MIKÄ PUREE PÄIHDETYÖSSÄ?

1. MIKÄ PUREE PÄIHDETYÖSSÄ? Avopalvelut kaupungeissa ja pienissä kunnissa – mikä toimii asiakkaan parhaaksi? Asiakkaan kohtaaminen Lapin nuorten päihde- ja huumeklinikka Rompussa

2. Rompun toiminta-areenat alle 25-vuotiaiden nuorten päihdetyössä Tiedottaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttamistoiminta Hoito, kuntoutus ja jälkihoito Ennalta- ehkäisevä työ Varhainen tuki Haittojen vähentämi- nen Primääriehkäisy Sekundääriehkäisy Tertiääriehkäisy • Keskeisiä toimintaa määrittäviä ja ohjaavia seikkoja • Sosiaaliteoreettinen viitekehys • Systeemiteoreettinen, ratkaisu- ja voimavarakeskeinen orientaatio • Kokonaisvaltaisuus • Psykososiaalinen hoito ja kuntoutus • Integroidut yksilö-, perhe- ja ryhmäkohtaiset tuki-/hoitokäytännöt • Dynaaminen ja supportiivinen työskentely • Toimintatutkimuksellinen työote • Nuoruuden kehitysvaiheiden huomioiminen

3. Nuoruusikä Nuoruus • Varhaisnuoruus 12-14/16 • Varsinainen nuoruus / nuoruuden keskivaihe 15/16-17/19 • Jälkinuoruus / Myöhäisnuoruus 18/19-21/25 • (Varhaisaikuisuus 20-25 / 25-35) Nuoruuden keskeiset kehitystehtävät • oman sukukypsän kehon psykologinen tunnistaminen, hyväksyntä, hallinta ja käyttö • irrottautuminen lapsuuden emotionaalisesta riippuvuussuhteesta ja vanhempien korvaaminen usein samaistumisen kautta • tasavertaisten ystävyys- ja toverisuhteiden luominen samanikäisiin ja tähän liittyvä oman moraalin ja arvomaailman kehittäminen • oman aikuisen minäkuvan ja identiteetin syntyminen • integroitunut, eheä persoonallisuus ja kyky tasavertaiseen parisuhteeseen (ja perheen perustamiseen) Siimes & Aalberg 2007, Lepistö et al. 2005, Vilkko-Riihelä 2003, Lönnqvist et al. 1999

4. Nuorten päihteidenkäytön esiintyvyys • Nuorten päihdehäiriöiden esiintyvyys 5-10 %, • Huomioitavaa on, että ainakin 80 %:lla on myös muita samanaikaisia mielenterveyden häiriöitä. Mielenterveyden ongelmat ovat useimmiten primaarisia ja päihdeongelmat sekundäärisiä. • Nuorten päihdehäiriöt alkavat tutkimusten mukaan n. 14-15 -vuotiaana • Päihteiden käyttö aloitetaan useimmiten tupakkakokeiluilla • Ensimmäiset alkoholikokeilut ajoittuvat 13-14 ikään. Myös ensimmäiset huumekokeilut tehdään yleensä nuoruusiässä. • Yläasteikäisistä noin joka viides (20%) juo itsensä tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa ja (26%) • lähes joka kuudes tupakoi (18%) päivittäin (11%) • huumeita kokeilee 5 % (10%) • lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöä on 8%:lla • imppaamista 7%:lla Niemelä & Poikolainen & Sourander 2008, Lepistö 2007, Marttunen & Aalto-Setälä 2007, Lönnqvist & Marttunen 2001

5. Nuorten päihteidenkäytön esiintyvyys (2) • Huumeita kokeilleista suurin osa tupakoi ja käyttää alkoholia • Päihteiden käyttöä esiintyy pojilla pääsääntöisesti enemmän kuin tytöillä • 12-17 -vuotiaina tytöt käyttävät yhtä paljon kuin pojat • Nuoruusikäisillä tytöillä alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö on yleisempää kuin pojilla • Yleistä satunnainen humalajuominen on myöhäisnuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa • Varhaisaikuisuudessa /myöhäisnuoruudessa (n. 20-25 –v) käyttö on runsainta • Käyttö kääntyy laskuun yleensä siinä vaiheessa, kun työ- ja perhe-elämään liittyvät seikat tulevat relevanteiksi • Suurimmalle osalle nuorista alkoholia kokeilevista ja käyttävistä ei aiheudu päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, mutta päihdeongelmat kuuluvat nuorten yleisimpiin mielenterveysongelmiin • Alkoholin käyttö jatkuu runsaana nuoruudesta aikuisuuteen arviolta 10%:lla Niemelä & Poikolainen & Sourander 2008, Lepistö 2007, Marttunen & Aalto-Setälä 2007, Lönnqvist & Marttunen 2001

