1 / 22

Itsemääräämisoikeus hyvinvoinnin filosofiassa

Itsemääräämisoikeus hyvinvoinnin filosofiassa. Jouko Kajanoja 18.10.2012 Kirkon diakonia ja sielunhoito Suomen Senioriliike HYVA. Aristoteelinen ja liberaalinen näkemys. Hyvinvoinnin ymmärryksen kaksi päähaaraa:

lola
Télécharger la présentation

Itsemääräämisoikeus hyvinvoinnin filosofiassa

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Itsemääräämisoikeus hyvinvoinnin filosofiassa Jouko Kajanoja 18.10.2012 Kirkon diakonia ja sielunhoito Suomen Senioriliike HYVA

  2. Aristoteelinen ja liberaalinen näkemys • Hyvinvoinnin ymmärryksen kaksi päähaaraa: • Aristoteelisen näkemyksen mukaan tulee määritellä hyveet eli hyvän elämän sisältö • Liberaalinen eli utilitaristinen näkemys karttaa sisällön määrittelyä - hyvä elämä tulee ymmärtää valinnan vapautena ja siten, mitä enemmän resursseja ja mahdollisuuksia, sen enemmän hyvinvointia • Amartya Sen: Capabilities (mahdollisuudet ja kyvyt)

  3. Aristoteles (& Nussbaum & Sihvola): hyvinvointi 1. Kokea täysi elämänkaari → ei kuolla nuorena 2. Saada ravintoa, suojaa ja rakkautta → fyysisesti ja psyykkisesti turvallinen elämä 3. Olla terve ja kehittää ruumiin kykyjä → terve ja hyväkuntoinen elämä 4. Harjoittaa ajattelua, aisteja, mielikuvitusta, huumorintajua ja teknisiä taitoja → toteuttaa itseään, kokeilla rajojaan 5. Harjaannuttaa haluja ja tunteita → kehittää itseään

  4. Aristoteles: hyvinvointi • 6. Solmia ihmissuhteita ja toimia erilaisissa yhteisöissä → rakkaus, läheiset, monipuoliset ihmissuhteet, verkostoituminen • 7. Ottaa osaa yhteisten päämäärien ja niiden tavoittamisen keinojen suunnitteluun → voida osallistua yhteisön elämään, olla osa yhteisöä • 8. Tulla tunnustetuksi itsessään arvokkaana yksilönä ja kulttuurisen taustansa edustajana → ihmisarvo • 9. Elää tyydyttävässä suhteessa muun luonnon kanssa → luontosuhde, ekologia • Itsemääräämisoikeuden julistus?

  5. 2000 vuotta myöhemmin:valistus ja markkinat • Omaksuttiin markkinatalous, jossa yksityinen ahneus muuttuu yhteiseksi onneksi • Keskeinen osa valistusta (myös sosialistisissa maissa ”simuloitiin”) • Keksittiin sampo (markkinat): enää ei tarvitse raataa otsa hiessä, tavaraa ja palveluja tulee tuutin täydeltä • Talouskasvu tuottaa aineellisen hyvän lisäksi muutakin hyvinvoinnin edellytyksiä suvaitsevaisuutta ja ihmisoikeuksia myöten

  6. BKT ja yksilön ja perheen aineellinen vauraus • Hyvinvointi ymmärrettiin aristotelisten hyveiden sijasta aineelliseksi vauraudeksi sekä yhteiskunnan (bkt) että yksilön (vauraus ja tulot) tasolla • Aineellisen vaurauden keskeisyys on meissä syvällä • Ei kuitenkaan ole olemassa tehokkuutta tai vaurautta sinänsä. Se on jotain varten. • Kansantaloustieteen oppikirjoissa missio on tarpeiden tyydytys.

