja, jokaisen oli pystyttävä luottamaan viereiseen toveriinsa, yksin olisi hukassa!

  3. Pultavan taistelun alkuvaihe kesäkuussa 1709. Ruotsi vastaan Venäjä. Tässä vaiheessa voi vielä erottaa eri yksiköt. Pian taistelu on kuitenkin – kuten tavallista – yksittäisten osastojen komentajien käsissä – ja kuningas Kaarle XII voi vain pitää peukkuja…

  4. Taktiikoita: • Muutamia yleisimpiä taktiikoita: • Ruotsalaisilla liikkuva muskettijalkaväki, rynnäkkö ”kylmin asein”, sitten yhteislaukaus lähietäisyydeltä (10 – 30 metriä) ja sitten lähitaistelu. Ratsuväki avusti. Etuna hyvä liikkuvuus ja se, että koko rivistön tuli voitiin keskittää samaan aikaan samaan suuntaan. • Espanjalainen Tercio, neliömuodostelma, jossa musketteja ja keihäitä sekaisin. Keihäsmiehet neliön sivuilla suojaamassa, keskellä muskettimiehet, jotka pystyivät lataamaan aseensa keihäsmiesten suojassa. Tercio oli hyvä puolustuksessa, mutta sen heikkoutena oli kömpelyys. Lisäksi vain osa joukoista pystyi ampumaan yhteen suuntaan. • Lineaaritaktiikka kehitettiin Manner-Euroopassa 1700 – luvulla. Siinä edettiin useissa peräkkäisissä riveissä (yleensä 2-4). Ampuminen ja eteneminen tapahtui riveittäin. Taktiikka vaati paljon miehiä, mutta hyvin koulutetuilla joukoilla sai muodostetuksi ”jyrän”, joka edetessään murskasi vihollisen tulellaan.

  5. Jalkaväki: • Jalkaväki muodostui n. 1000 miehen rykmenteistä (Ruotsissa 1200). Rykmentit jakaantuivat pataljooniin (500), nämä taas komppanioihin (125), ja edelleen korpraalikuntiin tai plutooniin. • Ruotsalaisessa 1600 – luvun komppaniassa oli 72 muskettia ja 54 keihäsmiestä • Univormut olivat kirkkaan värisiä, koska taistelukentällä ruutisavu teki kaikista pian nokikolareita, ja omien erottaminen vihollisista oli vaikeaa. • Yksiköillä oli oma suuri lippu, jonka avulla komentaja saattoi nähdä, missä yksikkö liikkuu. Sitä myös puolustettiin raivoisasti, lipun menettäminen taistelussa oli suuri häpeä – vihollislippujen valtaaminen taas suuri kunnia

  6. Tässä ruotsalainen sotilas ns. karoliiniajalta, eli 1600 - / 1700 – luvulta. Sotilaan musketti oli kalipeeriltaan n. 10-20 milliä ja se oli tehokas n. 100 metrin etäisyydelle. Lähitaistelussa käytettiin pistintä sekä musketin tukkia lyömiseen Sotilaalla saattoi olla myös miekka, puukko tai tikari Univormun sotilas ompeli usein itse, hän sai määrämitan kangasta. Huolto toimi jos toimi, usein ruoka ja hevoset ryöstettiin siviileiltä – jopa omilta siviileiltä Useimmiten sotilas kuoli johonkin tarttuvaan tautiin (pilkkukuume, lavantauti, yms), sillä leirit olivat siivottomia saastapesiä. Taisteluissa kuoli vain murto-osa armeijassa menehtyneistä.

  7. Ratsuväki: • Ratsuväki oli entisajan liikkuvin aselaji. Sitä käytettiin lähettitoiminnassa, tiedustelussa, vihollisen häirinnässä sekä taistelukentällä läpimurtoihin sekä pakenevan vihollisen lyömiseen • Ratsuväen merkitys oli keskiajalta kuitenkin vähentynyt 1600 – luvulle tultaessa. Paraskin ratsuväki oli melko voimaton hyvin järjestetyn jalkaväkipuolustuksen edessä. Yleensä sitä käytettiinkin vihollisen jalkaväkeä vastaan silloin, kun tämä oli jo sitoutunut taisteluun oman jalkaväen kanssa • Suurin osasto oli ratsuväkirykmentti, jossa oli yleensä n. 1000 – 1500 miestä. Rykmentti jakaantui eskadrooniin, ja nämä taas komppanioihin (Suomessa 125 miestä)