6. Nuoruusikäisten päihteiden käytön luokittelu ja systemaattinen arviointi • Nuorten päihteiden käytön tasoa tulee arvioida systemaattisesti jatkumona • ei lainkaan käyttöä – kokeilukäyttö – satunnainen käyttö – säännöllistyvä käyttö – riskikäyttö – ongelmakäyttö –diagnosoitava häiriötila (väärinkäyttö DSM IV –haitallinen käyttö ICD 10 – riippuvuus) • Nuorten päihdehäiriöille (kuten haitallinen käyttö, riippuvuus) ei ole olemassa omia kriteerejä • Nuorten päihteiden käyttöön liittyvät ilmiöt ovat kuitenkin erilaisia kuin aikuisten päihdehäiriöihin • Psyykkisiä haittoja, fyysisiä komplikaatioita, vieroitusoireita ilmenee harvemmin kuin aikuisilla • Tyypillisiä nuorten päihdehaittoja ovat sosiaalisiin suhteisiin ja koulunkäyntiin liittyvät ongelmat • Joitain riippuvuusoireita voi kuitenkin esiintyä, kuten toleranssin kehittymistä, vaikkei varsinaisen haitallisen käytön / riippuvuuden kriteerit täyty ”diagnostiset orvot” 10-30 % • Häiriöt ovat luonteeltaan toistuvia, pitkäkestoisia ja vaikeahoitoisia • Varsinaisen päihdehäiriön lisäksi myös alle häiriötason jäävä päihteiden käyttö ennakoi myöhemmin esiintyviä mielenterveyden ongelmia • Mitä nuorempana päihteiden käyttö aloitetaan sitä todennäköisemmin ongelmia esiintyy myös aikuisuudessa ja päihteiden käytön vaikutukset psykososiaaliseen toimintakykyyn ja muuhun mielenterveyteen ovat suurempia Niemelä & Poikolainen & Sourander 2008, Lepistö 2007, Marttunen & Aalto-Setälä 2007, Lönnqvist & Marttunen 2001

7. Päihteiden käytön systemaattinen arviointi Päihteiden käytöstä aiheutuvat haitat (Niemelä, S.; Poikolainen, K.; Sourander, A. 2008. Suomen lääkärilehti 40/2008 )

8. Päihteiden käytön haittoja • Nuoruusiän kehityksen vaarantuminen , vinoutuminen • Päihtymistavat, jotka poikkeavat normatiivisesta käytöstä (esim. humalajuominen yksin, imppaaminen, sekakäyttö) ovat riskikäyttöä

9. Nuorten päihteiden käytön vaikeusasteen määrittelyä ja puuttumisen toimenpiteet (Helsingin kaupunki, Sosiaalivirasto, Yhteispalveluosasto, Lasten sijaishuoltotoimistoJouni Susi ja Marko Nikkanen 2000 mukaillen)

10. 0-2. TASOT /Kokeilukäyttö, satunnainen käyttö /säännöllistyvä käyttö / riskikäyttö Riskikäyttö = käytöstä todennäköisesi seuraa haittaa. Vaikka käyttö ei olisi vakiintunutta, voi käyttötapaan liittyä riskejä

11. 3. TASO HUOLESTUTTAVA KÄYTTÖ Riskikäyttö / Haitallinen käyttö Ehdotuksena tehostettu seuranta, arviointi ja hoito avo- tai laitoshuollossa. Tarvittaessa hoito erikoistuneessa laitoksessa. Laitoshoidon indikaationa avohoidon riittämättömyys tai siitä kieltäytyminen

12. 4. TASO ERITTÄIN HUOLESTUTTAVA KÄYTTÖHaitallinen käyttö / Riippuvuus käyttö Ehdotuksena välitön arviointi ja/tai hoito erikoistuneessa yksikössä.