  7. Molemmat näkökulmat tarpeellisia ja ilman toisiaan vaarallisia 1 • Liberaalien vaarallisuus: • Rerurssit mihin? Liberaalit eivät vastaa. Amartya Sen välttelee kysymystä. • Resursseja on mahdoton ajatella ilman, että ajattelee käyttötarkoitusta (Thomas Scanlon, Charles Taylor)(raha, aika, vaikuttamismahdollisuus, luonto …) • Resurssien valinta salakuljettaa sisällön. Puhutaan resursseista eikä sitä millä sillä saa: rahalla ei saa rakkautta

  8. Molemmat näkökulmat tarpeellisia ja ilman toisiaan vaarallisia 2 • Aristotelisten vaarallisuus: • Sisällön määrittely tukahduttaa, ihmiset haluavat mahdollisuuksia valittaviksi, vapautta uusiin ratkaisuihin • Myös rakkaus vaatii resursseja: aikaa, yhteyksiä … • Aristoteles oli teleologi: ihmisellä on olemus ja siksi hyveet voidaan määritellä (vaarallista) Toisaalta: sisällön valintaa ei voi paeta (Juha Sihvola, Jussi Kotkavirta) – tarvitaan siis molemmat, ei niitä voi erottaa, mutta resurssit ovat välineitä! Molemmat ovat tärkeitä itsemääräämisoikeuden kannalta.

  9. Bkt:n kritiikki: sosiaali-indikaattorit • Bkt ei mittaa toimeentulon jakaumaa (enemmistön elinolot voivat kurjistua), terveyttä, turvallisuutta, ympäristön tilaa, vapaa-ajan määrää, ihmisoikeuksia, osallistumista, saati ihmissuhteiden laatua tai kehityksen kestävyyttä • YK 50-luvulla: sosiaali-indikaattorit bkt:n rinnalle • Elänyt tutkijamaailmoissa, ei niinkään yhteiskunnallisessa todellisuudessa • Nyt tulossa: OECD, EU, Nicolas Sarkozyn komissio, Kiviniemen ja Kataisen hallitusohjelmat?

  10. Doyal & Gough 1991: inhimillisten tarpeiden teoria • Mahdollisimman vähän vaurioitettu sosiaalinen osallistuminen • Fyysinen terveys (kuolleisuus ja sairastuvuus) • Toimijan autonomisuus (sosiaaliset, tiedolliset ja mentaaliset esteet) • Tyydyttävä ruoka ja vesi • Tyydyttävä asuminen • Turvallinen työympäristö • Turvallinen fyysinen ympäristö • Tyydyttävä terveydenhuolto • Turvallinen lapsuus • Merkittäviä lähi-ihmissuhteita • Fyysinen turvallisuus • Taloudellinen turvallisuus • Turvallinen syntyvyyden säännöstely ja raskaus • Peruskoulutus • Painopiste resursseissa: liberaalia perinnettä, paitsi ”osallistuminen”; lisäksi resurssit ovat hyvän elämän sisältöä

  11. Abraham Maslow 1943Erik Allardt 1976 • Maslow: tarvehierarkkia • Fysiologia • Turvallisuus • Yhteenkuuluvuus ja rakkaus • Arvonanto • Itsensä toteuttaminen Viimeksi mainitut eivät välttämättä vaadi resursseja • Allardt: hyvinvoinnin ulottuvuudet • Having (~ varallisuus) • Loving (~ myönteinen vuorovaikutus) • Being (~ itsensä toteuttaminen) Kun perustarpeet tyydytetty, Aristoteles palaa kuvaan?

  12. Yhteenveto arvostustutkimuksista • Inglehartin tutkimukset (World Value Survey): olemme edenneet taloudellisuuden ja turvallisuuden korostamisesta ”postmoderneihin” arvoihin: ihmissuhteet, välittäminen, merkityksellinen elämä … • (Itsekkyyden kasvu? Siihen kiinnitetään huomiota, koska sitä kyseenalaistetaan entistä enemmän)

  13. Elämän laatu ja onnellisuus • Kuntotutkimukset (lääkäreitä, terveystieteet) • ISQOLS elämisen laatututkimukset ja elämänhallinta (psykologeja) • Onnellisuustutkimukset (sosiaalitieteilijöitä) • Talouskasvu ja onnellisuus (taloustieteilijöitä) • Subjektiivisen onnellisuuden mittaus on eri asia kuin hyvän elämän sisällön pohdinta • Kyse yhtä hyvin filosofien ja tutkijoiden kuin kansalaisten dialogisessa pohdinnasta

