Pesuista ja pesuaineista 15.-16.9.2010 Maarit Mäki Biotekniikka- ja elintarviketutkimus

1. Pesuista ja pesuaineista 15.-16.9.2010 Maarit Mäki Biotekniikka- ja elintarviketutkimus

2. Luennon sisältö Pesuihin liittyvää lainsäädäntöä Pesun vaiheet: Pesutapahtuma teoriassa Pesutulokseen vaikuttavat tekijät Pesuaineet: Komponenttien tehtävä ja ominaisuudet Pesuaineiden rekisteröinti Biofilmi Pesutuloksen valvonta

3. Laitteiden ja välineiden puhdistus maidon kanssa kosketuksiin joutuvat laitteiden pinnat ovat helposti puhdistettavia ja tarpeen mukaan desinfioitavia, ja ne on pidetty hyvässä kunnossa (853/2004/EY). Kyseiset pinnat on puhdistettava ja tarpeen mukaan desinfioitava käytön jälkeen. Maidontuottajan velvollisuudet on kuvattu alkutuotantoasetuksessa (134/2006) Lypsykoneen toiminta Lypsykone on huollettu ja testattu tarpeen mukaan ja säännöllisesti, vähintään kolmen vuoden välein. Todistus on säilytetty (10 v). Maidon käsittelylaitteet ja välineet

4. Maitotilan omavalvonnan kuvaus sisältää mm. • Laitteiden, säiliöiden ja kuljetusvälineiden puhtaanapito • Rehun lisäaineiden, eläinlääkkeiden, biosidien (mm. desinfiointiaineet, jyrsijä- ja hyönteismyrkyt) ja vaarallisten kemikaalien käyttö ja säilytys • Muun henkilöstön perehdyttäminen elintarvikehygieniaan ja tartuntatautien torjuntaan. • Kirjanpitovelvollisuus. • (Suomen meijeriyhdistys, omavalvontaohjeita).

5. Lypsylaitteisto on pestävä vähintään kolme kertaa vuorokaudessa. Tiedot lypsylaitteiston ja maidon jäähdytys- ja varas-tointilaitteiden puhdistamisen teknisestä epäonnis-tumisesta pystyttävä tallentamaan seurantaa varten, kuten pesemättä jäämisestä, pesuaineen puuttumisesta ja veden väärästä lämpötilasta. Vedinten puhdistumista on seurattava, kirjanpitovel-vollisuus. Tiedot on arkistoitava 1 v ajan, ja niiden perusteella on arvioitava tekninen epäonnistuminen ja tarvittaessa ryhdyttävä heti korjaaviin toimenpiteisiin. Korjaavista toimenpiteistä on pidettävä kirjaa. Automaattilypsyä koskevia lisävaatimuksia

6. Maidon käsittelylaitteet ja -välineet, jotka ovat joutuneet kosketukseen maidon kanssa, on pesun ja desinfioinnin jälkeen huuhdeltava säädetyt vaatimukset täyttävällä vedellä. Pesun ja desinfioinnin jälkeen on varmistuttava siitä, että huuhteluvesi valuu pois laitteista ja säiliöistä. Pesujen kannalta tärkeimpiä veden ominaisuuksia ovat veden puhtaus, kovuus ja rautapitoisuus. Kova tai rautapitoinen vesi vaatii korkeampaa pesuaineannostusta, koska se sitoo enemmän pesuaineosasia. Veden laatu 1/2

7. Jos vesi ei täytä laatuvaatimuksia, maidontuottajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin veden laadun parantamiseksi Jos veden mikrobiologinen laatu on epäilyttävä, on pesu- ja huuhteluvesien oltava ehdottomasti kuumia ja erillisdesinfiointi voi olla tarpeen. (STM:n asetukset nro 461/2000 ja 401/2001). Veden laatu on hyvä tutkia silloin tällöin myös maitohuoneen vesipisteestä. Vesi tutkittava vähintään joka kolmas vuosi. Todistus käyttöönottotutkimuksesta on säilytettävä pysyvästi ja muista tutkimuksista vähintään kymmenen vuotta. Veden laatu 2/2