13. Nuoren elämäntyyliä säätelevät tekijät ja niiden merkitys päihdehäiriön kehittymiselle nuoruusiässä (1) • Nuoren elämäntyyliä säätelevät • geneettiset tai muut persoonallisuuteen liittyvät tekijät ja ominaisuudet, • Lapsuuden perheeseen ja sen toimintakykyyn liittyvät tekijät • Muut sosiaaliseen ympäristöön ja kulttuuriin liittyvät tekijät • Elämäntyylin muotoutuminen riippuu ns. riskitekijöiden ja • suojaavien tekijöiden suhteesta eri elämän osa-alueilla • Tekijöillä on erilainen merkitys eri ikä- ja kehitysvaiheissa • Niemelä & Poikolainen & Sourander 2008, Lepistö 2007, Marttunen & Aalto-Setälä 2007, Lönnqvist & Marttunen 2001

14. Nuoren elämäntyyliä säätelevät tekijät ja niiden merkitys päihdehäiriön kehittymiselle nuoruusiässä (2) • Nuorten ongelmat ovat yksilöllisiä ja monitekijäisiä; samat altistavat tekijät voivat johtaa moniin erilaisiin ongelmiin, kuten päihdeongeliin, muihin mielenterveyden häiriöihin, erilaiseen riskikäyttäytymiseen ja sen seurauksena mm. seksitautien ja ei-tovottujen raskauksien esiintymiseen, rikollisuuteen, koulukäynnin keskeytymiseen, työttömyyteen…) • Ongelmat ennakoivat usein päihdeongelmaa tai esiintyvät yhtä aikaa ja kasautuvat samoille nuorille • Nuoruusiän päihdeongelmaa ei voida tulkita yksittäisenä erillisenä ilmiönä, vaan on usein nuorten laajempaa, jo varhain alkanutta ongelmavyyhtiä • Riskitekijöiden ja suojaavien tekijöiden dynaamisesta suhteesta johtuen nuoruusiän päihdehäiriön kehitys kokeilusta aina riippuvuuteen on hyvin yksilöllinen, ja monitkijäinen mikä on • keskeistä nuoren hoidon ja päihdeongelman ymmärtämisen kannalta Niemelä & Poikolainen & Sourander 2008, Lepistö 2007, Marttunen & Aalto-Setälä 2007, Lönnqvist & Marttunen 2001

15. Nuorten päihdeongelmien ennustettavuus (1) • Nuorten päihdehäiriöihin liittyvissä tutkimuksissa (ks. mm. Aalto-Setälä & Marttunen & Pelkonen 2003, Lepistö & von der Pahlen & Marttunen 2005) on tunnistettu tekijöitä, joilla on joko altistavia tai suojaavia vaikutuksia nuoren päihdehäiriöiden kehittymiselle • Päihteiden kokeiluun vaikuttavat edellä mainittujen elämäntyyliä sääteleviin tekijöihin liittyvät riskit, joista • ympäristöön liittyvät tekijät ovat ensisijaisia: päihteiden saatavuus, hinta, vanhempien ja ystävien asenteet päihteisiin. Myös vanhempien oma päihteiden väärinkäyttö/päihderiippuvuus, vakavat mielenterveyden häiriöt, puutteellinen vanhemmuus ja kodin riitaisa ilmapiiri. • Geneettiset tekijät ovat selvimmin sidoksissa ongelmakäyttöön ja riippuvuuden kehittymiseen • Riskiin vaikuttavat myös perimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutukset • Yksilöön liittyviä altistavia tekijöitä voivat olla kohonnut riskinotto, elämyshakuisuus, kokeilunhalu ja sääntöjä rikkova käyttäytyminen. Myös traumaattiset elämäntapahtumat, mielenterveyshäiriöt ja oppimisvaikeudet. Lönnqvist & Marttunen 2001, Niemelä et al. 2008, Lepistö et al. 2005

16. Nuorten päihdeongelmien ennustettavuus (2) • Suojaavia tekijöitä ovat erityisesti tietyt perheeseen liittyvät seikat, kuten riittävän vahva vanhemmuus, läheiset suhteet perheessä ja toimiva keskusteluyhteys, muiden perheenjäsenten järkevä suhtautuminen päihteiden käyttöön • Yksilön hyvä mielenterveys, hyvä koulumenestys (onnistumisen kokemukset) • Kaveripiirin ei-ihannoiva päihdeasenne Lönnqvist & Marttunen 2001, Niemelä et al. 2008, Lepistö et al. 2005

