Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuksen erityispiirteitä

1. Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuksen erityispiirteitä • Baltian maatalouden rakennemuutosten historia ja tulkinta • Jouko Nikula • Aleksanteri-instituutti • Helsinki 21.4.2008

2. Baltian maiden maatalouden historia • Kaikissa maissa maatalous ennen 1900-lukua ns.kartanotaloutta eli saksalaisen tai puolalaisen aateliston hallitsemaa • 1918-1920- lukujen aikana Viron, Latvian ja Liettuan 1. itsenäistymisen kausi • Saksalaisaateliston ja kirkon maat kansallistettiin ja toteutettiin radikaali maareformi • Tuloksena pientuotantoon perustuva maatalous

3. Maareformin tulos • Ennen reformia esim. Virossa 58 % maasta kartanoiden omistuksessa (keskikoko 2100 ha) ja loput jakautuivat pientilojen kesken (keskikoko 34 ha) • Kartanoiden maista pakkolunastettiin 97 % • Pakkolunastetuista maista 55 000 talonpoikaistilaa • Virossa korvauksia pakkolunastuksista, Latviassa ei, Liettuassa reformi lievin

4. Maatalouden rakenne Virossa ennen neuvostokautta • Vuonna 1925 yhteensä 127 000 talonpoikaistilaa • Vuonna 1939 140 000, keskikoko 23 hehtaaria • Joka kolmas alle 10 ha ”puoliproletaarinen tila” • Suurtiloja 450 • Väestöstä 67 % sai toimeentulonsa maa-ja metsätaloudesta

5. Bolshevikkien pyhä ja maallinen • Pyhä (Moderni)Maallinen (Traditionaalinen) • Tiede Uskonto • Edistys Takapajuisuus • Tuotantovoimien kehitys Köyhyys • Kaupunki Maaseutu • Proletariaatti Porvaristo • Puolue Tsaari • (Lähde: Kivinen 2002)

6. Neuvostomoderni erilaisena modernina • Teollinen yhteiskunta modernin ilmentymänä • Kaupungistuminen • Neuvosto-taylorismi: teollinen tuotanto-organisaatio mallina kaikille aloille, myös maataloudelle • 5-vuotissuunnitelmat ilmensivät uskoa mahdollisuuteen suunnitella ja laskea kaikki • Maatalous-teolliset kompleksit pyrkimyksenä poistaa maaseudun ja kaupungin erot

7. Ei-toivotut sosialismin seuraukset • Pula- ja tuhlatalous • Työkollektiivin pakotettu autonomia • Kollektiivitilojen ja palstojen symbioottinen suhde • Puoliurbaanien elämäntapojen ja ympäristöjen luominen

8. Maatalouden kollektivisointi Virossa • Käynnistyi hitaasti vuonna 1947 ja vuoteen 1949 mennessä vain 8 % tiloista kollektivisoitu • Kollektivisointiaalto kevään 1949 aikana: • Huhtikuun alkuun mennessä kollektivisoitu 48% • Toukokuun lopulla jo 71 % kollektivisoitu • Vuoden 1950 alussa kollektivisoitu 92 % tiloista • Maatalouden asema parantui Hrustsevin kaudella (hintojen korotus, palkkatyöläisyyteen siirtyminen aiemmasta luontaistaloudesta, itsenäisyyden lisääminen, investoinnit, koneistaminen)‏ • Brezhnevin kaudella sovhoosien itsenäisen johtamisen kokeilu (1967 – 1975)‏ • Sovhoosien lisääminen ja kolhoosien vähentäminen yhdistämällä

9. Maatalous 1950-1980 • Kollektiivitilojen keskikoko kasvoi nopeasti ja vuonna 1975 keskikoko oli 7174 hehtaaria (Raun 1989)‏ • Kolhoosien työntekijämäärä putosi kolmannekseen (1955: n. 150 000, 1976: 49 000), mutta sovhoosien työntekijämäärä liki nelinkertaistui 16 000:sta 60 000:een samana aikana • Yksityissektorin osuus puolittui ja oli 1970-luvun lopulla enää 4 % maatalousmaasta, mutta sen merkitys tuotannossa säilyi suurena. • Yksityissektori eli palstaviljelmät tuottivat liki 30 % perunoista ja munista ja liki 20 % maidosta 1980 • Maatalousväestön osuus putosi 53 %:iin vuoteen 1950 mennessä