8. Pesun vaiheet • Esihuuhtelu • Kiertopesu • Välihuuhtelu • Desinfiointi (tarvittaessa) • Loppuhuuhtelu

9. Pesutulokseen vaikuttavat tekijät

10. Lämpötila Esihuuhtelu: Haalea vesi n. 40 ºC Kiertopesu: Alkulämpötila 80 – 85 ºC, loppulämpötila yli 50 ºC. Jauhemaiset pesuaineet liukenevat parhaiten yli 60 ºC veteen. Pesuaika: Yleensä 5 – 8 min Liian lyhyt aika  Lian irrotus ei riittävän tehokasta Liian pitkä aika  Vesi jäähtyy, pesuteho heikkenee.

11. Mekaaninen vaikutus Käsipesussa harjaamalla. Kiertopesussa vesi-ilmaharjat. • Kemiallinen vaikutus • Riippuu pesuaineesta ja sen väkevyydestä sekä veden kemiallisesta laadusta. • Pesuliuoksen teho yleensä paranee lämpötilan ja kemikaalikonsentraation noustessa. Liian korkea lämpötila aiheuttaa joidenkin kemikaalien haihtumista ja tehon laskemista tai saostaa proteiineja ja kiihdyttää kivettymien muodostumista.

12. Pesutulokseen vaikuttavat tekijät

13. Lähde: Grosse Böwing & Hilgers, 1985 MTT/Vakola, Maitokoneet, Esa Manninen

14. Kaikki pesuun ja puhdistukseen tarkoitetut valmisteet ovat pesuaineita. Kuuluvat pesuaineasetuksen piiriin. Pesuaineet Ennen käyttöönottoa on tutustuttava huolellisesti pakkausmerkintöihin ja käyttöturvallisuustiedot-teeseen.

15. Hyvä liukoisuus käyttölämpötilassa Ei saa syövyttää pintamateriaaleja Ei saa ärsyttää ihoa tai silmiä eikä saa olla myrkyllinen Hajuton Biohajoava: pesuaineet ovat aiheuttaneet vaahtoamisongelmia jätevesien käsittelyssä, mutta ongelmaa ei esiinny sellaisilla pesuaineilla, joita lietteen bakteerit hajottavat. Taloudellinen käytössä: alhaisin hankintahinta ei osoittaudu välttämättä halvimmaksi käytössä. Helposti huuhtoutuva: pesuaineliuoksen olisi huuhtouduttava helposti pinnoilta. Säilyy muuttumattomana varastoinnin aikana Puhdistaa tehokkaasti kaiken tyyppistä likaa Pesuaineelle asetetut tavoitteet

16. Pesuaineiden komponenttien luokittelu • Epäorgaaniset alkaliset (emäksiset) • Syövyttävät, esim. natriumhydroksidi • Syövyttämättömät, esim. natriummetasilikaatti ja natriumkarbonaatti • Hapot • Epäorgaaniset, esim. typpihappo • Orgaaniset • Pinta-aktiiviset aineet eli tensidit - anioniset, ionittomat, kationiset ja amfoteeriset • Vettä pehmentävät aineet - epäorgaaniset ja orgaaniset

17. Tärkeimmät pesuainekomponenttien ominaisuudet (1) • Pesuaineluokka Komponentti Teho • Kostuttava Hajottava Liuottava Emulgoiva • Epäorgaaniset alkaliset Natriumhydroksidi 1 1 4 1 • Natriummetasilikaatti 2 3 3 3 • Natriumkarbonaatti 1 1 2 1 • Trinatriumfosfaatti 2 3 2 3 • Hapot Sulfamiinihappo 1 1 3 1 • Hydroksietikkahappo 1 1 2 1 • Pinta-aktiiviset Natriumalkylbentseenisulfo- • naatti 4 4 2 4 • Natriumlaurylsulfaatti* 4 4 2 4 • Vettä pehmentävät Natriumtripolyfosfaatti 1 3 3 2 • 4 = erinomainen; 3 = hyvä; 2 = tyydyttävä; 1 = heikko; 0 = ei tehoa • *hapon läsnäollessa epästabiili • **tavoitearvo 4