17. Varhainen puuttuminen • Ihanteellista olisi tunnistaa riskiryhmään kuuluvat lapset jo ennen kuin varsinaiset päihdekokeilut / käyttö alkaa (neuvolat, koulutervh.) • Nuoren päihteiden käyttöön tulisi puuttua, kun se ei ole vielä häiriötasoista • Hoito ja tukitoimenpiteet tulisi aloittaa mahdollisimman varhain, koska aiempi päihteiden käyttö ennakoi myöhempää vakavaa käyttöä ja varhain aloitettu päihteiden käyttö ennakoi myöhemmin laittomien päihteiden käyttöä • Ikävaiheen ja kehitystason huomioiminen on tärkeää • Mitä nuoremmasta on kyse, sitä matalammalla kynnyksellä tulisi puuttua • Puuttumiskeinona käy ns. lyhytinterventio (puheeksi otto, voimavarojen kartoittaminen ja päihteiden käytön seuranta), joka voidaan toteuttaa esim. kouluterveydenhuollossa • Säännöllistyvän riskikäytön kohdalla tarvitaan suunnitelmallisempaa ja laaja-alaisempaa lyhytinterventiota • Tilanteessa, jossa päihteiden käytön lisäksi kasaantuneiden ongelmien uhka nuoren kasvulle ja kehitykselle on ilmeinen, tarvitaan varsinaista hoitoa • Huomioitavaa on, että puuttumista suunniteltaessa ongelmien selvittely on epäeettistä, jos tarpeenmukaista hoitoa ei ole tarjolla Lönnqvist & Marttunen 2001, Niemelä & Poikolainen & Sourander 2008

18. Nuoren päihdeongelmien hoito • Nuorten päihdeongelmien hoidossa asiakkaana tulisi nuoren lisäksi mahdollisuuksien mukaan olla myös hänen perheensä kaikkine ongelmineen – ei pelkkä päihdeongelma (kokonaisvaltaisuus, mt) • Edellyttää hoidon alkuvaiheessa huolellista tutkimusta ja hoidon tarpeen moniammatillista kokonaisarviointia • Keskeinen tavoite on saada siirrettyä kaikkien päihteiden kokeilua ja käyttöä mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen nuoruusikää • Varhaisvaiheen interventiossa olennaista on vahvistaa suojaavia tekijöitä ja vähentää tai muuttaa riskitekijöitä • Mallit, joissa tavoitteena on vanhempien tapaamisilla tukea ja edistää vanhempi-lapsisuhdetta ja vähentää haitallisia perhetekijöitä, ovat tuottaneet positiivisia tuloksia (vrt. TLP) Lönnqvist & Marttunen 2001, Aalto-Setälä et al. 2003, Lepistö et al. 2005, Niemelä et al. 2008

19. Nuorten päihteiden käytön vaikeusasteen määrittelyä ja puuttumisen toimenpiteet (Helsingin kaupunki, Sosiaalivirasto, Yhteispalveluosasto, Lasten sijaishuoltotoimistoJouni Susi ja Marko Nikkanen 2000 mukaillen)

20. 0-2. TASOT /Kokeilukäyttö, satunnainen käyttö /säännöllistyvä käyttö / riskikäyttö Riskikäyttö = käytöstä todennäköisesi seuraa haittaa. Vaikka käyttö ei olisi vakiintunutta, voi käyttötapaan liittyä riskejä

21. 3. TASO HUOLESTUTTAVA KÄYTTÖ Riskikäyttö / Haitallinen käyttö Ehdotuksena tehostettu seuranta, arviointi ja hoito avo- tai laitoshuollossa. Tarvittaessa hoito erikoistuneessa laitoksessa. Laitoshoidon indikaationa avohoidon riittämättömyys tai siitä kieltäytyminen

22. 4. TASO ERITTÄIN HUOLESTUTTAVA KÄYTTÖHaitallinen käyttö / Riippuvuus käyttö Ehdotuksena välitön arviointi ja/tai hoito erikoistuneessa yksikössä.

23. Yhteenvetona • Nuoruusiän päihdeongelmat eivät ole irrallinen ilmiö, vaan siihen liittyy myös muuta ongelmatiikkaa • Varhaiset kokeilut ja käyttö sekä alle häiriötason jäävä käyttö ennakoivat myöhemmin päihde- ja muita mielenterveyshäiriöitä sekä alentunutta psykososiaalista toimintakykyä • Nuoren elämään liittyy tekijöitä, jotka voivat joko altistaa päihdehäiriön kehittymiselle tai suojata siltä. • Keskeistä on näiden tekijöiden yksilöllinen ja kokonaisvaltainen tunnistaminen kunkin nuoren kohdalla ennaltaehkäisyn, varhaisen tunnistamisen ja hoitotoimenpiteiden aloittamiseksi • Olennaista on saada siirrettyä kaikkien päihteiden kokeilua ja käyttöä mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen nuoruusiän kehitystä • Erityistä huomiota on kiinnitettävä seurantaan; nuoren päihdehäiriöt ovat luonteeltaan pitkäkestoisia, toistuvia ja toipumisenkin jälkeen on suuri riski sairastua uudelleen