10. Baltian maat • Baltian maissa maatalouden reformi alkoi jo 1980-luvun lopulla Gorbatshovin taloudellisten reformien myötä • Sosialismin loppuvuosina perustettiin yksityisiä tiloja, jotka saivat edullisia lainoja ja hyötyivät ruplakauden edullisista hinnoista ja saivat kone-, yms. apua ulkomailta • Kaikissa kolmessa maassa maatalousreformin tavoitteena oli perheviljelmäjärjestelmän luominen • Lainsäädäntö samantapainen Virossa ja Latviassa, joissa mahdollisuus säilyttää teknologisia kokonaisuuksia ja kielto yhtiömuotoisten maatalousyritysten maanomistukselle –poistettiin myöhemmin

11. Post-sosialistinen maatalousreformi Baltian maissa • Kaikissa maissa reformi pitkälti ideologisista lähtökohdista • Liettuassa reformilaeilla pyrittiin tuhoamaan suurtuotanto • Suurtilat jaettiin useiksi pienemmiksi yhtiöiksi • Yksityistettyjen maatalousyhtiöiden jäsenellä oli oikeus milloin tahansa erota yhtiöstä, jolloin hänelle oli korvattava hänen osuutensa, joko rahana tai tuotannollisena omaisuutena • tuhosi tehokkaasti yhtiöiden tuotannollisen perustan ja johti pitkällä tähtäimellä niiden hajoamiseen • Kaikissa maissa tavoitteena oli restituoida kansallistettu omaisuus entisille omistajilleen tai heidän perillisilleen

12. Post-sosialistinen maatalousreformi Baltian maissa • Päämetodina kaikissa maissa oli niin sanottu kuponkiyksityistäminen, jolloin kaikki kolhoosin jäsenet olivat oikeutettuja saamaan yksityistämisvouchereita palveluvuosiensa perusteella • Virossa Säästö- ja lainahoito-osuuskunnat hallinnoivat yksityistämättä jäänyttä omaisuutta ja luotottivat yksityistämishankkeita – ei rahalla vaan yksityistämiskupongeilla • Missään Baltian maassa maaseutuyhteisöjen uusrikkaat eivät muodostuneet vapautetuista talonpojista, vaan kolhoosien eri osastojen johtajista ja asiantuntijoista • asemansa vuoksi heillä laajat sosiaaliset verkostot muihin johtajiin ja asiantuntijoihin muissa kolhooseissa sekä uuteen poliittiseen eliittiin

13. Viron maatalouden murros • Seurauksena oli monen tyyppisten yritysmuotojen säilyminen rinnakkain – pientilat, kooperatiivit ja suurtilat • Säilytti myös teknologisia kokonaisuuksia, toisin kuin Liettuassa, jossa ne hajosivat täydellisesti • Reformi kesti Virossa vuoteen 1996 asti • Reformin aikana 361 kollektiivitilasta tuli: • 710 kooperatiivia • 600 osakasyritystä • 1411 osakeyhtiötä • 13 513 yksityistä maatilaa • Näiden ohella 171 kollektiivitilaa lopetettiin – pääosa lain perusteella ja loput tilan taloudellisen tilanteen tai muun tilaan liittyvän syyn perusteella.

