SOSA115 Sosiologian historia, luento

1. SOSA115 Sosiologian historia, luento YTT, lehtori Pertti Jokivuori Syksy 2014 5. luento

2. Karl Marx (1818−1883):

3. Kapitalismianalyysi: • Edusti materialistista historiankäsitystä ja klassisen poliittisen taloustieteen kritiikkiä • Ihaili ja kritisoi erityisesti Adam Smithin ja David Ricardon työtä • Tunnetuimmat teokset: • Pääoma I–III (1867–1894) • Kommunistinen manifesti (1848; yhdessä F. Engelsin kanssa)

4. Kapitalismianalyysi: • Moderni yhteiskunta on kapitalistinen sekä taloutensa että muitten instituutioittensa osalta • Modernisaatio merkitsee sitä, että feodaalinen yhteiskunta korvautuu kapitalistisella • Muutoksen liikevoimana on tuotantovoimien kehitys ja luokkien välinen taistelu • Moderni yhteiskunta "mahdollistaa ja samalla kätkee näkyvistä työläisten riiston"

5. Kapitalismianalyysi: • Ihmisen olemusta ei tule etsiä ihmisestä itsestään, vaan siitä yhteiskunnasta ja niistä yhteiskunnallisista suhteista, joissa hän elää • Selvimmin kuin muut sosiologian klassikot, Marx on painottanut aineellisten tekijöiden merkitystä sosiaalisessa elämässä • Aineelliset tekijät = tuotantovoimat eli tuotantovälineet (teknologia) sekä inhimillinen työvoima

6. Kapitalismianalyysi (kapitalistisen tuotantotavan analyysi): • Tuotannossa esiintyviä yhteistyön ja työnjaon suhteita tai muotoja Marx nimittää tuotantosuhteiksi • Kapitalistisessa tuotannossa on Marxin mukaan keskeistä tuotantosuhde, jossa kaksi erilaista ihmisryhmää harjoittaa yhteistyötä • Kapitalistinen tuotanto yhdistää kapitalistin (tuotantovälineiden omistajan) ja työläisen panokset (rahan ja työvoiman) jonkin tuotteen luomiseksi markkinoille

7. Kapitalismianalyysi: • Feodalismin murtaneelle kapitalismille on Marxin mukaan tunnusomaista kaiken muuttuminen tavaraksi: ”Kaikki se, mitä ihmiset ovat tähän asti pitäneet luovuttamattomina, luovutetaan pois vaihdon ja kaupustelun esineinä. Se (kapitalismi) on aikaa, jolloin esineistä, joita on aiemmin siirretty toisille mutta ei koskaan vaihdettu pois, annettu lahjaksi mutta ei koskaan tarjottu myytäväksi, hankittu mutta ei koskaan ostettu: hyveistä, rakkaudesta, vakaumuksesta, tiedosta, omastatunnosta jne., lyhyesti kaikesta on tullut kauppatavaraa.”

8. Kapitalismianalyysi:

9. Kapitalismianalyysi: • Marxin kuvaama kapitalismi on maailma, jossa subjekti ja objekti ovat vaihtaneet paikkaa • Kapitalismissa ihmiset on alistettu omien tuotteittensa määräysvaltaan • Kapitalismissa pääoma käyttää työvoimaa eikä päinvastoin

10. Historiallinen materialismi: • Tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden kehitys säätelee yhteiskuntien kehitystä • Teoria yhteiskuntien kehityksestä ja ihmisen vapautumisesta • 1. alkukommunismi • 2. orjanomistajayhteiskunta • 3. feodalismi • 4. kapitalismi • 5. sosialismi • 6. kommunismi

11. Historiallinen materialismi: • Se yleinen tulos, johon tulin ja josta tein kerran sen löydettyäni opintojeni ohjenuoran, voidaan lyhyesti muotoilla seuraavasti. Elämänsä yhteiskunnallisessa tuotannossa ihmiset tulevat tiettyjen väistämättömien heidän tahdostaan riippumattomien suhteiden, tuotantosuhteiden alaisiksi, jotka vastaavat heidän materiaalisten tuotantovoimiensa määrättyä kehitysastetta. Näiden tuotantosuhteiden kokonaisuus muodostaa yhteiskunnan taloudellisen rakenteen, sen reaaliperustan, jolle kohoaa juridinen ja poliittinen päällysrakenne ja jota vastaavat määrätyt yhteiskunnallisen tajunnan muodot. Aineellisen elämän tuotantotapa on ylipäätänsä yhteiskunnallisen, poliittisen ja henkisen elämän ehtona. Ihmisten tajunta ei määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntansa.