18. Tärkeimmät pesuainekomponenttien ominaisuudet (2) • Pesuaineluokka Komponentti Teho • Saippuoiva Vettä Huuhtoutuvuus Ei syövyttävä** Bakteereja pehmentävä tuhoava • Epäorgaaniset alkaliset Natriumhydroksidi 4 0 1 0 4Natriummetasilikaatti 3 1 3 2 2 Natriumkarbonaatti 2 0 1 2 1 Trinatriumfosfaatti 3 2 3 1 2 • Hapot Sulfamiinihappo 1 3 1 0 3 Hydroksietikkahappo 1 3 2 2 2 • Pinta-aktiiviset Natriumalkylbentseeni- • sulfonaatti 0 0 4 4 0 Natriumlaurylsulfaatti* 0 0 3 4 0 • Vettä pehmentävät Natriumtripolyfosfaatti 1 3 2 4 0 • 4 = erinomainen; 3 = hyvä; 2 = tyydyttävä; 1 = heikko; 0 = ei tehoa • *hapon läsnäollessa epästabiili • **tavoitearvo 4

19. Yhtä tai useampaa tehoainetta sisältävät valmisteet, jotka on tarkoitettu kemiallisesti tuhoamaan, torjumaan tai tekemään haitattomaksi haitallisia eliöitä, estämään niiden vaikutusta tai muulla tavalla rajoittamaan niiden esiintymistä. Maidontuotantotilalla mm. desinfiointiaineet ja vedinkastoaineet kuuluvat biosideihin. Niiden käytöstä oltava kirjanpito, joka on säilytettävä 2 v. Oltava viranomaisen hyväksymä kemikaalilain mukaisesti. Rekisteröinti Valviran hyväksyttyjen aineiden rekisteriin. Siirtymäaikaa vanhojen tehoaineiden osalta on jatkettu 14.5.2014 saakka. Biosidi

20. Vedinkastoaineet • Laura Armisen lisenssiaattityö • Kirjallisuuskatsaus vedinkastoaineiden vaikuttavista tehoaineista • Lista Suomen markkinoilla olevista vedinkastoaineista • www.maitokoneet.fi oppaat ja ohjeet

21. Pesuaineasetuksen mukaan pinta-aktiivisten aineiden eli tensidien, jotka ovat välttämättömiä lian irrottamisessa pinnoilta, tulee olla lopullisesti biohajoavia (aine hajoaa hiilidioksidiksi, vedeksi ja mineraalisuoloiksi). Biohajoavuus

22. Valvira ja SYKE Työnjako asiantuntijuuden ja biosidiryhmien perusteella. - SYKE: ympäristö - Valvira: terveysriskit, fysikaalis-kemialliset ominaisuudet. (www.valvira.fi/kemikaalit) Viranomaiset

23. MTT:n pesuainerekisteri Epävirallinen Maatilojen maidonkäsittelyvä-lineiden pesuun ja desinfi-ointiin tarkoitetut tuotteet. Perustuu EVI:n vanhaan lis-taan, jota jatkuvasti päivite-tään. Ilmoitetaan, onko tuote testattu maatilakäyttöön sovel-tuvaksi. www.mtt.fi/maitokoneet, oppaat ja ohjeet Valviran kemikaalirekisteri Virallinen Rekisteristä voi tarkistaa, mistä tuotteista on annettu virano-maisille lain velvoittamat tiedot. Mm. vedinkastoaineet, utare-pesuaineet, torjunta-aineet, pe-su- ja desinfiointiaineet. www.ketu.fi, haku Rekisterit