  14. Dialogisen keskustelun tuottamat hyvinvoinnin elementit • Perhesuhteet (lapset, puoliso, vanhemmat) • Ystävät • Terveys (sairaudet, kunto) • Työ (sisältö, pysyvyys) • Toimeentulo (turvallisuus, elintaso, liikkumavara) • Itsensä kehittäminen (oppiminen, koulutus, kokeminen) • Vapaa-aika (harrastukset, riittävyys) • Arvostetuksi kokeminen • Mahdollisuus ohjata elämänkulkuaan • Henkisyys • Ympäristö ja luonto (ekologia, ympäristöstä nauttiminen) • Tulevaisuudenusko

  15. Kunto-/hyvinvointitutkimukset • Eniten käytetty EQ-5D:n 5 aluetta: liikuntakyky, kyky huolehtia itsestään, tavanomaiset toiminnot, kipu ja epämukavuus, ahdistuneisuus ja masentuneisuus • Harri Sintosen 15D:n 15 aluetta: liikuntakyky, näkö, kuulo, hengitys, nukkuminen, syöminen, puhe, eritys, tavanomaiset toiminnot, henkinen toiminta, vaivat ja oireet, masentuneisuus, ahdistuneisuus, energisyys, sukupuolielämä • Vanhusten hyvinvoinnin mittaus … WHO:n ICF, RAI ja RAVA (kaupallisia ja maksullisia!?)

  16. Arviointia Vanhustyön keskusliiton tutkimus (Timo Strandberg et al.) • Mittarit ottavat heikosti huomioon • ympäristön • sosiaalisen verkoston • sopeutumisen • elämänhallinnan • merkityksellisten roolien ja tarpeellisuuden tunteen vaikutuksen elämänlaatuun ja terveyteen. Tutkimukset ovat osoittaneet niiden suuren merkityksen terveyden, hyvinvoinnin ja kunnon ennusteen kannalta.

  17. Elämänhallinta • Terveyssosiologi Aaron Antonovsky: • ymmärrettävyys • hallittavuus • merkityksellisyys. Yksi tapa määritellä itsemääräämisoikeus. Mitä tarkoittaa vanhusten elinolosuhteiden järjestelyssä? Vanhus elämänsä subjektiksi! Kysymys on isoista (vaikutus- ja kokemismahdollisuus) ja pienistä (suhtautuminen) asioista.

  18. Melissa S. Williams • Käsittellessään marginaaliin luettujen ryhmien ongelmia Willims korostaa, ettei muilla ole edellytyksiä edustaa näitä ryhmiä. "Meidän on kohdattava toisten kokemusten aito erityisyys, jotta voisimme arvioida oikeutetut velvollisuutemme heitä kohtaan ... Oikeudenmukaisuutta ei määritellä analyyttisesti vaan keskustellen.” Williams, Melissa S.: Justice towards Groups: Political Not Juridical. Political Theory, vol. 23, 67-91, 1/1995.

  19. Sopeutuminen ja alistuminen • Amartya Sen: monet intialaiset naiset haluavat pysyä alistettuna • Ivar Lo Johansson kertoo, miten hänen torppariäitinsä kauhistui, kun isännältä vietiin valtaa • Tutkimukset kertovat, että monet vankilassa olleet haluavat päästä takaisin vankilaan • Laitostuminen • Toisaalta sopeutuminen on viisautta – mikä erottaa sen alistumisesta? • Osallistamiskokeilut vanhusten palveluissa?

  20. Itsemääräämisoikeuden edellytyksiä ja sisältöä • Omaa rahaa, yhteisöllisyyttä, mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa, mahdollisuuksia luovat asumisolosuhteet • Suhtautuminen: Melissa Williamsin tarkoittama kuuleminen • Aristoteles: toteuttaa ja kehittää itseään, kokeilla rajojaan itseään; monipuoliset ihmissuhteet, verkostoituminen; ottaa osaa itseään koskevaan päätöksentekoon; tulla tunnustetuksi itsessään arvokkaana yksilönä ja kulttuurisen taustansa edustajana

  21. The end

More Related