12. Marxin lisäarvoteoria:

13. Työn lisäarvo: • Hyödykkeen “todellinen arvo” vs. sen käyttöarvo ja vaihtoarvo • Hyödykkeen arvo määräytyy siihen välttämättä käytettävän työajan mukaan • Kapitalistisessa tuotantojärjestelmässä työläinen ei omista muuta kuin työvoimansa • Työläinen on pakotettu myymään työpanoksensa tuotantovälineet omistavalle porvaristolle • Työstä ei makseta työn tuottaman arvon mukaista palkkaa • Tavaran vaihtoarvo (hinta) = työntekijän palkka + työvälineiden kustannukset + raaka-aineiden kustannukset + X • X = lisäarvo (erotus työläisen tuottaman arvon sekä hänen palkkansa välillä) • Porvariston ja proletariaatin välillä vallitsee siis kapitalismin logiikasta johtuva sovittamaton taloudellinen/materiaalinen ristiriita

14. Kapitalismin yhteiskuntasuhteet:

15. Pääoman kiertokulkuprosessi tapahtuu kolmena vaiheena: • Ensimmäinen vaihe: Kapitalisti esiintyy tavara- ja työmarkkinoilla ostajana; hänen rahansa muuttuu tavaraksi eli suorittaa kiertotoimituksen R ─ T. • Toinen vaihe: Kapitalisti suorittaa ostamiensa tavaroiden tuotannollisen kulutuksen. Hän toimii kapitalistisena tavarantuottajana; hänen pääomansa läpäisee tuotantoprosessin. Tuloksena on tavara, jonka arvo on suurempi kuin sen tuotantoalkeiden. • Kolmas vaihe: Kapitalisti palaa markkinoille myyjänä; hänen tavaransa muuttuu rahaksi eli suorittaa kiertotoimituksen T ─ R. Rahapääoman kiertokulun malli on siis: • R ─ T ... P ...T’ ─ R’, missä pisteet merkitsevät sitä, että kiertoprosessi on keskeytynyt, ja T’ sekä R’ lisäarvon kartuttamaa T:tä ja R:ää. (PO II, 33)

16. Työn lisäarvo (arvon työteoria): • Kaikilla tavaroilla, niin paljon kuin ne eroavatkin toisistaan, on yhteisenä piirteenä se, että niihin on ikään kuin investoitunut niitä valmistettaessa tehtyä työtä, jonka määrä määrää niiden arvon suuruuden. • Työn arvon määrää työvoimatavaran uusintamiseen tarvittavien hyödykkeiden arvo, ”sen omistajan ylläpitoon tarvittavien elinhyödykkeiden arvo”. • Pääomasuhteen liikkeelle pistämistä prosesseista, sen synnyttämistä suhteiden suhteista, kasvaa esiin eräänlainen automaattinen maailma, joka kietoo itse kunkin verkkoonsa ja muuttaa niin pienet kuin suuretkin subjektit pääoman arvonlisäysprosessin palvelijoiksi • Pääoman sudennälkä • Kapitalismi teatterina ilman tekijää

17. Vieraantuminen: • Marxilla ”vieraantuminen” ei välttämättä ole tietoinen kokemus, vaan viittaa yksilön objektiiviseen sijaintiin kapitalistisessa työprosessissa. • Kun työläinen kapitalistisessa työprosessissa tuottaa muille kuin itselleen, hän vieraantuu työnsä tuloksista, minkä Marx näkee epäluonnollisena ja ihmisen hyvinvointia (ihmisenä olemista) heikentävänä. • Marx puhui ”tavarafetisismistä”. Markkinat erottavat sosiaaliset suhteet tuotantoprosessista: hankkiessaan hyödykkeitä ihmiset pitävät silmillä niiden vaihtoarvoa niiden ”todellisen” arvon sijaan (työpanos). • Kapitalistinen työnjako (työn osittaminen) lisää vieraantumista työn tuotteista.

18. Vieraantuminen: • Kun proletaari on klassisen taloustieteen mukaan vain lisäarvon tuottamiskone, on sen mukaan kapitalistikin vain kone, jolla tämä lisäarvo muutetaan lisäpääomaksi. Se ottaa hänen historiallisen tehtävänsä synkän vakavalta kannalta.