24. Käyttöturvallisuustiedotteessa on kuvattu aineiden vaarat. Jos kemikaalit sisältävät vaarallisia aineita, käyttäjällä pitää olla niistä käyttöturval-lisuustiedote. Käyttöturvallisuustiedotteiden tietoja käytetään hyväksi työturvallisuuslainsäädännön mukaises-sa työpaikan riskinarvioinnissa. Saatavuus: MTT:n pesuainerekisteristä mark-kinoijan antama tieto saatavuudesta esim. Internetsivut. Käyttöturvallisuus-tiedote

25. Klooriyhdisteet muodostavat myrkyllisiä kaasuja reagoidessaan happojen kanssa tai kuumennettaessa. Pesuaineastiat säilytettävä suljettuina. Suojalasit, käsineet ja tarvittaessa esiliina, kun käsitellään pesuaineita. Käsikäyttöinen annostelupumppu turvallisempi kuin annostelu kaatamalla. Roiskeet iholle: Huuhtominen juoksevalla vedellä 15 min. Roiskeet vaatteille: Riisuttava heti Työturvallisuus

26. EU:n nykyiset varoitusmerkit Uudet GHS:n (YK:n hyväksymä) mukaiset varoitusmerkit Merkkien selitteet: http://www.valvira.fi/kemikaalit/luokitus_ja_merkinnat Varoitusmerkinnät

27. Kemikaalirekisteri (1/3) www.ketu.fi

28. Biofilmiä esiintyy ympäristössä laajalti. Biofilmi muodostuu pintaan kiinnittyneistä mikrobeista, jotka ovat muodostaneet ympä-rilleen pesu- ja desinfiointiaineilta suojaavan kuoren. Maito on hyvä alusta biofilmin muodostumiselle teräs-, kumi- ja muovipinnoille kun lämpötila ja aika on riittäviä. Tyypillisiä biofilmiä muodostavia bakteereita ovat mm. bacillukset ja pseudomonakset. Biofilmin sisällä voi kasvaa useita mikrobilajeja, myös patogeenejä. Biofilmi

29. Maitolian jääminen pinnoille, esim. kun virtausnopeus on alhainen, saa mikrobit tarttumaan likaan mm. siimojensa ja tuottamiensa polysakkaridien avulla. Bakteerit lisääntyvät biofilmin sisällä ja biofilmin massa kasvaa. Paljaalla silmällä biofilmiä voi olla vaikeaa erottaa. Taskulampun avulla kuivalta pinnalta voi havaita parhaimmin, voi olla esim. himmeä kalvo teräksen pinnalla. Biofilmi tuntuu kosketeltaessa karkealta ja pinnasta irtoaa raaputettaessa likaa. Rasvalika tuntuu sormissa nahkealta. Rasva muodostama biofilmi erottuu, kun pinnalla on kerman värisiä tai värittömiä vesipisaroita.

30. Biofilmin muodostuminen E F B A H G C D Eri vaiheet biofilmin muodostuksessa: A: Orgaanisen materiaalin kertyminen pinnalle, B: Mikrobien kulkeutuminen pinnalle, C–D: Mikrobien tarttuminen pintaan ja toisiinsa, E-F: Mikrobien kiinnittyminen pintaan ja toisiinsa, G: Mikrobikasvu pinnalla ja H: Mikrobien irtoaminen pinnalta.

