Utopiat ja dystopiat

1. Utopiat ja dystopiat Kirjallisuuden utopioita ja dystopioita: paremman ja huonomman maailman esityksiä maailmankirjallisuudessa antiikista nykypäivään. Historiaa, teoriaa ja selityksiä. jyrki.korpua@oulu.fi

2. Nykypäivää: utopioiden luontosuhteesta

3. Utopioiden luontosuhteesta • Kari Sallamaa: ’Utopian luontosuhde Platonista LeGuiniin’ teoksesta Ympäristökysymysten yhteiskunnallisia ja eettisiä näkökulmia (Jokisalo, Jouko & Väyrynen, Kari, toim.) (1993) • Eero Paloheimo: ”Ekokatastrofien näkökulmasta on surullista, ettei vihreistä utopioista löydy imua. Niistä ei löydy ”uutta”, on kuin kaikki olisi kertaalleen sanottu.” (Helsingin sanomat 1991) • Pako utopioista?

4. Joachim Fest: Der zerstörte Traum. Vom Ende des utopischen Zeitalters (1991) • Manfred Kossok: kun länsimainen ihmiskunta Platonin ja Plutarkhoksen ajoista saakka, huolimatta kaikista vasta- ja takaiskuista ei ole luopunut kehittelemästä utopioita ja niiden siivittämää toimintaa, mitä syytä olisi nyt, kaikkien aikakausien syvimmän olemassaolonuhan alla luopua niistä? (Neues Deutschland 18/19.5.1991) • Postmoderni pragmatismi vs. ekokatastrofien uhka?

5. Platon • Luontokysymys tulee ilmi sekä Valtiossa että Laeissa. • Platon kirjoittaa: Sittenhän käsitys, huolehtiminen, järki, taito ja laki ovat varhaisempia kuin kovat ja pehmeät, painavat ja kevyet esineet. Ja suuret ja ensiarvoiset teot ja toimet ovat taidon aikaansaannosta, koske ne ovat varhaisempia, sen sijaan luonnon aikaansaannokset ja itse luonto – kuten he sitä nimittävät, tosin väärin – ovat myöhäisempiä ja alkuisin taidosta ja järjestä. -- Luonnolla he tarkoittavat alkuilmiöiden syntyä. Mutta jos kävisi niin, että ensimmäisenä ei olisikaan syntynyt tuli eikä ilma vaan sielu, silloin olisi aivan oikein sanoa, että sielu nimenomaan on luontoa. (Lait 892bc, kursivointi minun.) • Polemiikkia heitä vastaan? Yleinen mielipide ja materialistiset luonnonfilosofit (Anaksagoras, Herakleitos, yms.) • Luonto ja ruumis ovat sielua nuorempia, niiden on alistuttava sen kontrolliin. Vrt. Raamattu, ihmisen luontosuhde.

6. Rodunjalostus: Platon & Campanella • Saksan kansallissosialistien Lebersborn (”Elämän lähde”) • Aldous Huxley: rodunjalostus ja keinolisääntyminen. Taylorismi ja fordismi • George Orwell: Prolet alistetaan luonnon ja kauneuden karkottamisella ja säännöstelemällä heidän tarpeitaan; kuitenkin heillä on mahdollisuus ”alhaisten viettiensä” tyydyttämiseen. Intellektuellit pidetään kontrollissa myös luonnollisten tunteiden, mm. rakkauden kieltämisen kautta (”Antisex League”)

7. Orwell: Winston Smithin kuulustelu • Totuusministeriön pikkuvirkamies Winston Smith Thinkpolin upseerin O’Brienin kidutuskuulustelussa • Smith (Raoul Palmgrenin mukaan) ”joutuu peräytymään viimeiselle elämänpalvonnan puolustuslinjalle, uskoon ja toivoon, joka kohdistuu itse luontoon, elämän mahtiin, ihmishenkeen -- mutta O’Brien murskaa tämän viimeisenkin toivon”: ”Me luomme ihmisluonnon. Ihmiset ovat loputtomiin asti muokattavissa -- Jos olet ihminen, Winston, niin olet viimeinen ihminen. Sinun lajisi on sammunut, me olemme perillisiä.”

8. Baconin Uusi Atlantis. Bensalemin saari suurena laboratoriona • Modernina aikana utopia on pitänyt siirtää ulos maapallolta. H. G. Wells: A Modern Utopia (1903) Doris Lessing: Canopus Argossa -sykli, mm. Planeetta 8 (1982) Ursula K. LeGuin: Osattomien planeetta (1974) Urras vs. Anarres Tv, elokuva ja kirjallisuus: ekokatastrofin pelko

9. Kertausta

10. ”A map of the world that does not include Utopia is not even worth glancing at, for it leaves out the one country at which Humanity is always landing. And when Humanity lands there, it looks out, and seeing a better country, sets sails. Progress is the realisation of Utopias.” Oscar Wilde: ’The Soul of Man under Socialism’, teoksesta Selected Essays and Poems (1891)

11. Karl Mannheim (1893-1947), IdeologieundUtopie(1929): • Mannheim kysyi, miten hallitseva tietämisen tapa, ideologia, ja sen taustalla oleva kollektiivinen tiedostaminen muodostuivat, ja toisaalta, miten vallitsevan ideologian kiistävä utopistinen mentaliteetti saattoi syntyä. • Mannheim esitti, että utopistiselle ajattelulle on leimallista, ettei siinä esitetty tilanneanalyysiä ”mikä todella on”, vaan suhtauduttiin siihen, mitä ei (vielä) ole.