19. Marxin kritiikki: • Marx on kiistanalaisin sosiologian klassikko • Lisäarvoteoria on edelleen validi, mutta ei vastaa kysymykseen kuinka abstraktin tai luovan työn arvoa tulisi mitata • Marx ja hänen aikalaisensa eivät kyenneet ennustamaan teollisuustyön kehitystä ja palveluiden merkityksen korostumista (ay ja hyvinvointivaltio) • Marxin visio työläisten johtamasta luokkataistelusta osoittautui utopiaksi • Miten ihminen voi vieraantua olemuksestaan, jos sellaista olemusta ei ole olemassa?

20. Marx-vaikutteinen sosiologia: • Sivilisaatiokriittinen sosiologia (Frankfurtin koulukunta; Max Horkheimer, Theodor Adorno, Walter Benjamin, Herbert Marcuse ja Erich Fromm) • Marx-vaikutteinen sosiologia huipussaan 1970-luvulla: riisto, lisä-arvo, maailmanjärjestelmä (Immanuel Wallerstein) • Yhteiskuntien luokka- ja kerrostumarakenteen tutkimus olennainen osa modernia sosiologiaa  Yhteiskuntaluokka on ollut se keskeinen käsite, jonka avulla sosiologiassa on jäsennetty yhteiskunnallisia jakoja ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta modernissa yhteiskunnassa

21. Marx-vaikutteinen sosiologia: • Suomessa on ollut pitkään vallalla ajatus, että yhteiskuntaluokka on jotakin joka kuuluu ennen muuta teolliseen yhteiskuntaan ja sen tuottamiin jakoihin • Sen sijaan jälkiteollisessa yhteiskunnassa – tai palveluyhteiskunnassa – yhteiskunnalliset jaot määräytyvät toisin perustein. Runsas 20 vuotta sitten katsottiin, että me suomalaiset olemme kaikki yhtä suurta keskiluokkaa. Kymmenen vuotta sitten sanottiin, että luokkajaoilla ei ole enää lainkaan merkitystä Suomessa • Tuolloin oltiin niin ikään sitä mieltä, että yhteiskunnassa saattaa kyllä olla eriarvoisuutta, mutta eriarvoisuuden syyt eivät perustu mihinkään rakenteellisiin tekijöihin. Sen sijaan eroja on haettava yksilöistä ja heidän tekemistä ratkaisuista. • Sosiologiassa monet puhuivat luokan kuolemasta. Monien näkemyksen mukaan 1980-luvun lopun post-modernissa yhteiskunnassa yhteiskunnallisia jakoja ei enää selittänyt luokka vaan muut tekijät kuten esimerkiksi sukupuoli, etnisyys tai sukupolvi. Kaikkein vilkkaimmin luokan kuolemasta keskusteltiin 1990-luvulla • Nyt ääni kellossa on muuttunut. Kansainvälinen talouskriisi, globaali palkkatyöläistyminen ja yhteiskunnallisten erojen nopea kasvu länsimaissa ovat saaneet tutkijat kiinnittämään uudelleen huomionsa yhteiskuntaluokkiin  Luokalla näyttää olevan taas väliä

22. Max Weber (1864–1920):

23. Max Weber: • Tulkitsevan hermeneuttisen sosiologian ja metodologisen individualismin kannattaja • Sosiologia [… ] on tiede, joka ymmärtää tulkiten sosiaalista toimintaa ja siten selittää sen kulun ja vaikutusten syitä. Inhimillinen käyttäytyminen on taas toimintaa, sikäli kuin toimija tai toimijat liittävät siihen subjektiivisen merkityksen. ”Sosiaalista” toimintaa on puolestaan sellainen toiminta, joka on yhteydessä – toimijan tai toimijoiden tarkoittamassa merkityksessä – muiden käyttäytymiseen ja orientoituu sen mukaan omassa kulussaan.

24. Max Weber ja sosiologian ymmärtävä metodi: • Keskeneräiseksi jääneessä pääteoksessaan Wirtschaft und Gesellschaft (Talous ja yhteiskunta) Weber määritteli sosiologian tieteeksi, joka ymmärtää tulkiten sosiaalista toimintaa ja siten kausaalisesti selittää sen kulun ja vaikutusten syitä. • Weberille kausaliteetti tarkoitti yksittäisten tapahtumien ja historiallisten muutosten selittämistä. • Sosiaalitieteiden paljastamat kausaalisuhteet ovat ainutkertaisia prosesseja eivätkä pysyviä luonnonlakeja.