31. Hyvä suunnittelukäytäntö: umpiperät, kallistuk-set, hitsauspinnat. Koulutus ja perehdyttäminen. Huolellinen hygienia lypsyn ja maidonkäsittely-laitteiden puhdistuksen aikana. Lypsylaitteiston huolto ja tarkistukset riittävän usein. Esim. tiivisteiden kunto. Sileältä pinnalta bakteerit lähtevät helpommin irti. Kulunut ja rikkonainen kumipinta kerää mikrobeja. Biofilmin ennaltaehkäisy

32. Riittävän usein tehty hapanpesu. Oikeat pesukäytännöt, esim. säännöllisesti tehtävät käsipesut Tilasäiliön pesupallon toimivuus. Tilasäiliön tulee jäähdyttää maito nopeasti ja sekoitus on tehtävä riittävän usein. Biofilmin ennaltaehkäisy

33. Biofilmin poistaminen A: Pesuaine liuottaa orgaanisen lian, B: huuhtelu poistaa pesuaineen mukana lian paljastaen mikrobit, C: Desinfiointiaine tunkeutuu biofilmiin ja tuhoaa mikrobit.

34. Pinnat tarkistetaan ja etsitään mahdolliset biofilmikohdat. Tilasäiliön puhtaus tarkistetaan pesun jälkeen, kun se on kuivunut. Biofilmi poistetaan rikkomalla, jolloin bakteereja tuhoavat aineet vasta tehoavat. Keinoja virtausnopeuden, pesu- ja desinfiointiaineen väkevyyden ja/tai lämpötilan nostaminen. Käsipesu helposti puhdistettaville pinnoille, muille tehdään tehopesu. Erikoispesuainetta voidaan käyttää, jos pesäke-määrät ovat edelleen koholla. Biofilmin poistaminen

35. Visuaalinen arviointi Visuaalinen tarkastelu = havainnot yleisestä siisteydestä. Kontaminaatiota tai hapettumista ei ole havaittavissa hyvässä valaistuksessa pinnan ollessa märkä tai kuiva Ei epämiellyttävää hajua Pinta ei tunnu rasvaiselta kun hangataan puhtailla sormilla tai paperipyyhkeeseen ei jää väriä Pintaan ei ole jäänyt pesu- ja desinfiointiaineen jäämiä Desinfioinnin jälkeen mikrobimäärät ovat hyväksyttävän alhaiset Ultraviolettivalossa pinnoilla ei näy fluoresointia Valkuaisainetestit apuna. Pesutuloksen valvonta

36. ATP (adenosiini trifosfaatti) Ei ilmoita suoranaisesti bakteerien määrää, vaan mittaa jotain ominaisuutta. Luminometri mittaa valoa, joka syntyy lusiferaasin reagoidessa ATP:n kanssa = Bioluminisenssi Kenttälaitteet helppokäyttöisiä, voidaan myös ottaa sively- tai vesinäyte laboratorioon tutkittavaksi. nopea tulos (minuuteissa) osoittaa mikrobien lisäksi lian helppo käyttää tulos on selkeä lukuarvo vesi- ja pintanäytteistä voidaan tutkia myös pesuainejäämät kallis, vaatii huolellisuutta, ei standardoitu menetelmä pesuainejäämät ja liika kosteus häiritsevät analyysiä

37. Mikrobiologinen Saadaan esiin vain osa bakteereista, määrä riippuu tutkittavasta pinnasta Kosketusmenetelmät: esim Petrifilmi ja Hygicult. soveltuu parhaiten sileille pinnoille mitataan enemmän tai vähemmän näkyvää likaa Sivelynäytteet: vanutuppomenetelmä ja maljavalu soveltuu lähes kaikille pinnoille vaatii harjaantumista tarkempi kuin kosketusmenetelmä: kuvaa paremmin bakteerikontaminaatiota kuin kosketusmenetelmä Huuhtelumenetelmät: suodatus tai kasvatus indikaattorialustassa

38. Lypsylaitteiston lian tunnistaminen, poistaminen ja ennaltaehkäisy

39. MTT:n internetsivuilla http://www.mtt.fi/maitokoneet > Oppaat ja ohjeet Maitotilan pesuopas Pesuaineannostelun tarkistaminen Pesuainerekisteri 1/2010 Pesuongelmien selvitys Tiedote pesuainerekisteristä Talteenotettujen pesuvesien uusiokäyttö Talousveden laatutiedote Pesuihin ohjeita ja oppaita