14. Maatalouden murros • Suurtilojen osuus tuotannosta laski 1990-luvun aikana noin 70 %:sta vajaaseen puoleen (46 %) • 1990-luvun aikana maatalouden tuottavuus nousi nopeasti ja työvoimamäärä laski • Samana aikana alkoi teknisesti kehittyneiden ja tuotannollisesti erikoistuneiden suurtilojen muodostuminen • Menestyksen yksi avain oli kyky hyödyntää neuvostoajan perintöä eli sopeuttaa suurtuotanto tehokkaasti markkinatalouteen

15. Reformin tulokset • 1990-luvun puoliväliin tultaessa maataloustuotanto putosi to 58 % vuoden 1990 tasosta Virossa, 50 % Latviassa ja 54 % Liettuassa • Virossa maatalouden reformi oli suhteellisesti menestyksekkäin, sen tuloksena on säilynyt suurtuotanto ja syntynyt ryhmä suuria ja menestyviä tiloja • Latviassa tuloksena oli tehoton tuotantorakenne: vähän riittävän suuria ja kilpailukykyisiä tiloja ja pääsuuntana on ollut pientuotantorakenteen vahvistuminen • Liettuassa lopputulos oli kaikista huonoin: vähiten teknisesti kehittyneitä tiloja koko Baltian alueella ja suuri määrä hyvin alkeellisia palstatiloja.

16. Maaseudun transition kehitysprosessit • Transitioprosessissa neljäntyyppisiä kehityskulkuja: • valtion ja yrityksen erkaantuminen (yksityistäminen, subventioiden lopettaminen, valtiontilausten lopettaminen) • yrityksen ja paikallisyhteisön erkaantuminen ( talouden ja hallinnon eriytyminen, sosiaalipoliittisten vastuiden siirtyminen yrityksiltä paikallishallinnolle)‏ • yrityksen sisällä sisäinen yhteisö (työkollektiivi perinteisine piirteineen) korvautuu muodollisemmilla ja markkinasidonnaisilla suhteilla. • entiset kollektiivitilat ja palstaviljelmät ovat tulleet riippumattomimmiksi toisistaan. Mahdollista perustaa uudentyyppisiä yksityistiloja jotka ovat lähinnä pientiloja, mutta suurempia kuin perinteiset palstaviljelmät.

17. Transition tulkinnat • Kolme pääsuuntausta • Liberalismi (ja moraalitalousteoria)‏ • Insitutionalismi (ja polkuriippuvuus)‏ • Neo-marxilaiset tulkinnat

18. Liberalismi modernisaatioteorian muotona • Valistuksen perillinen • rationalismi: järki ainoa yhteiskunnallisen kehityksen perusta • Tieteellinen kontrolli: mitattavuus, laskettavuus • Suunnittelu: kaikki inhimillinen elämä voidaan suunnitella ja muuttaa ohjelmiksi • Ohjaus: Hallinnointi ja edistys sääntöjen ja ohjeiden perusteella

19. 1:Liberalismi • Edustajina mm. sellaiset instituutiot kuin IMF ja Maailman Pankki • Korostivat vahvoja omistusoikeuksia ja liberaalia talouspolitiikkaa transition onnistumisen ehtona. • Taustalla neo-populistinen pientuotantoteoria; maatalouden erityispiirteistä johtuen perheviljelmä kaikkein tehokkain tuotannon tapa • Kaikki pientuotantomuodot (kotitalouspalstat, perheviljelmät,pienyritykset,yms.) nähdään yhtenäisenä ja historiattomana ryhmänä • Pientuotantoa ja pientuottajia pidetään välttämättöminä toimivan talouden kannalta (ovat joustavia, innovatiivisia, kilpailukykyisiä) ja ehtona demokratian kehitykselle (ovat keskiluokan perusta ja demokraattisten arvojen puolustajia)‏

20. Liberalismi • Suurtuotanto kaikissa muodoissaan ainoastaan väliaikainen ja perustaltaan epäonnistunut tuotantomuoto • Maaseudun transition vaikeuksien tai epäonnistumisien perussyyksi nähtiin kollektiivisten muotojen pysyvyys yksityistämisestä huolimatta – kollektiivitilojen johtajien ja työntekijöiden vastustus, perheviljelmäperinteiden puute tai neuvostomentaliteetti

21. Liberalismin ei-aiotut seuraukset post-sosialistisella maaseudulla • Tuotannon romahdus • Köyhyys • Kasautuvat sosiaaliset ongelmat • Tuotannollisen perustan tuhoutuminen • Väestökato • Yhteisöjen hajoaminen