25. Max Weber ja hermeneutiikka: • Pohjautuu myöhäiskeskiaikaiseen teologiaan ja tekstianalyysiin • Nykyaikainen hermeneuttinen tieteenfilosofia pohjautuu mm. Wilhelm Diltheyn (1833–1911) ajatteluun. • Diltheyn mukaan ns. hengentieteet eli humanistiset alat eroavat luonnontieteistä siinä, että ne edellyttävät eläytyvää ymmärtämistä: ”Luontoa selitämme, sielunelämää ymmärrämme”.

26. Max Weber ja hermeneutiikka: • Weber kritisoi Diltheyn ajattelua, erityisesti ”hengentieteiden” palauttamista psykologiaan • Weber omaksui Rickertin ja Windelbandin ajatuksen tieteiden kahtiajaosta: • Luonnontieteet ovat yleistäviä eli nomoteettisia ja niiden kohde on pysyvä • Sosiaalitieteet ovat yksilöllistäviä eli idiografisia ja niiden kohde on muuttuva

27. Max Weber ja hermeneutiikka: • 1) Sosiologia on sosiaalisen toiminnan tulkitsevaa ymmärtämistä ja selittämistä (tutkimuskysymys on sidottava kulttuuriseen yhteyteensä). • 2) Tutkijan on pyrittävä arvovapauteen ja objektiivisuuteen, vaikka täysin arvovapaata tai puhtaan objektiivista havaintoa ei ole (kulttuurirelativismi). • 3) Tiede ei voi kertoa miten asioiden pitäisi olla, ainoastaan miten ne ovat.

28. Max Weberin keskeinen tuotanto: • Tutkimusten painopiste kulttuurin ja ihmisen symboliympäristön merkitysten analysoinnissa. • Teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki (1904) Weber osoittaa, että modernin kapitalistisen talousjärjestelmän perustana on uskonpuhdistuksessa syntynyt talouseetos, joka sai ihmiset toimimaan tavalla (säästämään, sijoittamaan rahaa yritystoimintaan, etenemään urallaan), joka mahdollisti modernin kapitalistisen talousjärjestelmän synnyn.

29. Massiivinen aivopesuoperaatio ja rationaalin kapitalismin erityisyys: • ”Hyödyntavoittelu”, ”pyrkimys voittoon”, korkeimpaan mahdolliseen rahavoittoon, ei sinänsä ole missään tekemisissä kapitalismin kanssa. Tämä pyrkimys oli ja on viinureilla, lääkäreillä, kuskeilla, taiteilijoilla, kokoteilla, lahjottavilla virkamiehillä, sotilailla, ryöväreillä, ristiretkeläisillä, pelihelvetin uhkapelureilla, kerjäläisillä − sen voi sanoa olevan yhteistä ”(to) all sorts and conditions of men”, kaikille aikakausille, missä objektiivinen mahdollisuus rahavoittoon jotenkin oli tai on olemassa. Tämän naivin käsitteenmäärityksen kertakaikkinen hylkääminen kuuluu jo kulttuurihistorian lastenkamariin. Rajattominkaan voitonhimo ei ole vähimmässäkään määrin yhtä kuin kapitalismi, vielä vähemmän se on yhtä kuin sen ”henki”. (Weber 1980, 12)

30. Massiivinen aivopesuoperaatio ja rationaalin kapitalismin erityisyys: • Rationaalista kapitalismia on erityisesti moderni teollisuuskapitalismi, jossa voitontavoittelu perustuu vapaiden markkinoiden tarjoamiin vaihtomahdollisuuksiin, rationaaliseen työorganisaatioon ja tarkkoihin laskelmiin ja tilinpitoon • Uskonpuhdistuksen jälkeen syntynyt protestantismi sisälsi sellaisia, alun pitäen uskonnollisia toimintamuotoja, jotka olivat olennaisia kapitalistisen talousjärjestelmän syntymiselle • Weber korosti, ettei häntä kiinnosta lainkaan se, mitä uskonpuhdistajat ja protestanttiset teologit ja kirkot virallisesti opettivat, vaan nimenomaan se, miten ihmiset näitä oppeja tulkitsivat ja sovelsivat omaan elämäänsä