  8. Ratsuväen aseena oli yleensä edelleen keihäs tai miekka. Miekka saattoi painaa jopa 6-7 kiloa ja ratsun selästä lyömällä sai aikaan pahaa jälkeä. Rakuunat olivat musketeilla varustettua jalkaväkeä, joka jalkautui usein taisteluun, mutta saattoi taistella myös ratsain. Yleisin ratsumiehen ase oli rataslukkopistooli, jonka kaliiperi oli 10 – 12 millimetriä, pituus jopa 75 senttiä ja paino useita kiloja. Koska ase oli hidas ladata, sitä käytettiin usein myös lyömäaseena. Hevoselta taistelu vaati lujia hermoja. Suomenhevosella niitä oli. Usein hevosen kohtalona oli kuolla tai kitua, siihen kun oli helppo osua.

  9. Tykistö: • Ensimmäiset eurooppalaiset tykit nähtiin Crecyn taistelussa 1346. Aluksi ne olivat pronssista valettuja putkia, joista ammuttiin kivikuulia • Siirtyminen messinkiin lisäsi putken kestävyyttä ja ruutipanosta voitiin kasvattaa. Rautaan siirtyminen alensi tykin hintaa puolella ja teki siitä entistä kestävämmän. Putket alettiin myös valaa yhdestä osasta, mikä lisäsi kestävyyttä. • Kun tykkien putken alettiin porata valun sijasta, saatiin entistä tarkempia ja voimakkaampia tykkejä. Valettuun piippuun oli pakko jättää väljyyttä valun epätarkkuuksien vuoksi. Poratussa piipussa voitiin käyttää hyvin tiukkaan putkeen sopivia kuulia. Kuulan lähtönopeus kasvoi ja tykin kantama nousi n. 300 – 500 metristä yli kilometriin, suurimmilla laivatykeillä jopa 2 kilometriin. • 1600 – luvulla tykeissä alettiin myös käyttää korotusmekanismeja, kun matematiikan kehitys oli mahdollistanut kuulien lentoratojen laskemisen • Tykeissä käytettiin umpikuulia, ketjukuulia, joissa kaksi kuulan puolikasta oli ketjunpätkällä kiinni toisissaan – sekä kartusseja, joissa tykki ladattiin rautakuulilla – tai romulla. Kartussin vaikutus lähietäisyydeltä tiiviiseen miesrivistöön oli hirvittävä.

  10. Tässä brittiläinen 24 naulan tykki. Ammus siis painoi 24 naulaa, eli n. 11 kiloa. Tämän suuruinen tykki oli jo harvinaisuus taistelukentällä, sitä käytettiin todennäköisesti piirityksissä. Myös laivoissa oli suuria tykkejä aina 100- naulaisiin asti. Yleensä taistelukentällä nähtiin 3-,4-,6- tai 12-naulaisia tykkejä Tykit olivat hitaita – niitä vetivät hevos- tai härkävaljakot. Etenemisnopeus oli n. 1 – 2 kilometriä tunnissa, sillä tiet olivat vain liejuisia ja kivisiä uria maastossa. Tykit oli yleensä koottu 4 tykin pattereiksi,. Joilla tuettiin taistelua. Tykkejä käytettiin myös yksinkertaisina viestintävälineinä Tykkien valtaaminen oli taistelussa yleistä, tosin veristä hommaa. Lähitaistelussa tykkien miehistö oli suuressa vaarassa.

  11. Laivastossa hallitsivat suuret linjalaivat, jossa saattoi olla kolmessa kerroksessa jopa 98 tykkiä. Yleensä kuitenkin pienemmät ja liikkuvammat alukset kuten fregatit (kuvassa) sekä parkit ja sluupit hoitivat pienempiä taistelutehtäviä. Koska tulivoima keskittyi sivuille, käytettiin linjataktiikkaa, jossa laivat etenivät jonossa vihollisen vierellä, tulittaen tykkiporteista Siitä termi linjalaiva Tykeillä ammuttiin umpikuulia vihollisen kylkiin (jotka saattoivat olla jopa 70 senttiä paksuja) ja ketjukuulilla yritettiin hajottaa vihollisen mastot ja purjeet. Kannelta ammuttiin myös musketeilla. Liikuntakyvytön laiva pyrittiin valtaamaan ja ryöstämään. Myös laivastossa kulkutaudit olivat riesana huonon hygienian takia.

More Related