22. 1.1: Moraalitalous • Liberalismin yksi variaatio on ns. moraalitalouden teoria • Sen mukaan reformit epäonnistuvat koska sekä sosialistinen että kapitalistinen talous on vieras talonpoikaisyhteisölle ja sen arvoille • Vastarinta perustuu oletetulle moraaliselle ristiriidalle talonpoikien elämysmaailman ja urbaanin rationaliteetin välillä • Tähän voi sanoa kommenttina että sosialististen kollektiivitilojen talonpojat eivät olleet talonpoikia vaan proletarisoituneita palkkatyöläisiä

23. Moraalitalous • Vastarinta ei perustunut talonpoikaisille arvoille, vaan normaaleille palkkatyöläisarvoille turvatusta toimeentulosta, sosiaali- ja hyvinvointipalveluista sekä vapaa-ajan viettomahdollisuuksista, joita kollektiivitilat tarjosivat • Kollektiivitilat eivät olleet vain taloudellisia yksiköitä, vaan säätelivät suurelta osin kylien arkea ja siten olivat lähes kaikenkattavia sosiaalisia instituutioita ja maaseutuyhteisöjen perusta

24. 2. Institutionalismi • Analyysin ytimessä virallisten (lait, taloudelliset, yms. instituutiot) ja epävirallisten instituutioiden (tavat,normit, arvot) suhde ja keskinäisvaikutus • Kuinka instituutiot vaikuttavat käyttäytymiseen/ inhimilliseen toimintaan • Post-sosialististen maiden tutkimuksessa ydinkysymyksiä mm. institutionaaliset vajeet, sosialismin perinteiden ja kapitalismin formaalien vaatimusten väliset ristiriidat ja ei-aiotut seuraukset

25. Institutionaalinen analyysi maataloudesta • Analysoi institutionaalisen kehityksen tasoa menestyksekkään transition yhtenä ehtona • Tutkimusta mm. maaseutuväestön sisäisestä eriytymisestä • Painotus niissä sopeutumistavoissa joita pientuottajilla ja maaseutuväestöllä ylipäätään on käytössään markkinatalouteen sopeutumiseksi • Transition epäonnistumisen syyt: • Liian nopea ja liian laaja reformi • Kaikenlaisen valtiollisen säätelyn purkaminen • Valtion tuen ja hintasäätelyn lopettaminen

26. 2.1:Polkuriippuvuusteoria • Yhteiskunnallinen muutos on yhteiskuntaluokkien ja ryhmien vuorovaikutuksen tulos, jota säätelevät olemassa olevat instituutiot ja resurssit (Stark) • Post-sosialistista transformaatiota muokkaavat historialliset perinteet ja se etenee asteittain • Menestyksekäs reformipolitiikka edellyttää ultra-liberalismin ja ultravaltiollisuuden välttämistä ja erilaisten sosiaalisten verkostojen (yritysten ja ihmisten välisten) ja instituutioiden merkityksen tunnistamista

27. Polkuriippuvuusteoria • Paino erilaisilla uudelleenorganisoitumisen,-yhdistymisen ja muilla tavoilla, jotka tuottavat mm. erilaisia hybridimuotoja, kun uudet elementit kietoutuvat yhteen vanhojen kanssa, • Syntyvät tulokset eroavat eri maissa ja sen vuoksi on vaikea arvioida institutionaalisen muutoksen tehokkuutta • Kiinnitetään enemmän huomiota kulttuuriin, politiikkaan ja ideologiaan (siis epävirallisiin instituutioihin) virallisia instituutioita muovaavina tekijöinä • Esimerkkeinä palstaviljelyn ja suurtuotannon symbiottisen suhteen pysyvyys tai yrityksen ja paikallishallinnon riippuvuuden säilyminen tai työnjohdollisten muotojen sulautuminen yhteen