31. Massiivinen aivopesuoperaatio ja rationaalin kapitalismin erityisyys: • Massiivinen aivopesuoperaatiota tarvittiin siksi, että tietystä katsantokannasta tarkasteltuna kapitalismi on ”luonnoton järjestelmä”. Sen vihollinen oli esikapitalistisen ajan ”luonnollinen”, perustarpeidensa tyydyttämiseen tyytynyt ihminen. Keskiajalla oli “luonnotonta” haluta aina vain lisää rahaa. Esikapitalistinen työläinen halusi "elää yksinkertaisesti, elää niin kuin oli tottunut elämään ja hankkia sen verran kuin sitä varten oli tarpeen"

32. Max Weber ja rationaalistuminen: • 1. Markkinakäyttäytyminen – talouden laskettavuus ja tehokkuuden kehittäminen edistyvät • 2. Oikeus –ennustettava ja muodollisesti toimiva oikeuslaitos kehittyy • 3. Hallinto –yhteiskunta byrokratisoituu ja ammattimainen hallintokulttuuri kehittyy • 4. Ammattikäytäntö –virkamieseetos syntyy

33. Max Weber ja rationaalistuminen: • ”Nykyaikaiset yritysmuodot, joihin kuuluu kiinteä pääoma (arvopaperit) ja tarkka laskentatoimi ovat nimittäin aivan liian herkkiä voidakseen olla alttiina lainsäädännön ja hallinnon epärationaalisuudelle. Ne saattoivat syntyä vain rationaalisissa yhteiskunnissa.” • "Kohtalo teki manttelista teräksenlujan kotelon … Askeettisuus otti tehtäväkseen maailman uudelleenrakentamisen ... Joka tapauksessa voittoisa kapitalismi ei tarvitse enää ... tukea. Se lepää mekaanisella perustalla."

34. Max Weber ja rationaalistuminen: Weber toistuvasti käsitteli tuotannossaan neljää elämän rationalisoitumiseen kytkeytyvää kysymystä suhteessa länsimaisten yhteiskuntien ja kulttuurin erityislaatuun. • Miksi juuri Euroopassa kehittyi sellainen ”rationaali” kulttuuri jolla oli universaalia merkitystä? • Miksi vain juuri modernissa läntisessä Euroopassa kehittyivät rationaali tiede ja teknologia, rationaali teollinen kapitalismi ja rationaali byrokraattinen valtion hallintokoneisto? • Miksi vastaavanlaista rationaalistumisen prosessia ei tapahtunut Euroopan ulkopuolella, erityisesti Aasiassa, missä on ollut paljon vanhempia ja enemmän eriytyneitä kulttuureja? • Mitä hyötyjä tämä rationaalistuminen tuo eri yhteiskunnille ja sen ryhmille ja toisaalta, minkä hinnan yhteiskunta, sen ryhmät ja yksittäiset henkilöt joutuvat maksamaan tästä kehityksestä?

35. Weber, luokat ja statusryhmät: Weberin mukaan luokka on "tietyn tyyppinen mahdollisuus nauttia materiaalisista ja sosiaalisista eduista - mikä mahdollisuus on seurausta hyödykkeiden ja taitojen omaamisesta - ja näin hyötyä siitä tosiasiasta, että näitä asioita voidaan käyttää tuottamaan tuloa annetussa taloudellisessa järjestelmässä.”  markkinatilanne (markkinakapasiteetti) Weber jakaa ihmisiä kolmella eri tavalla eli hänellä on kolme eri luokkakäsitystä: 1. Omistusluokka (besitzklassen), jossa ihmiset jakautuvat omistuserojen mukaan. 2. Hyötyluokka tai elinkeinoluokka (erwerbsklasse), jossa ihmiset jakautuvat markkinakapasiteetin mukaan.3. Yhteiskuntaluokka, jossa ihmisiä jaetaan sellaisiin kokonaisuuksiin, joiden sisällä liikuvuus on "helppoa ja tyypillistä” Luokkajaot ovat teoreettisia käsitteitä eikä kukaan yksilö sinänsä kuulu mihinkään luokkaan tai samaistu johonkin luokkaan eli tunne yhteen kuuluvuutta samoja markkinakapasiteetteja omaavien yksilöiden kanssa