12. Mannheimin utopistinen mentaliteetti ei viittaa mihinkään tiettyyn ajattelutapaan. Niin liberaalit kuin sosialistit ovat ”utopisteja” niin kauan kuin heidän oppinsa eivät ole osa ”konservatiivista” sosiaalista järjestystä. • Mannheimin mukaan utopiat muodostuvat ideologioiksi kun ihmiset ottavat ne omikseen. • Näillä luennoilla ei tarkastella utopiakirjallisuutta ainoastaan mielikuvituksellisen kirjallisuuden lajina, vaan myös osana poliittisen ja uskonnollisen kirjallisuuden historiaa. (Lähtökohtaisesti nämä eivät voi koskaan olla kovin kaukana toisistaan.)

13. Lähtökohtia: • Kirjaimellisesti utopioiden historia lähtee Sir Thomas Moren teoksesta Utopia l. Libellus vere aureus nec minus salutaris quam festivus de optimo reipublicae statu deque nova Insula Vtopia (suom. Utopia, 1971). • Moren valtioromaani ei kuitenkaan missään nimessä ole kirjallisuuslajinsa lähtöpiste.

14. Eräitä utopioita: • Valtioutopiat • Paratiisikuvaukset • Paimenidyllit (arkadia) • Runsauden ja yltäkylläisyyden kuvaukset (cockaygne, sokerikakkumaa) • Tuhatvuotisen valtakunnan esitykset (millenium) • Fantasia- ja tieteiskirjallisuuden kaukaiset utopiat • Dystopiat eli anti-utopiat • Utopia, joka muuttuu hyvästä huonoon • Aikautopiat eli eukroniat • Kadonneet maat ja mantereet, paikkautopiat

15. Atlantis • Paratiisi • Utopia • Avalon • Uusi Jerusalem • Amazonia • Oceana/Oceania • Crapulia • Hy-Brazil • California • Mu • Lemuria • El Dorado • Shangri La • Xanadu • Amerikkalainen unelma • Globaali maailmankylä?

16. Neljä mallia: (Kari Sallamaa, Jean-FrançoisLyotardia mukaillen) 1. Eeden: malliin kuuluvat kaikki takautuvat paratiisikuvitelmat (mm. Raamatun Paratiisi, Platonin Atlantis, El Dorado, ColeridgenXanadu, pastoraalit, ns. robinsonadit) Yhteistä idea harmonisesta luontosuhteesta, ihmisen viattomuudesta ja luontaisesta hyvyydestä. 2. Politeia: malliin kuuluvat Platonin jäljissä utopiat hyvin, oikein ja järjellisesti perustetusta ihannevaltiosta. Olennaista luonnon ekskluusio ja alistaminen. Myös dystopiat, joissa luonto on pääosin hävitetty kuuluvat tähän luokkaan.

17. 3. Varsinaiset utopiat: Morea seuraten eroavat politeiasta lähinnä harmonisemman luontosuhteen perusteella: maaseudun ja kaupungin välillä vallitsee vuorottelu ja tasapaino. More vetoaa luonnon järjestykseen rationaliteetin ilmentäjänä ja edellyttää sen imitoimista. 4. Nova Hierosolyma, eli Uusi Jerusalem: perusteos on Johanneksen ilmestys, ja yleensä Raamatun ”suuri kertomus” (alku ja loppu, Alfa ja Omega). Historian loppu, taivaasta laskeutuva Uusi Jerusalem merkitsee myös harmonisen, paratiisillisen luontosuhteen palauttamista. Tämä luokka sisältää myös maailmanlopunkuvitelmat ja maailmantuhodystopiat.

18. Ernst Blochin kaksijako: (teoksesta Das Prinzip Hoffnung, 1953) • Järjestysutopiat: • Platonin Valtio on järjestysutopioiden edelläkävijä. Järjestysutopia se on siinä mielessä, että Platonin – filosofikuninkaan – lähtökohtana ei ole niinkään vapauden kuin järjestyksen puute. • Henri de Saint-Simon ja industrialinen utopia • Vapautusutopiat: • Platon oli Moren Utopian kirjallinen esikuva, mutta Moren teos on Blochin mukaan vapautusutopia, sillä sen juuret ovat uskonnollisissa käsityksissä tuhatvuotisesta valtakunnasta. • Charles Fourierin federalistiset sosiaaliutopiat, Blochin mukaan ensimmäistä kertaa mukana historiallinen ajattelu. • Markiisi de SadenLa Philosophiedans le Boudoir(1795)

19. Karl Mannheimin kaksijako:(teoksesta Ideologia ja utopia, 1936) • Spatiaaliset eli paikalliset, ns. Varsinaiset utopiat. • Moren Utopia, sijoittuu paikallisesti ei-mihinkään, mutta on kuitenkin historiallisesti vallitsevien olojen kritiikkiä. • Temporaaliset eli ajalliset, kiliasmit. • Syntyi vasta 1700-luvun lopulla • Louis-Sébastian Mercier: L’Ann 2440 (1770) • Nicolas-Edme Restif de la Bretonne, kirjoitukset 1780-1789 ”Historia on nyt tullut loppuunsa: vapauden ja demokratian idea on voittanut” (Francis Fukuyama, 1992).