28. Polkuriippuvuusteoria • Teorian ”empiirinen todentaminen” hankalaa ja riskinä yksinkertaistetut tulkinnat jossa riippuvuuden nähdään estävän kaiken muutoksen ja toisaalta riskinä voluntarismi: koska ”polku”tunnetaan, se on mahdollistaa ylittää poliittisella päätöksellä tai ohjelmalla – esimerkkinä maatalousreformit Baltiassa • Ongelmana myös se että mahdollistaa vain retrospektiivisen ja kuvailevan analyysin mahdollisista kehityskuluista, ei kovin hienosyisiä analyyseja • Ratkaisuksi esitetty analyysia erilaisista perinnöistä, jotka vaikuttavat nykyisiin rakenteisiin ja käytäntöihin yhteiskunnan eri alueilla – kuten taloudessa, lainsäädännössä, yms. • Vaikutuksia ei voida ennakoida ja sen vuoksi seuraukset usein ei-toivottuja tai ristiriitaisia

29. De-modernisaatio teoria • Post-sosialistinen maaseutu erityinen yhteiskunnallinen muodostuma • Ei enää sosialismia, ei vielä kapitalismia • Liberalismin ja läntisten maaseudun transitiotulkintojen kritiikkiä • Keskeiset piirteet; • Näkemys prosessista, jossa työ ja maa menettävät tavaramuotonsa ja korvautuvat erilaisilla esi-moderneilla vaihtotalouden muodoilla • Esimerkkinä palstaviljelyn nopea kasvu ja maatalouden teknologisen tason romahdus • Uustalonpoikaistuminen

30. De-modernisaatio teoria • Uusintavat ja lujittavat sosialisminaikaisia riippuvuussuhteita ja käytäntöjä • Transitio ei merkitse palstojen ja suurtilojen keskinäisen riippuvuuden loppumista vaan vahvistaa sitä (teknologinen tuki, työvoimatarpeet) • Maatalousreformin vastustus ei syy reformin epäonnistumiseen, vaan ollut markkinoihin liittyvien riskien välttämistä • Kollektiivin (tila, kylä) erilaiset funktiot – symboliset ja taloudelliset – ovat myös säilyneet ja ovat tärkeitä koko yhteisön toimivuuden kannalta

31. De-modernisaatio teoria • Pätevä Venäjän maatalouden kuvauksessa • Baltiassa kehitys nopeasti ”länsimaistunut” EU-jäsenyyden myötä • Tilarakenne muuttumassa: keskikoko kasvaa, lukumäärä vähenee

32. Baltian maatalous 2005

33. Kirjallisuutta • Alanen, I. (1998): Petty production in Baltic agriculture: Estonian and Lithuanian models. In: Kivinen, M. (ed.): The Kalamari Union – Middle Class in East and West. Ashgate, Aldershot. • Alanen, I. (2001), ”Soviet Patrimonialism and Peasant Resistance during the Transition – The Case of Estonia”. – Granberg, Leo, Kovach, Imre ja Tovey, Hilary (toim.) Europe’s Green Ring. Aldershot: Ashgate. • Alanen, Nikula, Pöder, Ruutsoo (eds): Decollectivisation, Destruction and Disillusionment – A community study in Southern Estonia. Ashgate,Aldershot 2001. • Alanen (ed): Mapping the Rural Problem in the Baltic Countryside. Transition Processes in the Rural Areas of Estonia, Latvia and Lithuania. Ashgate, Aldershot 2004. • Kolodko, G. (2000): Transition to a Market and Entrepreneurship. The systemic factors and Policy options. Communist and Post-communist studies, vol. 33, n:o 2 (June). Pp. 271-293.

34. Kirjallisuutta • Lindner, P (2007): Localising privatisation, disconnecting locales – Mechanisms of disintegration in post-socialist rural Russia. Geoforum 38 (2007), pgs. 494-506. • McIntyre, R.: The Role of Small and Medium Enterprises in Transition: Growth and Entrepreneurship. Research for Action 49. UNU/WIDER, Helsinki. • Raun: Viron historia. Otava, Keuruu 1989 • Stark, D., Bruszt, L. (1998): Postsocialist Pathways. Transforming Politics and Property in East Central Europe. Cambridge Univesity Press. • Zetterberg: Viron historia. Karisto, Hämeenlinna 2007