36. Weber, luokat ja statusryhmät: Weberin statusryhmät ja statusasemat liittyvät nimensä mukaisesti statuksen, kunnian ja arvonannon yhteiskunnalliseen jakautumiseen. Statusasema voi perustua Weberin mukaan elämäntapaan, kasvatustapaan ja syntyperään tai ammattiin perustuvaan arvostukseen. Siinä missä luokkien kohdalla oli kysymys taloudesta (markkinakapasiteetista), on statusaseman kohdalla kysymys sosiaalisesta arvonannosta ja kunnian jaosta. Siinä missä jokin luokka pyrkii monopolisoimaan markkinakapasiteetteja, pyrkii "positiivinen" statusryhmä monopolisoimaan sosiaalisen arvostuksen Statusryhmät ja statustratifikaatio liittyvät talouteen. Taloudellisen stabiliteetin asteen ollessa korkea statusjako on dominoivassa asemassa luokkajakoihin nähden. Nopeiden taloudellisten muutosten tai epävakaisuuksien aikoina ihmisten luokkajakautuminen eli markkinakapasiteettien omaaminen tulee määräävään asemaa

37. Weber: Sosiaalisen toiminnan tyypit: • 1. Päämäärärationaalinen toiminta – välineellistä keinoista ja tavoitteista tietoista toimintaa • 2. Arvorationaalinen toiminta – tietoista tietyn arvopäämäärän mukaan suuntautuvaa toimintaa • 3. Affektiivinen toiminta – tiedostamatonta tunnetilojen mukaan toimimista • 4. Traditionaalinen toiminta – toimitaan tietyllä tapaa, koska näin on aina toimittu

38. Weber: Legitiimin herruuden tyypit: • 1. Rationaalinen eli legaalinen herruus perustuu asetetun järjestyksen laillisuuteen (byrokratia) • 2. Traditionaalinen herruus perustuu tottumukseen, perinteisiin ja arkipäiväiseen uskoon herruusaseman hyväksyttävyydestä • 3. Karismaattinen herruus perustuu tietyn henkilön pyhyyteen, sankarillisuuteen ja esikuvallisuuteen

39. Weberin kulttuurikritiikki: • Weberin kulttuurikritiikki liittyy ennen muuta siihen, että ihmiset näyttäisivät jäävän kylmän rationaalisuuden vangeiksi • Weberin modernisaatiokritiikissä on erotettavissa vapauden menettäminen, mielekkyyden menettäminen, kalkyloivan rationaalisuuden ylivalta ja substantiaalisten arvojen relativisoituminen, arvojen legitimaation heikkeneminen

40. Weberin anti sosiologialle: • Ymmärtävä sosiologia: W. määrittelee inhimillisen käyttäytymisen, toiminnan ja sosiaalisen toiminnan käsitteet siten, että toimintaa on sellainen käyttäytyminen, johon toimija liittää jonkin subjektiivisen merkityksen • Sosiologisten yhteiskuntateorioiden elementaarinen tekijä on sosiaalisen toiminnan toistuva ja säännönmukainen luonne. Sosiologisissa analyyseissä ja teorioissa ollaan kiinnostuneita toistuvasta ja säännönmukaisesta toiminnasta, ei niinkään yksittäisistä teoista ja yksittäisistä tapahtumista. Max Weber piti tätä asiaa keskeisenä piirteenä, joka erottaa sosiologisen analyysin historiallisesta analyysistä. Historian tutkimuksessa tavoitteena on selittää kausaalisesti jokin yksittäinen tapahtuma, sosiologisen analyysin tehtävänä sen sijaan on tutkia yleisiä ja toistuvia sosiaalisia toiminnan muotoja ja prosesseja

41. Weberin anti sosiologialle: • Ideaalityypit: Teoreettiset käsitteet ovat ideaalityyppejä, jotka eivät voi kuvata todellisuutta sellaisenaan. Ideaalityyppi kuvaa ilmiötä korostamalla sen oleellisia piirteitä ja jättämällä huomiotta epäoleellisuuksia. Ideaalityyppiä ei voi koskaan olla todellisuudessa • Kuuluisaksi ovat tulleet Weberin teoriat vallasta, luokkajaosta, statusryhmistä, politiikasta, johtajuudesta ja valtiosta • Karismaattinen auktoriteetti: Karismaattisella johtajuudella Weber tarkoitti sellaisia erikoislaatuisia ihmisiä, jotka esiintyvät epätavallisella tavalla ja jotka pyhyytensä, antaumuksellisuutensa, rohkeutensa, innokkuutensa tai esimerkillisen luonteensa takia herättävät voimakasta vastakaikua kannattajiensa joukossa  Erityisesti yhteiskunnalliset kuohunnat, epävakaat taloudelliset olot ja nopeat yhteiskuntarakenteen muutokset ovat otollista aikaa karismaattisen johtajan ilmestymiselle (T. Parsons)